Suomalaiset ovat (taas) hakemassa kokemusta.

Tällä viikolla alkavat sitten Pariisissa ne viiden renkaan kisat, jossa voittajiksi kohoaa yleensä ne, jotka ovat onnistuneet huijaamaan doubing testaajia.

Onkohan kielletyillä aineella merkitystä sitten siinäkin kun ihmettelen, että miten kummassa Suomalaiset mieskuulantyöntäjät pukkaavat rautapallonsa tuonne  18 metrin haminoihin, kun maailmalla suuri joukko liikkuu tuolla 22 metrin paremmalla puolella.  Eli neljä metriä hävitään näin lyhyellä matkalla, ei voi käsittää, kun olimme sentään muutama vuosikymmen sitten vielä kymmen työntäjän keskiarvoin mitattuna jopa Amerikan yläpuolella.

Tosin näin on käynyt myös kiekonheitossa, jossa maailmalla kiskotaan seitsemänkymppisiä, niin suomipoika kiskoo 55 metriä.

Kestävyysjuoksusta puhumattakaan, kun parhaat naisjuoksijat juoksevat jo parempia aikoja kuin meidän miesjuoksijamme konsanaan.  Yleisurheilussa lajissa kuin lajissa sama kaiku on askelten ja sitä vielä ihmettelen, että nuorissa kyllä pärjätään vielä melko hyvin maailman valijoiden joukossa, mutta siirryttäessä aikusten sarjoihin, niin kehitystäpä ei enään tapahdukkaan ja paikat hajoavat väärien valmennusmetodien ohjauksessa.

Keihäänheitossa toki vielä olemme keskivertaisesti pysyneet maailman kyydissä, mutta naisheittäjät ovat auttamattomasti tippuneet sijoille ne muut.

Otan tähän vielä esimerkin talvilajien puolelta, kuinka yhdessä vuosikymmenessä maailman parhaasta mäkihyppymaasta on kuoriutunut maa, jossa juhlinnan aiheena pidetään toiselle kierrokselle pääsyä.

Kaippa yksi tekijä lienee tähän harrastuspohjan kapeus, kun pienten lasten vanhemmat vain näkevät taalankuvia silmissään, raijatessaan jälkikasvuaan jääkiekkotreeneihin.

Pitäisin sitä kyllä suurena yllätyksenä, jos Suomi yhdenkin mitalin nappaisi yleisurheilusta Pariisista ja lähinnä mieleeni tulee moukarinheittäjä Silja Kosonen.

Tiukassa ovat mitalit muissakin lajeissa, vaikka toki venäjän puuttuminen mahdollisuuksia lisääkin kuten on käynyt hiihdonkin osalta.

Amerikka ja Kiina ne suurimmat saaliit lienee keräämässä ja varmasti lääketiedekkin näissä maissa on aina askeleen edellä testaajia.

 

8 vastausta artikkeliin “Suomalaiset ovat (taas) hakemassa kokemusta.”

  1. Mitalleja en veikkaa lainkaan ja voi olla että ei tule ainuttakaan mutta kyllä sekin aikanaan selviää terv tepivaari

    1. Nurmi voitti Pariisin olympialaisissa 100 vuotta sitten tunnin sisään kaksi kultamitalia ( 1500 ja 5000 metriä )

  2. Käydessäni sukuni haudoilla Peräseinäjoella löysin myös Ville Ritolan vaatimattoman hautakiven.
    Ritola lahjoitti mitalinsa Peräseinäjoen kunnalle. Saattavat olla jossakin näytteillä. Ennen ne olivat muistaakseni nähtävänä kunnantalolla. Mutta kunta on nykyään liitettynä Seinäjokeen.

    Siinä lähellä on Seinäjokeen padottu Kalajärvi. Seinäjoen alkulähteillä oli vaarillani viljelystila.
    Käydessäni järvellä ajelehti siellä vielä turvelauttoja ja uidessa sai pikarusketuksen. Mitenkähän lienee nykyään?

    Rannalla oli ainakin vielä viimeksi camping-alue, joka aikoinaan sai kiittäviä lausuntoja huolimatta ruskeasta uimavedestään. Mutta turvekylpyjähän on kehuttu iholle terveellisiksi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *