Kun näin viisikymmentä luvulla syntyneenä vertaan omaa lapsuuttani ja nuoruuttani nykypäivän vastaaviin, niin kyllä täytyy sanoa, että jos yksinkertaisuuden sanotaan olevan kaunista, niin ainakin 50-60 ja vielä 70 luvuillakin se sitä oli kaikesta vaatimattomuudestaan huolimatta, tai sanoisinko että juuri siksi.
Ei ollut huolta huomisesta ja vaikka ei ollutkaan aina ”päätä” tai varallisuutta, että olisi voinut käydä muuta kuin kansakoulun, niin silti lähtökohdat olivat toisenlaiset kuin nykynuorilla, sillä olipa nyt kansakoulun todistus minkälainen hyvänsä, niin töihinpääsyyn se ei ollut esteenä työn yksinkertaisuudesta johtuen, jolloin kulloinenkin työ opittiin työtä tehdessä vanhemman työntekijän katsoessa vähän perään ja neuvomassa alkuun.
Liikunta kaikenlaisine lajeineen ja kisailuineen oli lähes ainoa harrastusmuoto mitä tehtiin pienten kolttosten lisäksi ja kun rippikolun jälkeen saatiin vanhemmilta lupa lähteä iltamiin, niin joillakin oli sitten ”rohkaisua” puvun taskussa, että uskalsivat vastakkaiselle sukupuolelle ehdotella, josko saisi luvan ja voisko vielä päästä saatille.
En nyt kyllä muista että lapset ja nuoret olisivat kärsineet mielen ongelmista ja luultavammin vain puristettiin entistäkin kovemmin käsi nyrkkiin ja piilotettiin se taskun pohjalle ja itku tuli vasta illalla maata mentäessä, jolloin silmät kuivattiin pranellipaidan helmoihin…..oletan.
Ei ollut suuria vaateita, kunhan leipää ja lämmintä riitti ja joskus varallisuus riitti hakemaan pitkäripaisesta sitä sisäistäkin villapaitaa ujouden voittamiseksi lavatansseissa……oletan.
Elämä soljui turvallisissa merkeissä Herran nuhteessa ja pelossa, eikä varmasti kenellekkään ollut epäselvää erottaa oikeata väärästä ja jos joskus teki teon vanhempien ohjeden vastaisesti, niin koivumäen herra kyllä opasti oppimaan ja kouluissa opettaja oli auktoriteetti, eikä silloiseen maailmanaikaan kukaan vanhempi sotkeutunut siihen mitä, miten ja miksi jotakin ainetta opiskellaan tai jätetään opiskelematta.
Kyllä se nykyisillä lapsilla ja nuorilla on jokapäiväistä taistelua ja kilvoittelua lähes kaikesta ja ei sitä kyllä kannata ihmetellä, että ns.pudokkaiden jonot pitenee ja mielentervespalvelujen kynnystä vaaditaa madellettavaksi tässä jatkuvassa kilpajuoksussa, tai sanoisinko kilpalaulannassa, jossa raha ja materia on ainoa onnelliseksi tekevä voima.
Kun mikään ei enään tunnu miltään ja tulevaisuus on maailmanlopun odottelua ilmastoineen ja sotineen ja tavallinen arki koetaan epäonnistumiseksi, kun elämä ei aina olekkaan yhtä kivaa ja hauskaa mitä mediat tuuttaa eetteriin 24/7
Taitaa olla niin, että omassa lapsuudessani koettiin rajojen olevan rakkautta kun vanhemmat ja myös opettajat ja myös koko yhteiskunta asetti lapsilleen ja nuorilleen. Nykyään rajojen asettaminen koetaan rangaistuksena, kun vapaan kasvatuksen tulokset ovat karmeudessaan nähtävissä ja kun niin kotona kuin kouluissakin vanhemmat ja opettajat ovat menettäneet auktoriteettinsa lapsille ja nuorille, koska heiltä on viety mahdollisuudet toteuttaa rajat on rakkautta metodeja….pelosta joutua opetushallituksen ja viranomaisten ruoskittavaksi.
En toki puhu mistään ruumiillisesta väkivallasta, vaikka silloin kun itse koulutiellä olin, niin useasti kyllä opettaja ojensi myös muuten kuin sanallisesti ja näin jälkeenpäin kun arvioin, niin hyvä että opetti, ne ojennukset ja opetukset ovat aikuisenakin olleet vielä muisissa, kun on tehty ero hyväksyttävän ja hyväksymättömän välillä.
Mutta saatan olla väärässäkin, sillä maailma muuttuu eskoseni……silti väitän, että joissakin keskeisissä arvoissa ja asenteissa ollaan menty pahasti metsään, kun muna on otettu neuvojaksi kanalle.
Kun ns.maalaisjärki vaihdetaan tekoälyyn ja vanhan viisaudet korvataan niiden viisaudella, joilla vielä korvantakuset ovat märkänä ja jotka eivät osaa siivota räkää pois poskeltaan ilman äidin apua noin niinkuin kuvainnollisesti ilmaisten.
Asiaa Arvilta, hyvinvoinnin lisääntyminen tuo mukanaan uusia ongelmia.
Ennen paapoi äiti jos paapoi, useimmilla paapoi, nyt paapoo yhteiskunta, virkamies, äitiäkin.
Olemisen sietämätön keveys ja juurettomuus on ongelma yhä useimmille
Näin se on ja kun itse kerron lapsuuteni oloa ja eloa nykynuorille, niin useimmiten heidän vastauksensa on, että olipa teillä kurja lapsuus.
Kaikki hyvä heille näkyy olevan materian ja rahan mittari, eli sitä onnellisempi olet ( tai luulevat olevansa ) mitä enempi sinulla on yli omien tarpeidesi.
Seuraavat vanhempiensa esimerkkiä
Perheen merkitys on vähentynyt ja seuraukset näkyvät.
Juuri tämä, viranomainen korvaa vanhemmat
Matti, ikävän monelle lapselle ja nuorelle lähin omainen on viranomainen, kun vanhempien kyvyt eivät vaan riitä.
Ikävintä tässä on se, että kyse on täysin tietoisesta yhteiskunnallisesta valinnasta.
Nuorien sukupolvien keskuudessa lisääntynyt uusavuttomuus ja kyvyttömyys arjen sietämiseen ovat seurauksia tehdyistä valinnoista.
Korjausliike on hidas ja vaivalloinen, eikä tule nauttimaan suurta poliittista suosiota, joten orastavasta yrityksestä huolimatta, alamäki jatkuu ja jyrkkenee.
Varmaan paljon sitäkin että vanhempien kyvyt eivät riitä, ennen riittivät paremmin mutta nyt on maailma monimutkaisempi mutta pelkäänpä että aika paljon ollaan myös lepsuja, ei viitsitä ja toisilla omat harrastukset ja tekemiset vievät ajan, satsaavat isit ja äidit itseensä.
Lapsille pitää olla rajat pienestä pitäen – niin kokona kuin koulussa.
Yksi tärkeä raja on, että yöt pitää nukkua – päivällä voi sitten kukkua.
Älypuhelimen käytöllekin pitää olla tiukat rajat – mieluiten sitä ei olisi ollenkaan lapsilla.
kotona
Kyllä ne rajat on rakkautta periaate kasvatuksessa lähti hämärtymään vanhemmilta jo ennen kännyköiden tuloa markkinoille.
-70-luvulla määrätty ns. vapaa kasvatus (villiinnyttäminen, välinpitämättömyys) on ajanut ihmiset käytännössä totaaliseen osaamattomuuteen niin lasten- ,kuin yhteiskunnankin ylläpitoon!
Nykyajan vanhempina ovat he, joita ei saanut kasvattaa, joten he eivät voikaan osata hoitaa järkevästi omia lapsiaan.
Raha ratkaisee nykyään kaiken, hyvään, tai pahaan suuntaan. Ennen sitä ei ollut, vaikka sitä kyllä haluttiin silloinkin.
Nykyään voi sanoa, että onneksi ei ollut!
Onhan se jo kauan sitten kirjoitettu: Raha on kaiken pahan alku ja juuri!
Enpä ole tullut ajatelleeksi rahan merkitystä näin, Veikko avasi silmiäni. Tottakai aina on haluttu rahaa, mahdollisimman paljon rahaa, mutta kun sitä ei ollut näköpiirissä, mahdollisuuksien rajoissa saada enemmän kuin välttämättömään niin mielenkiinto kohdistui hyödyllisiin arkisiin asioihin.
Ennen haaveiltiin suurista rahoista, kun ei tiedetty, että niistä voisi olla haittaakin.
Nykyisin monet rikkaatkin ovat ulosotossa, kun ei ole järkeä käyttää rikkauksiaan viisaasti.
Kyllä sitä ennenkin oli ongelmia, ilmenivät vaan eri tavoin.
Tiettyjä asioita on hyvä ottaa vanhasta viisautta, mutta ei kaikkea.
Juuri niin!
Maalaisjärjellä olisi käyttöä!