Olen ollut, olen nyt ja olen jatkossakin sitä mieltä, että Suomessa kun lähdettiin presidentin valtaoikeuksia karsimaan, niin työ jätettiin pahasti kesken.
Presidentin valtaoikeudet olisi pitänyt riisua niin perusteellisesti, että jäljelle olisi jätetty vain seremoniamestarin moninainen rooli, esim. urheilukilpailujen suojelija, harjannostajaisen peruskiven muuraaja, laivojen vesilaskuissa samppakaljapuollon rikkominen paatin kylkeen, jne jne.
Jos nyt lähden liikkeelle vaikka vuodesta 1995, kun Suomi liittyi Euroopan Unioniin, niin sen jälkeen presidentti olisi voinut Suomessa olla enään yllä kuvailemani seremonia mestari.
Ja se missä nyt olemme ulkopoliittisessa puolustus,-ja turvallisuuspoliittisessa katsannossa, niin jos joku kykenee sanomaan minulle että presidentin rooli on ollut ratkaisevassa asemassa siihen missä nyt olemme, niin saataisin hieman tinkiä seremonimestarin statuksesta, mutta sellaista ei varmasi löydy.
Ottamatta nyt kantaa henkilöihin, jotka ovat esim. presidentteinä ja pääministereinä hallituksineen olleet maan asioita hoitamassa vuoden 95 jälkeen, niin kuten jo aikaisemmin mainitsin, niin olipa presidentti ollut sitten riisuttu tai ”puettu” nykyisenä ajanjaksona 1995 -2024, niin tilanne ei nykyisestä olisi poikkeava.
Ja kun nyt nykyään käydään kovaa valtataistelua siitä, että kuka olisi se poliittinen avainhenkilö, oliko se presidentti vai pääministeri joka Suomen Natoon johdatti, niin sanoisin että ei kumpikaan, se oli Suomen kansa. Mutta samaan hengenvetoon jatkan myös, että kyllä me Natoon olisimme päässeet ja menneet riisutullakin presidentillä.
Stubbista nyt kuitenkin sen verran, että kuten ollaan nähty ja kuultu, niin hänen johdollaan on ulkopolitiikkamme kysymyksissä tullut jo useasti erijalkaisuutta valtioneuvoston ja eduskunnan suuntaan, kun ulkoministeri Valtosen kanssa esim. päättivät Israelin tuomitsemisesta, ollen samassa rintamassa mm. venäjän, Iranin ja muiden muslimimaiden kanssa.
Suomessa ylintä valtaa käyttää eduskunta ja eduskunnan enemmistöön nojaava valtioneuvosto ministereineen.
Mihin pieni maa vielä tarvitsee nykyisillä valtaoikeuksilla toimivaa presidenttiä……..ei mihinkään ja totean vain tässäkin kuten viimeaikona ollaan huomattu, että mitä useampi lautanen….eiku kokki, niin sitä huonompi soppa.
Nykyään presidentti koettaa pysytellä sisäpolitiikan ulkopuolella, mutta eihän siitä mitään tule, kun sisä ja ulkopilitiikkaa ei voi näin EU.n aikana erottaa toisistaan ja eikös se pääministerin rooteriin kuulukkin.
Ja kun Suomi kuuluu niin Euroopan Unioniin kuin Natoonkin, niin aika heppoiseksi jää silloin presidentin toimivaltuudet, Suomella on yhteinen puolustuspolitiikka Naton kanssa ja yhteinen ulkopolitiikka EU.n kanssa, joten ei sitä presidentin tule enään kierrellä keittoa hämmentelemässä ympäri maailmaa ja näytellä kokoaan suurempaa pienen maan unilukkarina kolmine pointteineen.
Ei kai kuitenkaan kuten seitsemän veljestä pahaa maailmaa Impivaaran synkkään korpeen vetäytyä.
Hyvistä lähettiläistä kuten tämä valovoimainen Marinkin saattaa olla merkittävää hyötyä suomikuvalle, positiivista tunnettuvuutta maallemme.
Ja tykkää tai ei on jotenkin nieltävä tosiasia että Stubbinkin on kansa keskuudestaan kaikkien vaihtoehtojen joukosta demokratian vallitessa valinnut
Meinaatko Matti, että presidentin riisuminen veisi meidät Impivaaraan.
Toki sen Stubbin kuten kaikki aikasemmatkin suoralla kansanvaalilla valitut presidentit on demokraattisesti valittu, siihen ei ole nokan koputtamista.
Vaikka tässä nyt mainitsinkin Stubbin, niin mielipiteeni ei muutu, olipa presidenttinä minkä värinen, hajuinen tai makuinen henkilö hyvänsä.
Siihen kysymykseen jäin vastausta kaipaamaan kuten alustuksessanikin totesin, että miksi meillä pitää ole presidentti nykyisillä valtasuhteillaan, kun pelkällä seremoniamestareillakin päästäisiin samaan lopputulokseen.
Ei nyt tykkänään, vain askeleen Impivaaran suuntaan tarkoittaisi mauton, hajuton ja vaikutusmahdollisuuksista riisuttu linnaansa nököttävä presidentti
Outo käsitys, ei häntä linnaan olla laittamassa, reissatkoon vaikka kuinka paljon, mutta ainoastaan seremoniamestarin valtuuksin.
Siiskö että voimassa olevia presidentin valtuuksia pitäisi lakiin muuttaa
No menihän se lopulta perille.
Ihan hyvä niin Matti, mutta yhteen asiaan jäin vaille vastausta mikä oli tämän blogin punainen lankakin, että miksi meillä pitää olla presidentillä niin suuret valtaoikeudet, kun kukaan ei ole vielä tähän päivään mennessä pystynyt minulle vakuuttamaan, että ilman presidenttiä Suomen ulkopolitiikka olisi pelkkä rampa ankka.
Johan tätä Suomen kahden johtajan valtaa on kummasteltu rajojemme ulkopuolellakin ja kun Natosta neuvoteltiin yhdessä Ruotsin kanssa, niin he sanoivat että meillä presidentti ja pääministeri halusivat kumpikin sanoa missä nurkassa se Natokaappi meillä seisoo, maali toki oli yhteinen, mutta kuka sen kunnian sitten korjaa, siitä oli kysymys.
Kyllä Sinun mielipiteesi presidentin asemasta on mennyt ajat sitten perille, kunhan yritin julkituoda että asiasta ajatellaan monella tavalla mikä on hyvä juttu
Mielestäni Stubbilla on nyt hieman hakemista presidentin tehtäväkuvan kanssa, eikä hän ole suinkaan lajissaan ainoa.
Onko se sitten hyvä, että yhdellä puolueella on ulkopolitiikassa värisuora niin sitä voidaan tietenkin pohtia, mutta ei määräänsä suurempi ongelma ole sekään.
Veikö presidentti vaiko pääministeri Suomen Natoon, ei vienyt kumpikaan.
Suomi liittyi Natoon eduskunnan tahdosta ja eduskunta käyttää aina Suomessa korkeinta valtaa.
Edellisessä ei ole mitään epäselvää.
Niin, en nyt keskittyisi henkilöihin, vaan instituutioon sinäsä, joka kaipaa kyllä entraamista demokraattisempaan ja avoimempaan suuntaan ilman kissanhännän vetoja.
Kansalaiset pitivät presidentin ensisijaisesti olevan keskustelun ja mielipiteiden herättelijä, eli unilukkari.
Kyllä ne Suomen ulkopoliittiset suhteet tulee hoideltua päätöksenteon pöydissä ilman presidentin vellilautastakin.
Arvi, pointtini oli se, että Suomessa ylintä valtaa käyttää eduskunta, ei presidentti, eikä pääministeri.
Eduskunta voi tarvittaessa kävellä presidentin yli, mutta presidentti ei voi eduskunnan yli ja sama koskee pääministeriä.
Tässä suhteessa en näe presidentin nykyisissä valtaoikeuksissa isoja ongelmia.