Minä en ainakaan osaa sanoa kenenkään puolesta mistä onnellisuus muodostuu itse kullekkin, enkä tuputa omaa filosofiaani ainoaksi lääkkeeksi onnen kerjäläisille.
Mutta jos suinkin on mahdollista, niin tee työtä kuin eläisit ikuisesti ja rakasta kuin kuolisit huomenna.
Arvilta erityisen hyvä avaus; näin tulisikin elää ja elellä.
Kumpa vain kykenisimmekin elämään avauksen mukaisesti emmekä etsiskelisi ”pikavoittoja”.
Eniten minua säälittävät he jotka lotosta ja markettien automaateista onneaan etsivät.
Mielestäni onni ja raha eivät sopine samaan asiakokonaisuuteen.
Tyytyväisyys omiin olosuhteisiinsa lienee juuri sitä onnellisuutta ja sitä ei välttämättä, jos ensinkään raha tuo.
Hyvin usein ellen sanoisi lähes aina kun,
Rahaa tulee sisään ovesta, niin onnellisuus lentää ulos ikkunasta.
Raha on hyvä renki, mutta huono isäntä.
Arvin ajatuksin; tulot ja menot mielestäni tulee sopeuttaa keskenään.
Ei niin, että kun rahojen ja menojen suhde on +puolella, syntynee helpohkosti ilmiö … ”lisää, lisää, lisää”.
Tosiasia lienee sekin, että toimeentulovaikeuksissa olevaa tulisi pääsääntöisesti auttaa yhteiskunnan toimin, jos menot ja tulot ovat epätasapainossa ilman omaa syytä.
Näinhän täällä meidän Suomessa on menetelty aiemminkin.
Nykypäivään en kuitenkaan puuttuisi, menee liiaksi silloin politiikan puolelle.
Näinhän se on kalle ja jos nyt sanon ruman sanan niinku se on, niin olen varma, että suuri joukko terveistä kansalaisista etsii omaan köyhyyteensä muualta syyllistä kuin omasta peilistään, kyllä se jallu sieltä luuraa.
Onni onnettomuudessakin?
– Olishan siinä voinut pahemminkin käydä…
Eli se onni tosiaan muodostuu omasta ajattelutavasta.
Jos elämänkumppani on onnellinen, omakin on.
Jos hän on surullinen tai onneton olo, on se tarttuva tauti.
Aurinko paistaa, pyörä kunnossa, ikimäntyjen keskeltä pilkottaa tyyni eteläinen Pyhäjärven selkä. Rinteissä metsäorvokkeja, niittyleinikkiä, rätvänän alkuja, ketunleipiä, viimeisiä sinivuokkoja kiiltävine uusine lehtineen, valkovuokkoja. Lammen reuna rentukoilla, leskenlehtiä, kortteita, voikukkia. Saniaiset nousevat. Jokunen kielonkiekura.
Ahlmnanin lehmät kirmasivat laitumelle.
Luonto on upeimmillaan tässä hetkessä.
Viime aikoina olen kokenut runsaasti nostalgisia hetkiä. Tulee jatkuvasti muistikuvia eri ajoilta. Kokemuksellisia, täynnä tunnetta, eivät niinkään ulkoisia muistoja tapahtumista. Koska ne kokemukset ovat myönteisiä, niin kyllä ne ovat kaipauksen hetkiä.
Panee miettimään, että olisiko tässä tulossa elämäni pönttö tasan. Onnellinen loppu.
¹
https://fi.wikipedia.org/wiki/Nostalgia
Ei raha onnellisuutta tuo mutta helpottaa elämistä melkoisesti terv tepivaari