Kun sanotaan, tai sanottiin ainakin omassa nuoruudessani, josta onkin kulunut aikaa jo puoli vuosisataa, että en tiedä sitten päteekö sanonta enään nykynuorison keskuudessa että, ”Suomalainen mies ei puhu eikä pussaa”.
Tämä tarkoitti, että Suomalainen mies ei tunteitaan osoittanut puhumalla ja hokemalla ai`law juuta jatkuvasti naisen korvaan, sen liiallinen käyttö olisi vain tehnyt siitä arkipäiväisen, merkityksettömän loitsun naisen korville. Joten kohtuus kaikessa pätee tässäkin ja kun sitä säästäen käyttää, niin sitä piisaa vielä lausuttavaksi kuolin vuoteellakin.
Se oli niin, että omassa nuoruudessani tanssipaikoilla kun naista haettiin tanssiin, niin miesten tunteiden tulkkeina toimivat Taipaleet, Virrat, Rahkoset ja kaikki sen ajan tanssimusiikin artistit ja mitä kauniimmin lauloivat rakkaudesta ja kaipauksesta, niin sitä tiukemmin ( hellimmin ) puristettiin naista rintaamme vasten.
Ja jos saatille päästiin ja mahdollisesti myös aitankin ovi aukesi sisäänpäin, niin puheet olivat jo artistit hoitaneet tanssilvalla ja pussaaminenkin koettiin vain väliaikarastina jossa piti käydä ennen ”maaliin” pääsyä.
Liitot soilmittiin elin ikäisiksi ja rakkaus osoitettiin/osoitetaan teoin ja se mikä tuli papille luvattua niin sitä ei rikottu ja vastoinkäymisetkin vain vahvistivat liittoa entisestään.
En tiedä sitten, mutta nykyään taitaa yli puolet liitoista päätyä eroon ja liekkö syynä että on puhuttu liikaa ja teot ovat jääneet vähemmälle, mene ja tiedä.
Eikä naisia pahoinpidelty mitä nykyään tutkimukset muka näyttävät, naisia pidettiin/pidetään kuin kukkaa kämmenellä ja jotakin jos joskus lyötiin niin ainoastaan kilpakosijaa tanssilavan takana.
Mies kun palasi Talvisodasta niin häneltä kysyttiin, että mitä hän teki heti ensimmäiseksi kun hän kotiin pääsi niin hän vastasi, että rakastelin vaimoni kanssa. Ja kun kysyttiin että mitä teit sitten toiseksi kotiin päästyäsi, niin sama vastaus, että rakastelin vaimoni kanssa.
Ja vielä kysyttiin, että mikä oli kolmas toimenpiteesi kotiin saavuttuasi, niin mies sanoi että otti repun pois selästään ja saappaat jalasta.
”Palvoa” on väärä sana, mutta kunnioittaa niinkuin miestäkin sopii parenmmin, minun mielestäni.
No nykyään alkaa olla vähän kaikenlaisia pareja ja haetaan ehkä lyhempiä yhdessäolon hetkiä.
Ennen taisi olla kysymys enemmänkin yhdessä pärjäämisestä sillä yksin olisi ollut vielä vaikeampaa.
Kyllä vanhassa monta fiksua oppia on – vaikka juuri tuo että mies on tekojensa, ei puheidensa summa.
Eräs hyvä kuvaus siitä, mitä ”miehuus” voi tarkoittaa, voisi mennä näin:
[Mies on] mahdottoman sivistynyt, syventynyt kansakunnan kohtalon kysymyksiin, konservatiivinen muttei muutos-vastainen, liberaali muttei kumouksellinen, täynnä naurua mutta ei ironiaa, vastaanottavainen Euroopalle mutta solutasolla isänmaallinen, ja omistautunut ennen kaikkea tietynlaiselle ylpeälle, rehelliselle, toimeliaalle ja inhimilliselle kunniallisuudelle (joka ei ehkä ole riittävän edistyksellistä, mutta on kaunista).
Näin on kuvannut journalisti Boris Fishman yhtä lempikirjailijaani erään toisen kirjailijan teoksen esipuheessa. Molemmat olivat venäläisiä miehiä, toista ihailivat älymystö ja jopa Stalin toisin kuin kauneuden sanansaattajaa.
Tuollaisessa hahmotan itse ehkä fiksuuden ja välittämisen tai älykkyyden ja rakastamisen eron.
Elämääni kaataa yhtä vähän kuin sytyttää se, jos valtaosa suomalaisista sanan ”rakkaus” lukiessaan näkevät mielessään intuitiivisesti pystyyn nousevia telttoja whatever.
Jos eivät tule ajatelleeksi erosta, agapea, filiaa… Minulle on OK olla ei-vanha eikä nuori. Ja epätrendikäs jokaisessa haarukassa.
Mitäpä se minulta on pois.
Juuri noin koen minäkin kehityksen kulkeneen, ennen puhuivat vähemmän mutta se oli asiaa ja siihen sitoutuivat miehet.
Tiedä sitten miten suuri ongelma oli naisväelle kun ei joutavia lirkutelleet uroot.
Jos on lapsia tehty yhdessä ei pitäisi järin helpolla itsekkäistä syistä liittoja purkaa, ennen oli ainakin pienten lasten osalta parempi.
Näin se on Matti, kun ei kaikki enään ollutkaan häiden jälkeen yhtä huumaa, vaan pilvisiäkin päiviä on vuodessa aika monta itse kullakin, niin ensimmäisenä sadepäivänä halutaan laittaa lusikat jakoon ja jos lapsia on jo siunaantunut, niinheidät laitetaan ikäänkuin huutolaisiksi kahden kodin välille.
Molemmin puolinen kunnioitus on se liima joka parit pitää koossa siihen ei kuulu raha eikä tuloja
Eikä vaimon suvun omaisuus
Mutta nuot nimikkeet ei kuulu asiaan itse kyllä käytän tyttärestäni että hän on isin rinssessa terv tepivaari