Kyllä nyt mediat kaivavat jokaisen köyhän kolostaan osoittaakseen, kuinka sydämmetön on maamme hallitus.
Leipäjonoissa ja köyhille tarkoitetuissa ruokailuissa on tarinan mukaan jopa lapsia hakemassa apua nälkäänsä. Media käyttää lapsia hyväkseen, sillä mikäs sen parempi säälipisteiden kerääjä onkaan kuin nälkiintynyt lapsi osittamaan oikeistohallituksemme julmuutta jopa kaikista pienempiämme kohtaan.
Meinasi mennä Juhla Mokka väärään kurkkuuni kun huomasin, että oli jopa eläimien ruokajonot otettu avuksi näyttämään kuinka hallitus vie leivän jopa eläimienkin suusta.
Mutta jos nyt sanon, niin mitkään rahat eikä palvelujen määrä kyllä riitä nälkää pitämään loitolla, ei lapsilta sen paremmin kuin eläimiltäkään, jos huoltajilla on muut priorisointiensa kärkipäässä kuin leipä tai mustin murkina.
Vasemmisto sekä kepu oikein piehtaroivat ja mässäilevät nyt köyhyydellä, vaikka omat vaihtoehdot hallituksen politiikalle on vain tunnin juna ja kaljavero.
Media kyllä löytää laskelmissaan hallituksen politiikan olevan köyhyyttä lisäävää, vaikka lakiesitykset eivät ole vielä muuta kuin tahroina paperilla, lausuntokierroksista puhumattakaan. Se on hyvä että arvioidaan lakien vaikutuksia, mutta jokaiseen asiaan, olipa maassa sitten menossa nousu tai laskukausi niin se pitää muistaa, että ei ne suuret tulot, vaan pienet menot, sillä se köyhyys ja sitä kautta nälkäkin pysyy pirtin ulkopuolella.
Kerrotaan, en tiedä, että paljon on lapsia jotka huoltajien elämänhallinnan puuttumisen johdosta tulevat viikonlopun jälkeen nälkäisinä kouluun, kun jääkaapissa ei ole ollut muuta kuin valo paitsi silloin, kun vanhemmat on sen täyttänyt pelkällä liemiruualla.
Viinasta tuli mieleen:
Tapaus Kiuru on selvitetty sillä hän käyttäytyi uhkaavasti puhelimella joten känniläinen huitaisi nyrkillä eikä se ollut hätävarjelun liiottelua. Humalatila oli lyöjälle lieventävä asianhaara.
Älä koskaan avaa viinapullon, ellei sulla ole toista pulloa, jolla jatkaa…
Vanha puistokemistin sananparsi.
”Krapula tulee, mutta minä määrään päivän” laulaa Klamydian Vesku Jokinen.
No molemmat hyviä, mutta harmittavan useilla
käytössä olevia elämänohjeita ja erityinen harmi heille joilla ei ole siihen varaa.
Kyllä se niin on, kuten Arvi sanoo, priorisointi ja vastuu itsestä ja läheisistä, sitten vasta kaikki muu.