Kepu avasi oven mustalle surmalle.

Me olemme vaimoni kanssa näin eläkeläisinä vähän kuin ”kahden kerroksen väkeä”, eli vietämme osan vuodesta kaupunkiasunnossamme,  joka ajoittuu yleensä Tammikuusta Huhtikuuhun ja maaseudulla olemme sitten muun ajan  vuodesta.

Ja kun politiikkaa seuraan, ollaanpa sitten maalla tai kaupungissa, niin aika paljon tulee ihmisten kanssa keskusteltua ja parantaa maailmaa, kukin  omasta vinkkelistään nähtynä.

Mutta se on ainakin huomionarvoista, että sama kaiku on askelten, ollaanpa sitten Tampereella tai Kesälahdella, huolet ovat yhteiset.

Sitä kaikki ihmettelevät, että miksi ja mistä johtuu  ja mistä on saanut alkunsa tämä viimeaikainen ja yhä voimistuva kansan kahtiajakautuminen hyviksiin ja pahiksiin, eli jos et ole meidän puolella, niin olet meidän vihollisemme, välimuodot ovat vain tahroja paperilla.

Kun olen antanut oman näkemykseni tilanteesta ja siitä ajankohdasta milloin tämä vastakkainasettelu varsinaisesti sai nykyisiin mittasuhteisiin edennen lähtölaukauksensa ja kenen/keiden toimesta, niin ällikällä aukesi monien suut kun sitä heille selvitin.

Ensimmäisenä pyörähti monen silmät ympäri kun sanoin, että kepu on se taho joka tämän pani alulle, kun menettivät luottamuksensa hallituksessa Antti Rinteeseen, joka tämän seurauksena joutuikin sitten eroamaan pääministerin paikalta.   Mitäs kummallista tässä nyt sitten on minulle sanottiin, tapahtuuhan noita eroamisia aina silloin tällöin, miten se tähän kansan kahtiajakoon  oikein liittyy.

Ja niin keskustelu eteni ja kun sanoin että Rinteen eron myötä pääministeriksi nousi  ”musta surma”, hän on tämän kansan kahtiajaon airut ja kun sattui vielä olemaan muissa neljässä hallituspuolueessa samanhenkiset  naispuheenjohtajat, ( Ohisalo, Andersson, Saarikko ja Henrikson ) jotka mustan surman kuoleman suudelmaa levittivät kansalaisten keskuuteen innosta kiljuen, joten nyt sitä niitetään sitten mitä on kylvetty.

Kyllä molemmissa, niin kaupungissa kuin maaseudullakin ovat useat keskustelukumppanini hetken aikaa haukkoneet henkeään arvioitani kuunnellessaan, mutta kun ovat sitä hetken mutustelleet mielessään, niin aika moni, ei kaikki ,ovat arvioni allekirjoittaneet.

Se on niin pitkä lista tähän blogiin kirjoitettavaksi että en niitä tähän sen kummemmin kirjoita jossa tämän mustan surman käden jälki näkyy.  Se näkyy kaikilla hallinnon aloilla.   En toki väitä että erotettu Antti Rinne olisi mikään puhdas sosialistipulmunen ollut hänkään jos olisi saanut pääministerinä jatkaa, mutta hänen jälkensä olisi vielä yhteiskunta kyennyt parantamaan laastarilla, mutta musta surma on tehnyt ja tekee  yhä tuhoaan kansan keskuudessa ja sen parantamiseen ei yksi hallituskausi riitä, tarvitaan vielä toinenkin, jotta kansan tervehtyminen rutosta saa jatkumonsa.

Demareissa tämä musta surma elää vielä voimakkaana ja voi hyvin ja mikäs siinä, haudatkoon vain itse omat vainajansa.  Mitä vähempi ja harvemmassa on eduskunnassa sosialisteja, niin sitä paremmin kansa voi.

Mutta ei tainnut kepu aavistaa minkälaisen onnettomuuden se on aihettanut kansalle, kun edesauttoivat mustan surman leviämisen  kansan keskuuteen.