Ei kukaan ole seppä syntyessään.
Mutta minä taisin olla, kun kansalaiskoulusta päästyäni pääsin rakennuksille naula ynnä lautapojaksi, niin silloin mestari jo nimitti minua hyväksi mieheksi kun huusi, että älä hyvä mies hakkaa sillä vatupassilla nauloja.
Olihan se siinä 60 luvun loppupuolella aika villiä ja vapaata se elämä varsinkin joka perjantai rakennustyömailla, kun tilipussit käteen jaettiin siinä puolenpäivän aikohin ruokatunnilla, niin ei se silloin enään ollut vatupassi joka siellä haalarintaskussa hölskyi, kun autokuski oli käynyt pitkäripaisessa hakemassa janoisille rakentajille suun kostuketta.
Nuorena poikana kaveri käveli kesäkuun alussa iltapäivästä hieman ennen kello 17 Masan Puu Oy: n hallille ja sanoi itte Masalle tulleensa töitä kattomaan.
No Masa siihen, että kattele iha rauhas ja lait ovet kii sit perässäs, mä lähren ny kotio.
Tämä Kesälahti on kuuluista marjapitäjä ja vuonna 2015-16 kun näitä ”rikkaita” työhaluisia tuli Ruotsin puolelta tännekkin, niin kovasti vakuuttelivat olevansa työhaluisia.
No, eräänä päivänä sitten vastaanottokeskuksesta lähtivät sitten tutustumaan tulevaan työmaahansa eräälle marjatilalle, jotta sitten seuraavana aamuna klo 6 osaisivat tulla paikalle tarkempaan työnohjaukseen.
Seuraava aamu kun koitti, niin ei ristin sielua näkynyt ”rikkauksia” pellonlaidalla ja kun marjaisäntä sitten soitti ja tiedusteli vastaanottokeskuksesta syytä, että missäs työvoima viipyy, niin sieltä vastattiin että aamulla koko sakki 27 henkilöä hyppäsi Kesälahden asemalta Helsinkiin menevään junaan.
Tämä tarina on tosi.
No, kai minäkin saan taas haukut, kun olin puutarhatyöntekijä ja jalkakäytävien laatoittaja. Sitten viilarin lekari, metallityömies, sorvasin, konehioin, jenkasin, hitsasin kaikilla vehkeillä jne.
Rakennkennuksilla rännien asentaja ja muurarin apumies.
Voikan apuopettaja ja luokan lalujen säestäjä. Jne. Seppä tietenkin jo syntyessään.
Se ei nyt kuitenkaan ihan tavatonta ole, että ihminen ehtii elämänsä varrella tekemään monenlaista työtä.
Aiemmin monitaitoisuus oli jopa jonkinasteinen välttämättömyys kun kaikkea ei ollut ostettavissa ja vaikka olisi ollut niin kaikkeen ei olut varaa.
Paljon oli töitä joihin pääsi verrattain helpolla ilman sen ihmeellisempää koulutusta, paikan päällä opetettiin se mitä tarvitsi.
Ja on eri asia osata jotain kuin olla siinä hyvä. Hitsaaminen on helppoa, mutta hitsarit ovat sitten erikseen ja sama koskee montaa muuta hommaa.
Muurareistakin sanotaan että heidän tärkein ominaisuus on, että osaavat mennä aamulla oikeelle työmaalle.
Eipä silti, itse olen ollut monensortin muurarille kuraa tekemässä ja tiiliä kantamassa, mutta harvoinpa se kura oli juuri heidän toivomaansa sorttia ja telineet oikealla kohdalla ja korkeudella.
Se oli vain heidän tapansa näyttää ”valtaansa”, sillä heitä ”pelkäsivät” vastaavatkin, repsikoista nyt puhumattakaan.
Luokkahitsari on ammattimies ainakin silloisella skaalaalla 0-5. Minä pääsin juuri tasolle 3. sähköpuikoilla.
Kaasu kuparilla oli hankala. Samoin alumiini liukas. Niitä en osannut kuin nimeksi.
Avestaa hitsasin paljon.
Pääasiassa oli helpot sähköpiuhojen kannatinpedit kattoon.
Mig löi silloin itseään läpi verstaallamme.
Kaasu, puikko, MIG ja TIG noilla on tullut hitsailtua rahallista korvausta vastaan.