Hiljaa tehden hyvää tulee, kaksin verroin kaunista.

Se on kumma, että kaikki maamme johtavat poliittiset analyytikot ja vaaleihin ja niiden ennakkoastelmiin vihkiytyneet kaikenmaailman dosentit ja historian kirjaa hiirenkorvalle prälänneet eivät näe metsää puilta.

Eli.

Kaikkia muita vahtoehtoja on tuotu tapeetille maamme seuraavaksi hallitukseksi, mutta vain yksi on joukosta poissa, Sven Tuuvaa siellä ei näy.

Eli.

Vaihtoehtoina vilisee asiantuntijoiden silmissä monen sorttista värimaailmaa sinipunasta punamultaan ja verenpunaiseen, joten  kyllä näistäkin jo jonkinsortin sateenkaari syntyy kynnysmatoin ryyditettynä.

Mutta kun perussuomalaiset ovat vuoden 15, 19 ja 23 vaaleissa jääneet niukasti hopealle, niin miksi kukaan ns.asiantuntijoista ei näe sitä minkä minä näen, että nyt kolmen hopean jälkeen me nousemmekin kuskin paikalle  v.27   Liekkö pelko se tekijä, joka estää vaalianalyytikkojen tätä totuutta näkemästä.  Mutta niinhän se Paasikivi vainaakin sanoi, että tosiasioiden tunnustaminen on kaiken viisauden alku.

Toki se nyt vielä näyttää epätodennäköiseltä, mutta annas olla kun tämän hallituksen nelivuotis kvarttaali on loppuun taputeltu, niin sen saatte uskoa, että silloin taputetaan perussuomalaisille, jotka vastatuuleen tekivät parempaa tulosta Suomen hyväksi kuin ne, jotka aina myötäistä hakevat selkänsä taakse.

Mutta ei pidä  kokoomuksen vaipua synkkyyteen, sillä ei se hopeakaan ole seuraavissa vaaleissa häpeä, sillä pääsee kuitenkin repsikaksi perussuomalaisten onnikkaan.

Tuskinpa se kepukaan enään toista kertaa tuo tyhjän paperin hallituksen muodostajalle eli Riikka Purralle, sillä se on kuin tuuleen huutaisit kun oppositiossa mölistään.

Kyllä sen kansan selvä enemmistö näkee, että ei ole Suomella muuta tietä nousta suosta kuin on nykyisen oikeistohallituksen tie ja näkevät senkin mihin johtaa jos vaaleissa enemmistö kansasta vetää punaisen viivan, se tien päässä odottaa köyhän(kin)  kuolema.