Harvoinpa rajoja rakkaudesta suljetaan.

Minä kun keskustelen aika paljon niin Tamperelaisten  kuin Kesälahtelaistenkin asukkaiden kanssa maailman menosta eri kanteilta.

Usein tulee puheeksi suhteemme venäjään ja kuten ollaan Gallupeissa huomattu, niin lähes yksimielisesti ne näyttävät negaatiota venäjän suuntaan valtakunnallisissa otoksissa, mikä on toki ymmärrettävää.

Mutta sitten omissa mielipidekyselyissäni mitä olen tehnyt näiden kahden paikkakunnan toreilla ja torien reunoilla niin yllättävältä kuin se kuulostaakin, niin täällä itärajalla suhtaudutaan paljonkin myötämielisemmin venäjään kuin Tampereella.

Useimmilla rajan läheisyydessä asuvilla olisi toivomuksena rajan nopea avaaminen pointimene hyöty kaupankäynnin ja turismin palaamisesta sille tasolle jossa se oli ennen venäjän ”erikoisoperaatiota” Ukrainassa.

Mutta mitä kauempana asutaan venäjän rajasta, niin sitä kielteisemmin ja jyrkemmin suhtaudutaan rajan aukaisemiseen ja venäjään yleensäkkin, kuten kyselyni osoittaa Tampereen kohdalla.  Tampereelle ei ole suuntaan eikä toiseen mitään merkitystä onko raja auki vai kiinni toisin kuin itäsuomalaisilla, helle se antoi työtä ja leipää pöytään ennen rautaesiripun laskeutumista.

Ja Kesälahdella toisin kuin Tampereella ollaan vähemmän peloissaan sodan eskaloitumisesta Suomen puolelle, sitä oltiin ennen Natoon liittymistä kuin nyt myös liittymisen jälkeenkin.

Joten päätelmäni tutkimuksestani on, että mitä kauempana asutaan venäjän rajasta, niin sitä suurempi pelko, tai sanoisinko suoranainen viha on venäjän suuntaan kuin niillä, jotka noin kuvainnollisesti asuvat kiven heiton päässä rajasta.

Otokseni ei ole henkilömäärin niin laaja että se kelpaisi tieteelliseksi näytöksi ihmisten käyttäytymisestä, mutta tähän pätee kuitenkin sama kuin on laajemmissakin Gallupeissa, eli + – 2% suuntaansa.