Minä olen tottunut vaimoni kanssa elämään sillä periaatteella, että ei ole päätöksiä tehdessämme katsoneet mikä vaikutus niillä on huomenna tai ylihuomenna tai edes tulevana vuonna, vaan olemme suunnannut katseemme aina pidemmälle 5-10 vuoden periodille.
Ja aina, siis aina tulee elää sillä asenteella, että vaikka tänään olisi asiat kuinka hyvällä mallilla tahansa, niin silti pitää aina varautua siihenkin skenaarioon, että kaikki ei menekkään kuin Strömsössä.
Nyt tosin näin eläkeläisenä voi jo unohtaa pidemmälle suunnittelun, kun taloudelliset puskurit ja muutkin ovat juuri sen vuoksi vahvat mitä yllä kerroinkin, niin onnellinen voi olla jokaisesta uudesta päivästä minkä saa elää rakkaansa kanssa rakkaassa suomenmaassa.
Tästä pääsenkin vähän kuin aasinsiltaa pitkin lempiaiheeseeni eli politiikkaan näin yhtenä katsomosta huutelevana persuna.
Sitä minä en voi käsittää, että nyt kun istuva oikeistohallituksemme toimii päätöksissään katsomalla tulevaisuuteen, tavoitteena jättää yhteiskuntamme tuleville sukupolville paremmassa kunnossa kuin mitä se nyt vallitsevassa tilanteessa maassamme on, niin tämäpäs ei käy kaikille.
Nimittäin vasemmisto, johon kepunkin lasken kuuluvaksi, niin haluaa vain edelleen jatkaa sitä kädestä suuhun elämisen politiikkaansa tai pahimmassa tapauksessa hullun Huittislaisen miehen oppia seuraten, jossa katsotaan vaan että oma massi ja maha on tänään täynnä, mitäs sitä tulevaisuutta murehtimaan, kyllä valtio kyydin maksaa ja kuittaa. Sosialisti katsoo asiat vain oman Pinokkionensä mitan päähän, siihen loppuu heidän pitkän tähtäimen realipolitiikkansa.
MYÖS valtionhallintoa päätöksineen tulisi aina hoitaa katsomalla ensiksi tulevaisuuteen, sillä jos niin olisi toimittu viimeiset parikymmentä vuottakin, niin nyt ei tarvitsisi sitten melskata, että lapset huutaa leipää, vaikka talossa ei ole viinan tippaa ( viimeinen kommentti oli satiiria )
Päätökset tulee tehdä AINA tulevaisuutta silmällä pitäen, että sitä leipää jos on tänään, että sitä on myös kymmenen vuoden kulutta, sillä viinalla nyt ei ole niin väliä, lääkkeeksi korkeintaan ”hinkuyskään”
Toki kaikkeen ei voi ihminen varautua vaikka kuinka varautuisikin, sen osoittaa tämä nykyinen ”aurat aseiksi” päättäjien hulluus.
Ei ajatella huomispäivää taisi olla jossain laulussa…
– Omassa arjessa tähtäin oli n 10 vuotta eteenpäin,
mutta tänä aikana ei voi koska mikään ei ole varmaa
paitsi epävarmuus sillä hyvässä ansiossa olevakin voi pudota
työttömäksi arvottomien joukkoon ja siinä pienet säästötkin hupenevat…
Viisas varautuu ja ajattelee nokkaansa pidemmälle.
Kuten monesti sanottua, hallitus puhuu vastuullisesta taloudenpidosta ja todellisista ongelmista.
Ainoa mikä puuttuu ovat tulokset. Myös kunnianhimosta on puutetta.
Ehkä he onnistuvat. Ehkä tulee hyvä. Silloin ansaitsevat aplodit.
Puheille en anna mitään arvoa.