Olen ollut tässä viime aikoina useammankin silmäätekevän oikeistopolitikon kanssa keskusteluissa kasvotusten toreilla sekä netin välityksellä ja kysellyt vähän heidän näkemyksiään yhteiskuntamme tilasta nyt, keskipitkässä ja pitkässä aikajanassa. Niin kyllä, siellä huoli on yhteinen, että tämän oikeistohallituksemme aloittama Suomen pelastuspaketti hyvinvointiyhteiskunnan jatkumoksi myös tuleville sukupolville on vaarassa tuhoutua, jos kansalaiset äänestävät demarit eduskunnan suurimmaksi puolueeksi seuraavissa eduskuntavaaeissa.
Ja huolimatta siitä, että EI sosialisteilla on kuitenkin selvä enemmistö eduskunnassamme nyt ja varmasti myös seuraavien vaalienkin jälkeen, niin miksi ihmeessä oikeisto ei käytä mandaattiaan täysmääräisesti ja kokoa oikeistohallituksen myös jatkossa, vaikka demarit sen suurimman paikkajaon saavuttaisikin.
Tällaiset herrasmiessopimukset pääministerivaaleista tulee heittää romukoppaan, sillä onhan se nyt kansanvallan pilkkaamista, jos oikeisto eduskunnan selvän enemmistön vaaleissa saavutettuaan luovuttaa pääministeriyden demareille, koska heillä on suurin paikkajako puolueista, mutta oikeistolla on kuitenkin selvä enemmistö parlamentissa.
Olen näille kokoomuksen, kepun, kristillisten ja perussuomalaisten oikeistopolitikoille sanonut ja suorastaan vaatinut heitä kokoamaan sellaisen hallituksen jatkossa, joka vastaa oikeiston enemmistömandaattia eduskunnassa, huolimatta siitä vaikka demarit olisikin ykkösenä paikkajaossa.
Sillä onhan se nyt nähtävissä, että tätä edelliseltä vasemmistohallitukselta saatua perintöä ei yhdessä vaalikaudessa vielä saada palautettua tolkun tilaan, joten se edellyttää oikeistohallituksen jatkamista myös vuoden 27 jälkeenkin. Ja uskoisin että kepukin on läksynsä oppinut, että se ei lähde toista kertaan vasemmiston kynnysmatoksi, vaan lähtee tekemään oikeistopolitiikkaa hallitukseen yhdessä kokoomuksen, kristillisten ja perussuomalaisten kanssa.
Sanoinkin näille mainituiden puolueiden istuville kansanedustajille, että nyt pitää tehdä jo hyvissä ajoin sopimus, jossa seuraavien eduskuntavaalien jälkeenkin maassa on oikeisto hallitus, huolimatta vaikka demarit olisivat ykkösenä, se on sitä oikeata demokratiaa, ei mitkään ns.pääministeri vaalit, sitä ei Suomen lainsäädäntö tunne.
Ja jos joku haluaa sitä oikeiston sopimusta nimittää kassakaappisopimukseksi niin siitä vaan, mutta mitäs sitä pitää kassakaappiin piilottaa, tehdään siitä julkinen, se on sitä parasta kuluttajansuojaa joka voidaan äänestäjille antaa, siinä ei tarvitse vaalien jälkeen arvuutella eikä pelätä sinipunaa eikä punamultaa eikä muitakaan sateenkaaren värejä, kun tavoitteena on sinivalkoinen Suomi kuten on siniristi lippummekin.
Kokoomus, kristilliset, kepu ja perussuomalaiset voivat sitten pääministerin valita keskuudestaan ja ehkäpä sen pääministeriyden sitten suurin saa, kun koalitio on ensiksi kasattu joka on parlamentaarisesti oikeudenmukainen vasemmisto – oikeisto katsannossa.
Vai kuvitteleeko vielä joku kaiken sen jälkeen mitä on tovereiden suusta kuultu koko vuosi, että niillä eväillä Suomi selviäisi taloudellis/moraalis/kulttuuris/ uskonnollisesta lamastaan, sallikaa minun nauraa.
Kyllä se nyt vain niin on, että hallitus tulee koota niistä joiden arvot eivät ole punaiset, ei edes vaaleanpunaiset ja onhan se nytkin nähtävissä, että viime kaudella vasemmistohallituksessa ollut RKP haikailee takaisin omiensa joukkoon ja on ikäänkuin oppositiona hallituksessa tekemässä myyrän työtä vasemmiston saamiseksi takaisin kuskin paikalle.
Siinä menee oikeistopuoluetta äänestettäessä ikäänkuin ääni hukkaan, jos annetaan eduskunnan oikeistoenemmistöstä huolimatta pääministeriys demareille, vaikka sosialistit ovat vähemmistönä parlamentissa.
Ja se on kai sanomattakin selvää, että jos hallitukseen sotketaan kaikkia värejä, niin paskanruskeata siitä tulee, kun kaikki nyppivät rusinoita pullasta omille sidosryhmilleen.
Ja näin perussuomalaisena voin sanoa, että ei tämä nykyinenkään hallitus aina ole meissä saanut aikaan hurraa huutoja, mutta ne tavoitteemme mistä olemme koalitiossa joutuneet tinkimään, niin vasemmisto olisi jo aikaa vienyt ne ”saunan taakse”, jos Marin II.nen olisi toteutunut. Mutta onneksi näin ei käynyt ja nyt Marin ei enään ole tekemässä tasavallastamme kuningatar monarkiaa, jossa kansalaiset huutavat halle lujaata, kun kaksi aasia, Marin ja juhta karauttavat toreille, vaatimaan kaikkia sen ensimmäisen kiven heittäjäksi ja ei kai ole kenellekkään epäselvää, että kenen päähän ne kivet on tarkoitettu.
Pyydän anteeksi aasilta, että blogissani vertaisin sitä Mariniin.
…..ja mitäs tästä mölinästä mitä vasemmisto Suomessa mölisee, mutta kun nämä isänmaavastaiset mustamaalaavat maatamme rajojen ulkopuolella, jotta pääsisivät taas kuskin paikalle kirjoittamaan fläppitauluun että rahaa on, vaikka heidän jäljiltään ei ole muuta jäljellä kuin savuavat rauniot.
Suomesta tulee taas Suomi, kun persut ajetaan pellolle hallituksista- pysyvästi.
Siinä on seuraava ”tiitisen lista”, kuka persuista tähän viimeiseen katastrofiin osallistui – lista pakastimeen ja ikijäähän.
… miten noin simppelistä asiasta saa väännettyä kilometrin pituisen itseään toistavan jorinan.
Heikki,- Tämän lukeminen on vapaaehtoista kuten on kommentointikin ja jos se noin närästää, niin jätä lukematta ja kommentoimatta.
En ole lääkäri, mutta minusta tuo sinun vihasi saa jo piirteitä, joita edustetaan Pitkässäniemessä.
…ei, vaan sinun vihasi kohdistuu Tiitiseen, joka suojelee Suomen valtiota ja historian päättäjiä.
Persut ei suojele Suomea, vaan ajaa sitä alas !
”Tiitiseen, joka suojelee Suomen valtiota ja historian päättäjiä”…..
Herra varjele minua tämänkaltaiselta ymmärrykseltä.
Mikä on väärin valtiollisissa salaisuuksissa kuten myös asiat, jotka eivät saa päätyä vääriin käsiin.
Siksi niillä on 60 vuoden salassapitosuoja.
Persut haluavat repiä Suomen haavoille.
Anna mun kaikki kestää, kun avoimuutta huudetaan vasemmiston suulla, niin valtiopetokselliset teot halutaan pitää pois silmistä, pois mielestä.
Laki on laki ja sillä siisti olipa vallassa kuka tahansa.
Varjele Suomea jatkossa persuilta !
… muuten mitkä valtionpetokset ? Onko sinulla tietoa, kuin kenelläkään muulla ei ole ?
No miksi ne sitten pitää piilottaa kassakaappiin, no siksi tietenkin, että siellä on KGB.n ja Stasin hyväksi toimineita vasemmistolaisia politikkoja ja virkamiehiä, vielä hengissä olevia kuin jo kuopattujakin.
Olisi jo korkea aika tehdä suomettuneisuuden ruumiinavaus Suomessa.
Heikki
”Persut ei suojele Suomea, vaan ajaa sitä alas !”
Alasajo riippuu kapinoitsijpiden väkivaltaisuuden asteesta niin kuin vuonna 1918, kun Suomeen oli luotu maailman edistyksellisin hallinto.
Meillä on länsinaapurissa, Ruotsissa, varoittava esimerkki siitä mihin sosiaalidemokraatit pitkässä juoksussa pystyvät. Se O´Sullivanin laki.
Media, kirkko ja yliopistot politisoituvat vauhdilla – O’Sullivanin laki ennusti jo 30 vuotta sitten, että kaikki organisaatiot jotka eivät ole oikeistolaisia, muuttuvat ajan myötä vasemmistolaisiksi.
Miltä kuulostaa ajatus, että mikä tahansa organisaatio, joka ei varta vasten irtisanoudu vasemmistolaisuudesta, on taipuvainen muuttumaan sellaiseksi ennen pitkää? Vielä kymmenen vuotta sitten moinen ennustus olisi kuulostanut epärealistiselta ja yliampuvalta tulkinnalta. Ajatus esitettiin jo yli 30 vuotta sitten, ja nykypäivänä se on entistäkin osuvampi kuvaus yhteiskunnallisesta kulttuurista.
https://www.suomenuutiset.fi/media-kirkko-ja-yliopistot-politisoituvat-vauhdilla-osullivanin-laki-ennusti-jo-30-vuotta-sitten-etta-kaikki-organisaatiot-jotka-e
https://www.suomenuutiset.fi/media-kirkko-ja-yliopistot-politisoituvat-vauhdilla-osullivanin-laki-ennusti-jo-30-vuotta-sitten-etta-kaikki-organisaatiot-jotka-
Ei kovin vilkasta mielikuvitusta tarvi omata, jotta aika hyvin arvaa Tiitisen listalta nimiä.
Halonen, Tuomioja jne.jne.
Minua on kyllä varoiteltu wikipedia-aktivismista, ja senpä vuoksi tai siitä huolimatta toimin näin:
”Media, kirkko ja yliopistot politisoituvat vauhdilla – O’Sullivanin laki ennusti jo 30 vuotta sitten, että kaikki organisaatiot jotka eivät ole oikeistolaisia, muuttuvat ajan myötä vasemmistolaisiksi
Suomen Uutiset 22.5.2050.
22.05.2020.
Miltä kuulostaa ajatus, että mikä tahansa organisaatio, joka ei varta vasten irtisanoudu vasemmistolaisuudesta, on taipuvainen muuttumaan sellaiseksi ennen pitkää? Vielä kymmenen vuotta sitten moinen ennustus olisi kuulostanut epärealistiselta ja yliampuvalta tulkinnalta. Ajatus esitettiin jo yli 30 vuotta sitten, ja nykypäivänä se on entistäkin osuvampi kuvaus yhteiskunnallisesta kulttuurista.
Pääministeri Margaret Thatcherin kabinetissa poliittisena suunnittelijana toiminut konservatiivinen journalisti John O’Sullivan kirjoitti vuonna 1989 National Review -lehteen artikkelin nimeltä “O’Sullivan’s First Law“. Poleemiseen brittityyliin hän teki rohkean yhteiskunnallisen ennustuksen ja nimesi sen itsensä mukaan O’Sullivanin laiksi:
“Kaikki organisaatiot, jotka eivät ole oikeistolaisia, muuttuvat ajan myötä vasemmistolaisiksi.”
O’Sullivan näki ennustuksen toteutuneen aikaisemmin jo mm. American Civil Liberties Unionin, Fordin säätiön ja Episkopaalisen kirkon kohdalla. Syiksi hän esitti, että kansalaisjärjestöihin hakeutuu usein ihmisiä, joilla olisi taipumusta aktivismiin ja myös tapana vieroksua bisnestä, yksityistä voitontekemistä, perinteistä yhteiskuntajärjestystä ja länsimaisuutta yleisestikin.
Artikkelissaan hän kritisoi erityisesti ihmisoikeusjärjestö Amnesty Internationalin silloista vasemmistopoliittisesti värittynyttä mainontaa. Järjestö oli aikaisemmin ansainnut arvostusta tasapuolisen ihmisoikeustyönsä ansiosta poliittisten jakolinjojen molemmilla puolilla. Amnestyn kampanjoihin oli kuitenkin alkanut hivuttautumaan ideologista kieltä ja oletuksia, jotka eivät nauttineet yhtäläistä suosiota länsimaisten poliittisten leirien keskuudessa. Myös esille nostetuissa ihmisoikeusongelmissa näykyi O’Sullivanin mukaan entistä epätasaisempia poliittisia painotuksia.
Amnestyn esimerkkiä mukaillen O’Sullivan havainnoi, että ihmisiä yhdistävä yhden asian missio auttaa kansalaisjärjestöjä saavuttamaan arvokkaita asioita ja hankkimaan luotettavan neutraalin maineen, mutta moni on kuitenkin valmis vaarantamaan ne poliittisten intressien tähden.
Neutraalin ja yleishyödyllisen organisaation voi siis nähdä vaikuttamiselle alttiina, aikojen saatossa poliittisille intresseille valjastettavana resurssina. Ihmisten on hankalampi suhtautua skeptisesti organisaation politisoitumiseen, jos se pystyy edes nimellisesti suoriutumaan epäpoliittisesta ydintehtävästään. Ihmiset saattavat myös pitää organisaation alkuperäistä tarkoitusta niin tärkeänä, ettei lievä politisoituminen ole ylitsepääsemätön ongelma. Tämä voi puolestaan ruokkia politisoitumisen kierrettä entisestään.
O’Sullivain lain vaikutusmekanismia on myöhemmin selitetty sillä, että vaikka muut poliittiset ryhmittymät sietäisivät vasemmistoa, eivät kiihkeät vasemmistoaktiivit siedä lähellään muiden ryhmien edustajia. Ajan kuluessa syrjintä ja hyljeksintä kiihtyy ja vasemmistolaiset savustavat toisinajattelijat keskuudestaan.
Suomi ja Yhdysvallat ovat samalla polulla
Kehitys on havaittavissa kaikkialla länsimaissa, Suomessakin. Humanistisissa tiedekunnissa vasemmistohegemonia on jo lähes täydellinen. Vyörytyksen alla ovat tällä hetkellä perinteiset oikeiston alat – insinööri- ja kauppatieteet. Vasemmistoideologiaa hivutetaan niihin ilmastomuutoksen sateenvarjon turvin.
O’Sullivanin laki näkyy erityisen räikeästi Yleisradiossa. Yhtiö on vasemmistoaatteen täysin hallitsema.
Evankelis-luterilaisen kirkon kohtalo näyttää lain valossa synkältä. Poliittisen vasemmiston edustajat tekevät pikku hiljaa selvää jälkeä kirkon keskeisimmistä opinkappaleista. Moni suomalainen katsoo parhaaksi vetäytyä yhteisöstä, jonka opit eivät enää kumpua evankeliumien tuhatvuotisista perinteistä vaan vasemmiston puolueohjelmista. Aikaisemmin riparipennut opettelivat ulkoa kymmenen käskyn värssyä, jonka mukaan ei saanut pitää muita jumalia. Nykyään kirkolle kelpaa mikä tahansa henkisyyden muoto, oli se sitten kristinuskon perinteen mukaista, tai yleistä hengellisyyttä.
“Liberaaliksi” kutsuttu poliittinen vasemmisto jyrää, arvokonservatiivit häpäistään ja nujerretaan yksi kerrallaan.
Yhdysvallat pysyi pitkään “rokotettuna” sosialismia vastaan, kunnes 1970-luvulla vaihtoehtoväki kaappasi demokraattipuolueen. Neljänkymmenen vuoden aikana nähty kehitys on tehnyt tehtävänsä. Medioiden ja yliopistojen punasiirtymä sekä täyssosialisti Bernie Sandersin menestys presidentinvaalikisoissa ennustavat maalle samaa tulevina vuosikymmeninä kohtaloa kuin niille sosialistivaltioille, joita vastaan Yhdysvallat niin pitkään kamppaili.
Miten O’Sullivanin laki tulisi ymmärtää?
O’Sullivanin laki ei varsinaisesti ole yhteiskuntatieteellinen teoria, mutta sen kuvaamalle ilmiölle löytyy viitteitä aatehistoriasta, ja sille löytyy selityksiä myös sosiologian kautta. Havainto ei rajoitu pelkästään kansalaisjärjestöihin, vaan politisoitumisen kohteena voivat olla laajemminkin yritykset, yhteiskunnan instituutiot ja kulttuuri.
Organisaatioiden alttiutta juuri vasemmistolaiselle ideologiselle vaikutukselle lisää se, että aktivismi on vasemmistolle tunnusomaista, ja radikalismi on hyväksyttävämpää. Vaikka vasemmistolla ei olisi selkeää poliittista enemmistöä, sen ideologinen asema voi elää huomaamatta vahvempana mm. ihmisten asenteissa, kielenkäytössä ja muussa kulttuurissa. Vasemmistolaiset teoreetikot ja aktivistit suhtautuvat yhteiskuntaan usein poliittisena valloitettavana kokonaisuutena. Kaikki on poliittista.
Kuuluisan marxilaisfilosofi Antonio Gramscin (1891-1937) kulttuurihegemonian käsite viittaa ideologiseen johtajuuteen yhteiskunnan eri osa-alueilla. Parlamentaarisen politiikan sijaan yhteiskunnalliselle muutokselle kriittistä on hakea ajatuksille ensin legitimiteettiä ja normalisoida ne osaksi ihmisten jokapäiväistä elämää, käsitteitä, ajattelutapoja ja arvostuksen kohteita. Lopulta kulttuuri ja arvot heijastuisivat myös harjoitettavaan politiikkaan.
Vuosikymmeniä myöhemmin Rudi Dutschke (1940-1979) vei Gramscin ajatusta pidemmälle ja nimesi uusmarxilaisen agendan pitkäksi marssiksi instituutioiden läpi: yhteiskunnan eri sektorit yliopistoista valtion virastoihin pyrittäisiin miehittämään ideologisesti myötämielisillä vaikuttajilla. Näin syntyisi ideologiaa vahvistava kulttuurihegemonia. Ideologisten päämäärien edistäminen olisi siis korkein päämäärä, joka edellyttäisi ideologian viemistä kaikille elämän osa-alueille ja jopa valtiollisten laitosten puolueettomuudesta luopumista.
Oikeistolaiset suuntaukset jäävät instituutioiden marssituksessa altavastaajan asemaan, sillä ilmiö on heille vieras. Modernit talousliberaalit ja konservatiivit arvostavat vallan kolmijakoa ja vaalivat myös selkeää jaottelua julkisen vallan sekä yksityisen toiminnan kuten bisneksen ja kansalaisyhteiskunnan välille. Erilaisten instituutioiden valjastaminen ei kuulu omaan agendaan, eikä sellaista usein osata odottaa muidenkaan aatteiden edustajilta.
Taloustieteilijä ja markkinatalousteoreetikko Milton Friedman (1912-2006) vastusti ajatusta yritysten laajasta yhteiskuntavastuusta vetoamalla siihen, että yritysten yhteiskunnallisten velvoitteiden kuten verojen maksamisen ja sääntelyn tulisi määräytyä läpinäkyvästi parlamentaarisen politiikan ja lainsäädännön, eikä epämääräisen aktivismin perusteella. Hän tunnisti, että yksityisiä yrityksiä yritettiin politisoida kulttuurin teitse ja valjastaa poliittisille, jopa osakkeenomistajille vihamielisille intresseille. Yksilönvapautta korostavissa oikeistoideologioissa on kuitenkin tapana jättää vähemmälle huomiolle se, millaista ideologista kulttuuria yritykset ja kansalaisyhteiskunta käytännössä edistävät.
Sosiologiassa ja organisaatiotieteessä legitimiteetillä on olennainen merkitys. Erityisesti institutionaalisessa teoriassa on tunnistettu, miten organisaatiot alkavat muistuttaa toisiaan. Ne pyrkivät hankkimaan legitimiteettiä omaksumalla toisilta muodikkaita oppeja, käytäntöjä ja jopa symboliikkaa. Toisin sanoen, kaikki organisaatioiden toiminta ei lähtökohtaisesti perustu ydintoiminnan parantamiseen, vaan verkottuneessa yhteiskunnassa on entistä merkityksellisempää signaloida muulle yhteiskunnalle tärkeitä merkityksiä.
Kansalaisjärjestöt ja yritykset olivat mm. viime eduskuntavaalien alla keskeisessä roolissa luomassa pintapuolisella markkinointiviestinnällään vihreää narratiivia “ilmastovaaleista”. Intersektionaalisen feminismin linssien läpi käsikirjoitetut teemat kuten diversiteetin lisääminen ja ydintoiminnan ulkopuoliset tehtävänimikkeet ovat myös hivuttautuneet kansalaisjärjestöjen lisäksi yritysten ja yliopistojen johtamiskulttuuriin.
Edellä mainitut esimerkit auttavat ymmärtämään, että O’Sullivanin laki on yhteiskunnallisesti paljon merkittävämpi ajatus kuin vain yksi yli 30 vuoden takainen aikalaishavainto. Minkä tahansa organisaation epäpoliittinen perustarkoitus tekee siitä alttiin politisoitumiselle ja ympäröivän yhteiskunnan aatteelliselle painostukselle, mikäli toimijoiden erityisenä taitona ei ole varta vasten tunnistaa ja torjua poliittisia vaikutteita.”
PS on pragmaattinen valtionhoitajapuolue, joka voi ohjata maata oikealle ja vasemmalle kulloistenkin tarpeiden mukaan ideologisia äärimmäisyyksiin tavoittelematta.
Että sosiaalidemokraatit ovat luopuneet/luopumassa sosiaalidemokratiasta kommunismin ja vallankumouksen hyväksi.
Missä piileskelee nykyajan Bejakov 2.?
NL:n suurlähettiläs Beljakov yritti saada demarien vähemmistön ja kommunistien tuella Suomeen niin mojovat lakot, että syntyisi kaaos ja yleinen pula, joka toisi maahan vasemmistolaisen hallituksen ja Kekkosen tilalle NL saisi yhteistyökykyisen presidentin työläisten diktatuurin perustamiseksi.
Beljakov saikin aikaan maamme vahingollisimman lakon, metallialan lakon, joka vei leivän suusta köyhiltä ja vähän varakkaammiltakin. Mutta vallankumous jäi kuitenkin toteutumatta.
Missä siis piileskelee nykyinen Beljakov kakkonen, joka yrittää tuhota talouden ja päästä kukoksi syntyvälle tunkiolle?
Karjalainen se tuskin on, mutta oisko Tuomaala?
https://fi.wikipedia.org/wiki/Aleksei_Beljakov
Keväinen lakko oli valtiopetoksen yritys. Yrityskin pitää tuomita valtiopetoksena.
SAK yritti taloudellisella väkivallalla kiristämällä taivuttaa hallituksen tahtoonsa.
Koivisto syyllistyi valtiopetokseen tekemällä salaisen sopimuksen yhteisvaluuttaan siirtymisestä, vaikka markka oli perustuslaissa määrätty Suomen valuutaksi. Muutos perustuslakiin olisi pitänyt tehdä kahden peräkkäisen eduskunnan hyväksymänä.
Uusi perustuslaki saatiin voimaan kahden eduskunnan hyväksymänä. Mutta, oliko se voimassa eduskunnan tehdessä EMU -päätöksen? Luultavasti oli.
Euroa ei mainittane perustuslaissa. Joten voinemme valita uudeksi valuutaksi vaikka Japanin jenin jouluun mennessä?
Arvi
Vaaliehdokkaista tehdyn nelikenttäanalyysin mukaan RKP, keskusta ja PS ovat keskustalaisia puolueita, jotka voivat esiintyä missä hallituskokoonpanossa hyvänsä.
Kokoomuksen ja nykydemarien hallitus olisi outo. PS voisi toimia kummankin kanssa.
PS:n ja RKP:n vähemmistöhallitus voisi olla mielenkiintoinen kokeilu.
PS:n tulisi kutsua Tanskan demarit kylään keskustelemaan maahanmuuttopolitiikkasta.
Tämä voisi olla tie demarien ja PS:n yhteishallitukselle tulevaisuudessa. Aika moni PS:n äänestäjistä on entisiä demarien äänestäjiä.
Ennen vaaleja PS toi esiin joitakin tavoitteitaan, joista demarit olisivat voineet halutessaan ottaa kiinni.
Jos puheenjohtajana olisi ollut Lindtman, niin demarien ja PS:n yhteishaliitus olisi voinut syntyä.
Mutta demarit saattoivat itse todeta, ettei heillä olisi toimivaa talouspoliittista ohjelmaa.
https://www.kaleva.fi/pakolaispolitiikan-suunnannayttaja/8141760