Suomessa taitaa nykyään olla työtä vailla jo lähes puoli miljoonaa ihmistä, että monasti sitä tulee ajatteleeksi että miksi ei nykyään lähdetä leivän perässä maailmalle, kuten tehtiin vuosisadan vaihteen molemmin puolin Amerikkaan ja sittemmin 50-60 ja vielä 70 luvuillakin Ruotsiin. Taitaa näihin kyseisiin maihin muuttaneiden määrä huidella yhteensä jo reilussa miljoonassa.
Mutta sitten se että miksi ei enään tarvitse kotimaataan jättää leivän tai sen puutteen takia. No tänä päivänä leipää riittää jaettavaksi kyllä kaikille, oletpa sitten työssä tai työtön, sillä perustuslakimmekin jo vaatii yhteiskuntaa takaamaan kaikille kansalaisilleen säällisen toimeentulon, olipa sosioekonominen asema sitten juomari, tuomari tai syömäri. Ja vaikka et yhteiskunnan puolesta laittaisi tikkua ristiin koko elinikäsi aikana, niin silti sinulle on tarvittava piikki auki elellä melko mukavastikkin. Toki se yhteiskunnan tarjoama toimeentulo ei silloin suuren suuri ole, jos elämäntapasi muistuttavat Huittislaisen miehen oppia, jossa syödään, juodaan ja sirkustellaan enempi kuin toimeentulo antaisi myöden.
Nykyään kun seuraa niiden taustoja joita tänne Suomeen saapuu/haetaan lähi-idän ja Afrikan maista, niin sanotaan että sotaa ovat paossa, mutta Suomesta ei koskaan ole lähdetty sotaa eikä työtä pakoon, vaan silloin kun on tarvittu niin on taottu aurat aseiksi isänmaan pelastamiseksi ryssältä.
Nyt kun kuvitellaan että hyvinvointivaltiomme ainut pelastusrengas olisi vain yhä suurempien ihmismassojen ottaminen kehitysmaista, niin se on pitkä lista minkä voisin tässä esittää tämän väitteen kumoamiseksi, mutta jotta tämä blogi ei nyt muodostuisi pidemmäksi kuin laki sallii niin sanon vain että… ei kannettu vesi kaivossa pysy.
Hyvää itsepäisyyspäivää vaan kaikille niin että mätkähti.
Hallitus laikkaa ja noin tekee lisää työttömiä. Ei työtön tuloton maksa veroja joten valtion tulot hupenee. Nyt jo liikkeellä A Pöysi näyttelijöiden puolesta puhujana. Suuri yksittäinen firma saa enemmän tukea ja maksaa osinkoja heille joilla on ennestään notkuva pöytä.
Jaa juu se hallitus, mikäpä muukaan.
Neuvostoliitossa ”hallitus” työllisti kaikki sitä kaiketi kaipaa muutkin kuin Huhtala.
Näyttelijä itkee kulttuurin puolesta, voi vittu!
Kulttuuritukea leikataan 4% ja kun katsoo jäljelle jäävä summaa niin luulisi sillä saavan aikaan elokuvia, joita kukaan ei katso, tauluja, joita ei kukaan osta, musiikkia, jota ei kukaan kuuntele jne.
Ja jos kulttuuri 1,4 miljardin tuella tuottaa 14 miljardia ( 2021) niin mihin sitä tukea edes tarvii, tai vaihtoehtoisesti josko tuettaisinkin 14 miljardilla niin tuotto olisi 140 miljardia.
Hallitus ei vaan ymmärrä sijoittaa oikein.
Niin surulliselta kuin se kuulostaakin, ottaudun tuohon kulttuurista leikkaamisen vastustukseen vähän samaan tapaan kuin aiemmat kommentoijat, tosin en itse sanoisi niin absoluuttisesti, ettei kukaan kulttuuria kuluta, vaan että se valitettavasti ei useinkaan kutsu minua luokseen, vaikka olen yrittänyt usein motivoitua monin konstein.
Viimeisimmin aloittamalla Finlandia-palkitun kirjan lukemisen vain todetakseni itselleni, että tämäkin kaunokirjallinen teos jää todennäköisesti kesken. Teos voisi olla uudenlainen ja kiehtova, ellen olisi tuntenut ihmistä, joka osaa kirjoittaa vihasta ja kamaluudesta minun mielestä oivaltavammin ja hienostuneemmin.
Onneksi näin joulunaikaan on sipulikasveja, joita ei juur tartte sumutella.
Työ tuo lisää työtä – se on hyvä muistaa. Kun kymmenen ihmistä muuttuu työttömistä työllisiksi ja menevät tehtaalle, tulee samantien pari työpaikkaa lisää – siivoojia, kokkeja, logistiikkaa, ja sitten kun he vielä kuluttavat enemmän niin kerrannaisvaikutusta taas.
Jos maahanmuuttaja tulee työhön, sekä hän että Suomi voittavat.
Haaste olisi siinä että hän todella tulee työhön.