Kuten ollaan nytkin saatu lukea lehdistä, että parikymppiset nuoret yleisurheilijamme pärjäävät erinomaisesti kansainvälisillä areenoilla kuten par`aikaa käytävissä alle 20v MM-kisoissa Perussa, josta kotiintuomisina on kassillinen metallia.
Mutta annas olla kun siirrytään nuorten kisoista aikusten puolelle kisaamaan, niin tuomisina onkin enään puhdas O
Miksi siis näin käy, että kehitys loppuu ja jää junnaamaan tuloksellisesti paikoilleen.
Syy ei ole muussa kuin valmennuksessa tehdyistä virheistä, sillä mikäs se on muu kuin valmennuksen virhe, kun vamma ja loukkaantumiskierteet seuraavat toisiaan.
Nämä nuorten kisoissa menestyneet huiput ovatkin sitten aikuisina enään juhlimassa voittoja Ruotsi maaotteluissa.
Nytkin kun seuraa esimerkisi Saga Vannisen uraa, niin hän oli vielä jokin aika sitten maailman paras nuortensarjalainen seitsenottelija, mutta nyt sitten valmennukselliset virheet ovat saaneet kehityksen laskemaan kuin lehmän häntä ja kuten nähdään, niin voimaa on hankittu nopeuden ja herkkyyden kustannuksella.
Voisin luetella pitkän listan niistä yleisurheilijoistamme, jotka ovat nuorten arvokisamitalisteina nykyään enään juhlittavana Ruotsi ottelussa, tai ovat vammakierteen vuoksi laittaneet lopullisesti tossut ja piikkarit naulaan.
Mutta sekin on kyllä sanottava, että yhä harvemmassa ovat ne lapset ja nuoret, jotka yksilöurheilun kuten yleisurheilun valtsevat lajikseen, sillä siinä ei päästä huonoina päivinä ja huonosti harjoitelleena muiden seläntaakse piiloon kuten on joukkuelajien kohdalla.
Mika tässä jo aikaisemmin ehdotteli Ruotsi ottelun lopettamista ja olen kallistumassa samalle kannalle, kun siniristilippua raiskattiin oikein olan takaa jo pelkästä osallistumisesta, noin niinkuin sivuhuomautuksena mainiten.
Vai olisiko sittenkin viisaampaa, houkutella ja innostaa nuoria yleisurheilualkujamme tavoitteena päästä joskus osallistumaan maaotteluun Ruotsia vastaan, sillä maailman huipulle pääseminen vaatii jo sellaisia ylivoimaisia ponnisteluja, että niillä pilaa terveytensä lopullisesti.
No niin tai näin, tärkeintä on tietenkin vanha sanonta joka pätee kaikkiin ikään katsomatta…YLÖS-ULOS ja LENKILLE/HYÖTYLIIKUNTA, ei matka tapa vaan vauhti.
Ja jos meidän Suomalaisten pärjäämättömyyden joku sanoo johtuvan rahan vähyydestä, niin hän ei tiedä asiasta enempää kuin sonni uudesta aidanportista, sillä liika raha se on joka heidät pilaa.
……ei tarvitse Suomessa olla kuin kansallisen tason piirinmestari, niin jo ollaan vaatimassa ulkomaan korkeanpaikan leirejä talveksi.
Moni ikäiseni varmasti muistaa sellaiset urheilijat kuin Pentit Kahman ja Eskolan, jotka kertoivat että eivät ole koskaan ulkomailla harjoitelleet, ainoastaan kilpailleet.
….sen vielä sanon, että vaikka itse otinkin urheilemisen lähinnä leikkinä ja parhaat saavutukset yleisurheilussa olivat piirinmestaruuksia, niin koskaan ei minun kilpailemistani estynyt vammat eikä loukkaantumiset, sen takasi monipuolinen lajikirjojen harrastaminen kesät talvet.
Nykyään taidetaan erikoistua jo murrosikäisenä puurtamaan samaa lajia hammasta purren.
Piirustus, laulu ja voimistelu olivat parhaat lajit ala-ja yläkoulussa. No sitten kaikki saat..n matikka, ruotsi, englanti, saksa muut tarpeettomat ja turhaa aikaa vievät harratusksilta.
Telinevoimistelu, kun siitä selvisi hengissä takasi sen, ettei pahempia vammoja syntynyt kahjosta painonnostosta, eikä pika- tai pitkistä juoksuista, paitsi yöjuoksuista tuli pää
kipeäksi.
Samaa mieltä siitä, että liian varhain alkaa erikoistuminen eri lajeihin. Ainoa takuuvarma ensilaji kaikille urheiluharrastuksille pohjaksi on tietyn tasoinen telinevoimistelu hyvin varhain.
Onpas harvinainen keskustelu, Arvi ja Heikki samoilla linjoilla ja vielä oikeilla jäljillä koska itse ajattelen samansuuntaisesti.
Kyllä ex-urheilija ex-urheilijan tuntee muustakin kuin jalan jäljistä.
Eli jostakin se persu ja punademu sentään ovat samaa mieltä.
On mielenkiintoista nähdä mihin suuntaan keihäänheittäjä Eemil Porvarin kehityskaari kulkee tulevaisuudessa.
On hyvin mielenkiintoinen nuori mies.
On ottelutausta 10 ja 5 ottelusta.
Kolmiloikkaa, pituutta, juoksu matkoja 100 -400 m.
Tänäkin vuonna kiusannut niin juoksuissa ja pituudessa, keihään lisäksi.
Lapsille ja nuorille yleisurheilussa ottelut, talvisin telinevoimistelu ja ympäri vuoden uinti.
Noista rakentuu kivijalka mihin tahansa lajiin kun ja jos haluaa yhteen keskittyä, mutta ennen kaikkea rakentuu kivijalka hyvään fyysiseen ja psyykkisen elämään.
Näyttää että Helanderkin on rakentunut lasista, eikä lampaan luonteella voittajia tehdä.
Ja näyttää se Murtokin jo nähnyt nuoresta iästään huolimatta parhaat päivänsä.
Lienee nuorista urheilijoistamme moukarinheittäjä Kosonen ainoa joka sinne mitalleille nousee olympia ja MM tasolla.
Kun katsellaan esim. Suomalaisia nykyisiä naiskeihäänheittäjiä, niin sieltä puuttuu vallan sellaiset heittäjät joilla olisi edes pienet mahdollisuudet nousta bodiumille arvokisoissa. ( siis ruumiinrakenne kuin Lillakilla, joka oli kuin jousi pitkässä varressa )
Arvi, on ehkä sopimatonta sanoa, mutta kyllä meidän tämän hetken parhaansa naiskeihäänheittäjässä on 15 kiloa sellaista joka ei keihäänheittoa edistä.
Rebecca Nelimarkka on mielenkiintoinen juniori tähän lajiin.
Kososen kohdalla hieman pelkään, että jos ensi kaudella ei perustaso nouse sinne 74-75 m tasolle niin se on sitten siinä.
Kosonen on myös toinen jolla on paljon sellaista kantamusta joka ei ringissä pyörimistä nopeuta
Legendaarinen valmentaja Leo Pusakin on poissa.
Arvi, jos tuohon Suomi- Ruotsi otteluun vielä palaan niin eräs muutos voisi olla hyppy ja heitto lajeissa ottelusäännöt, eli kolme yritystä tai vaihtoehtoisesti vaikka niin, että kolmelle viimeiselle kierrokselle pääsisi ainostaan neljä parasta eli kaksi karsittiin alkukierroksilla.
Kyllä ja onnistuisikohan se juoksumatkoilla kuten on hiihdossakin, että esim. 800 metristä ylöspäin olisi aina kirikierroksia joista hyvitettäisiin loppuajassa.
Eräs tuntemani urheiluvalmentaja totesi aika pitkän kaavan vastauksena että jos kaikki raha menee konsultteihin ja johtoon, eikä lainkaan valmennukseen niin tätä saa.
Onneksi johto saa pian bonukset.
Legendaarinen valmentaja Leo Pusakin on poissa.
Yleisurheilun tulosvertailu vain jo
20 v. sitten on hankakaa.
Välineet, alustat, tekniikkamuutokset
( korkeushyppy), ”dopibg”- lääketiede- ravinteet ovat muuttuneet pirusti.
Sitten;
Ajatelkaa 50-v sitten, Helsten, Rajamäki/ hiilimurska. Landström/ terässeiväs.
Kuulantyöntö työntämällä.
Keihään rakenne- painosuhteet. Ei Rautavaara heittäytynyt mahalleen tantereeseen.
Tulosten vertaaminen on todellakin vaikeaa ja joka vuosi vaikeammaksi se muuttuu kun välineet kehittyy, stadioneiden alustoja uusitaan jne.jne.
Olisivatko kuula, kiekko ja moukari lajeja joissa väline muutokset ovat varsin hillittyjä?
Korkeushyppy ei nuoruudessani ollut akrobatiaa, rehellisesti ja konstailematta hypättiin saksi- tai sisäjalkatyylillä. Pikkupoikana sisäjalalla muistan että ennätykseksi jäi 152 cm mutta se olikin sivulajini, suurimmat voittoni saavutin pituushypyssä ja 60 metrin juoksussa.
Mutta olenhan niin vanhoillinen etten ikinä ole hyväksynyt v-tyyliä hiihdossa ja mäkihypyssä. Sannon nyt vielä senkin että yhteislähdöt hiihdossa ovat, no yleensä en kiroile mutta nyt sanon että persiistä.
Kyllä arvaan että monet nyt irvailevat ja halveksivat mielipiteitäni, se ei minua yhtään hetkauta, pystypäin tuon julki asioiden oikean laidan niinkuin ne arvomaailmassani ovat
Saksi, kierähdys, sitten epävirallinen urhonhyppy pää edellä kohtisuoraan riman yli. Sitten tämä nykyinen selkä edellä kierähdys.
Siinä vaakavauhtienergia käännetään ponnistuksella
pystyenergiaksi.
Minun 60 m. 7,1 s sisäradalla.
– 4x 400 m viesti 43.2 s
– 100 m 11.1 s . Oppikoulujen SOU mestaruus.
Sitten oli se päälaji alk 12 v. telinevoimistelu: rekki, nojapuut, arkku ja permanto.
Sitten painonnosto pojat/ nuoret 17 v. alle 73 kg pojat 90 + 90+ 120 kg
Hatunnoston arvoisia tuloksia ja plussat monipuolisesta lajivalikoimasta
V-tyyli mäkihyppyyn ja hiihdossa vapaa tyyli tulivat aikoinaan puhtaasti syystä, että tulokset paranivat huimasti ja kun se huomattiin, niin totta kai niiden kannatus kasvoi,
Hiihdossa on sentään säilytetty myös perinteinen, se kauniimpi tyyli.
Yhteislähtö hiihdossa on kertakaikkiaan typerää ja yhtä typerää on sprintti hiihto.
Yleisurheilua tuli nuorena harjoitettua paljon ja pallopelejä, erityisesti pesäpalloa, mutta kamppailulajit nousivat sitten suureen rooliin ja kieltämättä hyvin lähellä sydäntä ovat edelleen.
Niidenkin harjoittaminen on hyvin monipuolista ja pitää sisällään kyllä ihan kaikkea kuten jokainen lajeja harjoittanut tietää ja kaikki jotka asiaa pysähtyvät miettimään.
Vanhemmiten erityisesti kestävyyssuoritukset ovat alkaneet yhä enemmän ja ellei olisi vaikeaa nivelsairautta niin triathlon täysimatka voisi olla ihan kova juttu tavoitella.
Thialtonisti ei tervettä päivää näe ikääntyessään.
Vaikka vävy- moninkertainen on kova 12 h-thrialtonisti ja kaukana ikämiehistä, tarvitsisi jo puukkoa.
Vaatii kisauran jälkeen jatkuvaa hyvää lihaskunnon ylläpitoa pääelämänyehtävänä.
Entä kun keuhkot ja sydän eivät ”mahdu” molemmat samaan rintaan.
Hulluin laji ikinä.
En ehkä niinkään triathlonia kilpailu tai aikatavoitteella tarkoittanut vaan ennen kaikkea yhtäjaksoisena suorituksena ilman mitään muuta tavoitetta.
Maraton on se isoin ongelma nivelten suhteen, uinti ja pyöräily eivät niinkään.
Toki aina kun avovedessä uidaan niin luontoäiti antaa omat muuttujat matkaan.
Olen juossut kaikki matkat 60 m kuin useita 43 km: maratoneja ml. ”Suomi juoksee” Utsjoelta Hesaan viestinä. Kaikki enemmänkin huveina kuin kisoina.
Tossut panin naulaa n. 20 v sitten kiusallisen akilleksen vuoksi, joka äityy vauhdista.
Uinti ei ole minun lajini, vaikka kaikki siitäkin olen kokeillut. ”Piikki” oli paras matkani.
Nykyään maltillinen monipuolinen liikunta ulkona pitkine porraskävelyineen
päivittäin ml. n. 10 000 askelta pitää hyvin kuntoa
yllä.
Jos nyt olisin lapsi/nuori niin valitsisin lajin jossa jo harjoittelukin on suuri nautinto, eikä varmasti tarvitse elää askeettisesti.
Ja jos nyt kohtuullisesti pärjää, niin palkintorahat ovat sellaisia, että useissa muissa lajeissa sellaisista palkintosummista, vaikka voittaisikin, ei voi edes uneksia.
Se on vielä Olympia laji ja jos sattuisi voittamaan siellä, niin radiossa soitettaisiin minulle Porilaisten marssi.
Toki sekin kuten kaikki muutkin lajit vaatii harjoittelua, niin fyysistä kuin psyykkistäkin, että osuu sitten sellaiseen reikään, jossa ei ole karvoja ympärillä.
Avustajatkin kulkisivat aina viedellä, ettei tarvitse itse pelivälineitä vedellä reijältä toiselle.
Ja kilpailla voi jopa maailman huipulla vielä viisikymppisenäkin ja kun sitten joskus ripustaa piikkarit…..anteeksi mailat naulaan, niin tekee sen terveenä.
Sprintti tuli perinteisten hiihtolajien yleisön ja katsojamäärien hupenemisen vuoksi sekä palvelemaan tv- katsojien määrää ja satsauksia mainontaan yleisölajina. Siis taloutta.
Joitakin lajeja joita en osaa arvostaa ainakaan olympiatasolla:
– kaikki missä lähinnä lapset voittavat aikuiset
– golf
– skeittaus
– kumpare ym lautalaskettelut
– yleensä kaikki sellainen jona katsoisin paremmin sopivan sirkukseen
Tainnut tästä kirjoittaakin mutta itsellä suureksi surukseni on viime aikoina kävely jäänyt, polvet vanhuuttaan niin kuluneet. Pakko oli ostaa traktorimallinen ruohonleikkuukoneenkin.
Pyöräily ja metsätyöt nyt lajeja joilla vaalin kuntoani. Kesän pyöräily on niin vahvistanut kinttujänteitä ja lihaksia polvien seuduilla että paremmin pääsen lyhyitä matkoja kävelemäänkin.