Moni muu lähimökeillä on sanonut samaa. Toisessa siikaverkossa oli 2 kiloinen hauki joka sai verkon ihan sykkerölle.
Muikku on nyt ollut isokokoista niin 17-millinen verkko on antanut parhaiten ja eilen aamulla siinä oli yli 150 muikkua. Viime vuosina 13-millinen antoi kun muikku oli pienikokoisempaa.
Kalan saanti on aina onnenkauppaa.
Ei muuten Niilo ole. Taitolaji, sanoisin.
Ei pidä ostaa siikaa säkissä 🤣
Aina toki vähän onnea tarvitaan, mutta sanotaan, että sekin pitää ansaita.
Kyllä asiaan perehtyminen ja harjoittelu kalan saamisen todennäköisyyttä kasvattaa huomattavasti.
Onko siikaa istutettu?
Sori Mika kesti vastata ku pidin vähän taukoa läppäristä.
Luonnollinen kanta ja keskimäärin isompikokoista kuin esinm päijänteessä johon iso-järvi laskee.
Siikaa on istutettu viimeksi 1912 ja siitä on muistolaatta erään niemen kalliolla noin 4 km venematkan päässä meidän mökiltä.
Aikoinaan edesmennyt mökkinaapuri voitti ERÄ-lehden kakkospalkinnon kun sai iso-järvestä verkolla 6 kiloisen siian
Itse sain aikoinaan rapalan 7cm countdown-vaapulla uistelemalla 2,3 kiloisen.
Kotivesillä nuoruudessa lounaisessa Hämeessä ei siikaa ollut, kuvitelmissaan sitä vain vain haaveili tästä kalasta, oli tärkeää tietää että se lukeutuu lohikaloihin rasvaevineen.
Haukea, madetta, ahventa ja lahnaa oli niissä vesissä, toki kelpo kaloja kaikki tyyni.
No ajat kuluivat, tuli muutto Merenkurkun vesille. Alkuvuodet ilman venhettä mutta siikaa sai (pimeästi) ostaa kotirannasta puoli-ilmaiseksi, jokunen vuosi sitä syötiin pari kolme kertaa viikossa mikä lopulta oli liikaa, tuli stoppi niin kuin kai mihin hyvänsä jos menee liiallisuuksiin.
Vähitellen sitten aikojen saatossa niin että aloitin verkkokalastuksen talvisaikaan ja kuinka ollakaan omakalastetut siiat alkoivat taas maistua.
Nyttemmin niin urbanisoitunut ja laiskistunut että ostan (pimeänä) siiat fileinä naapurilta sopuhintaan.
Että tällainen suhde siika kaloihin kohdallani.
Vielä meinasi unohtua pikku tarina, olimme yhden toisen naapurin kanssa kalalla Ruotsissa Hemavanin jokivesillä, heti aluksi sai hän puolikiloisen kalan, huusi innoissaan minua katsomaan että tuli komea harjus. Menin katsomaan, näin että siika se on, kalakumppani yritti levitellä kalan selkäevää vakuuttaakseen että on harjus, nyökkäilin myötämielellä, mukava muisto
Siikaongella tulee käytyä heti kun jäät keväällä sulaa ja hyvin sitä on tavannut tulla kun paikat tuntee.
Kyllähän siika on kala ihan sieltä parhaasta päästä ja taipuu monenlaisiin ruokiin.