Ohjata pelottava kauhuelokuva.
Minulle ykkösenä on edelleen William Friedkinin Manaaja 1973, vaikka ei se enää pelota, toisin kuin silloin 12-vuotiaana kun näin sen videolta ensimmäisen kerran. Mutta se on edelleen mielestäni kauhuelokuvista se jossa on käytetty kaikkein taidokkaimmin kameraa ja kuvakulmia.
Hopealle pääsee Stanley Kubrickin Hohto 1980. Jotkut luulevat edelleen että Jack Nicholson ylinäytteli siinä, mutta olen aikoinani kuullut, että niin ei ollut, vaan hän eläytyi niin vahvasti rooliinsa että muuttui oikeasti lähes sellaiseksi mitä näytteli siinä elokuvassa ja hänen silloinen vaimonsakin alkoi kuvausten aikana pelätä häntä.
Pronssista listallani kilpailee sekä John Carpenterin Halloween 1979, että Sam Raimin kauhun riivaamat, jonka vuosilukua en nyt muista, vaikka se on todella raskassoutuinen ja vähän koominenkin.
Tosielämä onnen kyyneleineen ja surun tuskineen täyttää nuo tekoelämän, elokuvan kriteerit.
Lapsena-nuorena omat kemukset Tom Swayerin seikkailut.
Osallisenä ”läheltä piti” kuoleman kanssa kauhun kriteerit. Mihin näitä tekokauhuturhakkeita tarvitaan?
Musikaalit, luonto ja tosielämän dokumentit ovat eri asia.
”No, Jerry Cotton, Tex Willer tai länkkärit myös eri asia
… ja Aku Ankka ja Mustanaamio”…