Siinä unessa olen kertausharjoituksissa aina jossain päin Suomen metsiä.
Ja siinä unessa on aina myös yliluutnantti Ikonen joka oli meillä ensimmäisen patterin päällikkönä kun suoritin varusmiespalveluksen 1990 Helsingin ilmatorjuntarykmentissä.
Outoa sinänsä, koska viimeiseksi jääneestä kertauksestani on kulunut jo 23 vuotta, eikä tähän ikään enää kutsua tule paitsi sitten kun sota alkaa.
Mutta tapahtumat kai vaihtelevat? Sehän olisi sitten vähän niin kuin Ärjylän varuskunnasta kertovaa sarjakuvaa.
Minun unissani henkilöille tapahtuu epäonnekkaita sattumuksia. Henkilöt ja seudut vaihtelevat.
Minä olin Suomen harmaissa v.72 panssarintorjunta komppaniassa Porin Prikaatissa Huovinrinteellä, niin vielä yli 50 vuoden jälkeenkin joskus sieltä unia katselen.
Itse jääkäri tark´ampuja eikä tule uniin mutta valmiina ollaan. Voishan ne ottaa ensi eläkeläiset ja työttömät sekä syrjäseutujen köyhät ja voitas jo lähteä sinne tuntumaan valmiiksi…