1980-luvun alussa tuli vietettyä monia uuden vuoden aattoja tädilläni ja hänen miehellään, niin heillä oli aitauksessa paljon huskyja joista Ajak oli ensimmäinen.
Se vaistosi jo monta päivää ennen aattoa että paukuttelu oli tulossa ja pelkäsi sitä niin että paineli tassullaan ovikelloa kun halusi sisälle taloon turvaan.
Lapsena itsekin pelkäsin vähän ilotulitteita ja niin kun oltiin pihalla niitä katsomassa Ajak tuli aina viereeni, koska varmaan halusi vertaistukea.
No , tämä päivä on vain kerran vuodessa niin voihan sitä paukutella, mutta olkaa varovaisia ja käyttäkää suojalaseja.
Hyvää ja parempaa Uutta Vuotta kaikille 🙂
Meillä ei ole varsinaisesti paukkuarkoja koiria, mutta jos vähänkään ymmärtää koirasta ja koiran kuulosta mitään, niin ei koiraa mihinkään ilotulitukseen vie.
Meillä koirat ovat uudenvuoden iltana leppoisasti sisällä ilman mitään isompaa stressiä.
Nuorempana pidin ilotulitteista. Sitten eräs henkilö päätti vähän leikkiä niillä ja yksi päätyi korvaani. Sen jälkeen en ole erityisemmin piitannut.
Media on täynnä kertomuksia miten koirat pelkäävät ilotulitteita. Kyllä niistä haittaa vähän muutoinkin on.
Toisilla koirilla on tuota paukkuarkuutta rodusta riippumatta ja kuten Mika kirjoittaa ei vie koiraa silloin minnekkään
Jossa paukkuu taikka vinkuu Mun viimeinen koirani sitä oli jossain määrin
Siksi olimme sisällä no sielläkkin tuo tuli ihan viereeni ja seuras minua vaikka vessaan
Sellanen plikka se oli terv tepivaari
Whippet -pentuni oli kovin pelokas pari alkuviikkoa. Sen jälkeen se ei pelännyt mitään. Ei edes ärjyviä susikoiria. Se piti kaikkia kaverinaan. Ite en tykkää uuden vuoden paukuista lainkaan. Mutta koira tahtoi aina päästä katsomaan. Joten pieni lenkki tuli sitten tehtyä. Koirakin olisi oikeastaan tarvinnut suojalasit, mutta ei ollut sopivia.
Kyllä taas tuli liian monia elinikäisiä silmävammoja. Ja myrkkyjä meni hengitykseen ja maastoon. Sillä jos haluatte myrkkyä elimistöönne, niin sanokaa KIINA!
Ei se koira kuuro ollut. Kun opettelin eri kielien ääntämystä Tiedonportaat kirjasarjan näytteitä lukemalla, niin kieltä vaihtaessa se tuli lattialta makuultaan ja kosketti ensin kuonollaan korvaani.ja sitten suutani. Tuli siinä tankattua ruotsia, saksaa, englantia, espanjaa, italiaa ja oiskohan ollut venäjääkin. Tarkka oli hällä kielikorva, ehkä tarkempi kuin minulla.
Kun otin käsittelyyni jonkin kielen uudestaan, niin eipä enää tullut toista kertaa kuittaamaan.
Musiikista se ei tainnut hirveemmin perustaa. Mutta jos tuli radiosta Paso doblea, niin silloin se innostui ja tuli pyytämään, että ottaisimme kaksisin pienet pyörähdykset.
Tässä hieno Paso doble juhlan kunniaksi:
Se whippet, Hupu, oli aika ovela. Jos tuli polulla vastaan joku kivan oloinen naisimmeinen, niin Hupu kietoi taluttimen narun hänen ympärilleen. Siinä oli hauska tilannetta selvitellä.