Tämä päivä 18.5.2024 tullaan muistamaan päivänä, jolloin yhteiskuntamme demokraattinen päätöksenteko järjestelmä otti itselleen sen vallan joka sille kuuluu ja jonka se oli itselleen kansanvaltaisissa parlamenttivaaleissaan lunastanut.
Kysymys on siis poliittisia lakkoja rajoittavista laeista, jossa ulkoparlamentaariselle, vasemmistolaiselle painostus ja pakottamiskoneistolle laadittiin lait, jossa heillä ei enään ole mahdollisuutta alistaa koko yhteiskuntaa oman vallanhimonsa välikappaleeksi.
Toki lakko-oikeus säilyy jatkossakin, mutta ne koskevat vain oman ammattiryhmän palkka ja muita uudistuksia, ei tavoitteena kaataa Suomen hallitus ja vaihtaa se punaiseksi, omaa norsunluutorniaan ja ”kummisetiään” puolustamaan.
Ja vaikka nyt monet jo haikailevat sinipunan perään, niin se täytyy kyllä kaikkien tunnustaa, että ilman nykyistä hallituspohjaa, jossa perussuomalaiset ovat kuskin paikalla, niin maamme ei voisi kuin katsella kateellisena muiden pohjoismaiden nousevia kvarttaaleja ja laulaa, että kauas pilvet karkaavat, niin minäkin…
Sehän on selvä, että ei se korporaatti taistelutta luovuta ja varmasti syksyn liittojen palkkaneuvotteluissa tullaan näkemään yhä lakkoja, mutta ne ovat rajatut koskemaan vain omia työehtosopimisen proknooseja, ei laittamaan koko maata toppiin kun niin ahtaajia ahistaa.
Tällä päivällä tulee olemaan pitkäkestoisia ja pysyviä vaikutuksia kilpailukyvyllemme ja kun hallituksen muutkin työ,-ja sosiaaliturvan uudistukset saadaan maaliin, niin jonot ainakin Kelan luukuilla lyhenevät ja yhä suurempi joukko ihmisistä on palkkatyössä tai yrittäjinä, jotta se kuuluisa köyhäkin saisi mahansa täyteen muualta kuin lakkokenraalien soppatykeistä.
Paljon saa lukea medioista, että näiden hallituksen tekemien työ,-ja sosiaaliturvauudistuksen seurauksena perussuomalainen puolue hajoaa.
Mutta voin kyllä rauhoittaa kaikkia pirun seinälle maalaajia, että varmasti hallituksen päätösten seurauksena lähtiöitä ilmenee, mutta kun yksi heikko menettää uskonsa, niin kaksi uskossaan vahvaa tulee tilalle, kunhan hallituskausi on loppuun kulunut. Ja en nyt tarkoita uskolla muuta kuin uskoa perussuomalaisuuden voimaan Suomen ja suomalaisuuden puolustajina.
Se minua on sanomattomasti myös ilahduttanut, että nyt kun kepu on oppositiossa, niin johan on maaseutu asukkaineen, viljelijöineen ja yrittäjineen otettu yhteiskunnan kokonaisvaltaiseen suojeluun huoltovarmuuksineen ja osaava ministeri Esayja on käärinyt hihat ja lähtenyt puolustamaan hallitusohjelman kirjauksia Suomalaisen maaseudun elintarviketuotantoa pellolta pöytään.
Kaksi edellistä hallituskautta kepulla oli maatalousministerin pestit ja toki he ovat olleet lähes koko Kekkosen ajan Suomessa tällä aitiopaikalla ajamassa maaseutua viljelijöineen ahdinkoon ja teuraaksi. Nyt on tahti muuttunut ja tietenkin nykyisen hallituksen toimesta, joka tekee ( tässäkin ) perussuomalaista politiikkaa, joten kaikki kiittävät jotka eivät pyörry.
Ehkäpä kepu voi istua mukana seuraavassa hallituksessa, joka myös tekee perussuomalaista politiikkaa, mutta kuten ollaan nytkin nähty niin voidaan kyllä kysyä, että mihin kepua oikein enään tarvitaan niin vastaan puolestani, sammuttelemassa viimeisiä valoja tupailloista ja ottamassa kurkihirrestä alas se heidän himmelinsä.
