Aloitan lyhyen sarjan Amerikan fiiliksiä, kun sitä X-viestipalvelussa toivottiin. Sisältö perustuu pääosin muistiinpanoihini matkasta Virginiaan ja lähialueille loppuvuodesta 2022, mutta osa on myös uudempaa. Tavoite on avata arkisia mielenmaisemia.
Ensimmäisen osan teema on väkivalta. Yhteensä osia tulee noin puoli tusinaa, pyrin julkaisemaan päivittäin. Toistaiseksi julkaistuja muita osia ovat Osa 2: Ukraina, Osa 3: Kauppareissu, Osa 4: Hymyillään kun tavataan, Osa 5: Puoluepolitiikka, Osa 6: Aseet ja viimeisenä Osa 7: Mobiiliverkot ja nettiin pääsy.
Tee hyvää koska voit
Eräs hotellimme siivoojista oli keski-ikäinen tummaihoinen nainen. Hän toi mieleeni kaikki ne sympaattiset hahmot elokuvista kuten vaikkapa Blues Brothers. Kun hänellä oli hetki aikaa, hän tuli hotellin pihalle poimimaan tupakantumppeja. Se ei ollut osa hänen työnkuvaa, mutta hänelle oli tärkeää että paikat näyttävät siisteiltä. Hän siteerasi omin sanoin kultaista sääntöä jatkuvasti: tee hyvää toisille koska voit, ilman mitään sen isompaa sanomaa. Selvästi tämä kantoi myös työnteon laatuun, sillä siivouksen jälki oli jotain mistä useampikin suomalainen hotelli voisi ottaa mallia.
Tauolla jutellessamme hänen kanssa tuli ilmi, miten hän huomaa yhteiskunnan menevän huonommaksi. Paitsi että väkivalta lisääntyy, se muuttuu yhä absurdimmaksi. Se ei tarvitse enää mitään syytä. Ihminen voidaan ampua kuoliaaksi muutaman kolikon vuoksi. Hän kertoi jutelleensa Chicagosta tulleen hotellivieraan kanssa, joka pelästyi siivoojan ystävällistä tervehdystä. Pian keskustelussa selvisi, että Chicagossa jopa tervehtiminen voi johtaa väkivaltaan. Osattomuus on niin absoluuttista.
Hänen ajatuksensa ongelman ratkaisemiseen oli tosin ehkäpä tuimemmasta päästä. Hän ehdotti, että jokainen toisen ihmisen tappanut pitäisi tappaa myös, Hammurabin lain malliin. Vankien hyvä kohtelu ja suuri määrä vievät hurjasti verorahoja, joita hän kokee maksavansa jo nyt aivan liikaa. Hän uskoi tiukempien rangaistusten ratkaisevan ongelman tehokkaasti.
Pelkoa vai pohdiskelua?
En tietenkään lähtenyt hänen kanssa kiistelemään, mutta pohdin asiaa jälkikäteen. Rangaistusten koventaminen on iso poliittinen keskustelunaihe täällä. Republikaanit pitävät aihetta yllä jatkuvasti, sekä luvaten kovempia rangaistuksia että tehden kovaa pilkkaa demokraateista jotka päästävät väkivaltarikolliset liian vähällä. Matkani aikana uutiset kertoivat jatkuvasti useita ihmisiä murhanneesta miehestä, joka oli juuri vapautettu ennenaikaisesti vankilasta syyllistyttyään murhan yritykseen. Poliittiset broilerit ja ehdokkaat tarttuivat aiheeseen kiinni hanakasti, eivätkä jaksaneet olla muistuttamatta ketkä päättäjät olivat kevennettyjen rangaistusten ja armahdusten takana.
Jos tästä pitäisi jokin yksi aihe ottaa, sanoisin että väkivallan pelko ja osattomuuden huoli ovat vahvoja, mutta vielä vahvempi on pelko yhteisöllisyyden menetyksestä. Rikollisuus nähdään ongelman ytimessä, mutta muita aiheita ei laajemmin käsitellä. Suomessa puhutaan rikosseuraamusjärjestelmän toimivuudesta liian vähän, mutta Atlantin toisella puolella ei edes sen vertaa.
