Kuukausi: tammikuu 2024

Yle teki haitallisesta valosaasteesta pienen jutun tänään netissä ja radiossa. Jutun sävy oli ihmisten huolia vähättelevä, mutta hurjasti tyhjää parempi. Heräisimmekö vihdoin ymmärtämään että bisneksellä pitää tässäkin kohtaa olla rajat?

Mistä alkoi?

Ymmärtääkseni (en ole 100% varma) isoin meteli Tampereella alkoi Osuuskaupan toimista. He asensivat mm. Koivistonkylään ja Lahdesjärvelle jokunen vuosi sitten isot, välkkyvät valomainostaulut, jotka osoittivat suoraan tielle risteysalueella. Näiden aiheutettua useita vaaratilanteita liikenteessä, alkoi keskustelu heräämään. Joku tyhmempi kuvittelisi, että tuhansien wattien yhtäkkinen valon ampuminen autoilijoiden naamalle olisi herättänyt huolta viranomaisissa, mutta kattia kanssa. Toisaalta, historia muistuttaa osuuskaupan puliveivauksista – ABC on aina saanut kunnalta tontin ja rakennusluvan paikalta, josta se evättiin kaikilta muilta ketjuilta. Kaupunki teki siis kuten kaupunki osaa ja jätti vähä välittämättä vaarasta. Se avasi patoluukut.

Kun liikenteen vaarantaminen päätettiin hyväksyä, siitä oli lyhyt matka asuntojen tekemiseen asumiskelvottomaksi. Tässä on sinänsä jotain tuttua itselle. Pienenä asuin Palomäentiellä, jossa Kisakentänkadun valonheittimet valaisivat kivasti puolet asunnosta. Ne onneksi sammutettiin yöksi, mutta tiedän monen vaihtaneen makuuhuoneen sijaintia asunnossa tämän vuoksi. Paljon akuutimman huolen tekivät jääspeedwaykisat, jotka metelillään estivät asumisen kokonaan. Meluhaitat häiritsivät kaupunkia tarpeeksi (ehkä naapurissa asuvan valtapoliitikon vuoksi) joten niistä päästiin eroon nopeasti. Mitä nyt olen ymmärtänyt niin meluongelmakin sinänsä jatkuu esim. Ratinan alueella. Konsertteja ei vain saada lopetettua klo 21 mennessä, syystä jota en pysty tajuamaan. Eipä minulle tajuamisesta makseta.

Missä ollaan

Tänä päivänä siis esimerkiksi Ylen esiin nostamat johtajat Kai Ericsson ja Kimmo Varho ovat tehneet selväksi, että heillä on mielestään oikeus estää asukkaita asumasta kodeissaan. Toki he ovat jalomielisesti ehdottaneet kaupungin voivan antaa heille sadan tonnin voitelurahan asian helpottamiseksi – jolloin he siirtäisivät laitteensa seuraavaan taloon, seuraavien asukkaiden haitaksi. Puheet ovat sitä röyhkeystasoa, etenkin yhdistettynä uhkailuun asukkaita kohtaan, että tilanteen kärjistyessä on jo käsirysyn vaara. Kotirauha on mielenmaisemassamme sen verran pyhä, että sen rikkojia kohtaan suomalaisten rauhanomaisuus voi kärsiä säröistä. Toivon toki olevani väärässä, sillä se veisi sympatiat pahisten puolelle, mutta mieluummin puhun riskeistä ennalta kuin kadun hiljaisuutta liian myöhään.

Näkisin että on monta fiksua tapaa edetä asian kanssa. Listaan muutaman.

Boikotti on jotain mihin kaikki pystymme jos haluamme. Voimme boikotoida yrityksiä, jotka osallistuvat kotien ja/tai liikenteen häirintään. Ehkäpä joku innostuu someaktivoimaan ihmisiä mukaan ja levittämään ongelmayritysten nimiä? Historia tuntee monia tapauksia, missä yritykset ovat poistaneet mainoksia ongelmalliseksi näkemistään paikoista, joten potentiaalia tässä on. Minulla ei ole tiedossa tässä mainostavia yrityksiä, mutta ehkä joku päivä innostun selvittämään.

Vetoaminen päättäjiin tarjoaa parikin optiota. Ehkäpä joku valtuustoryhmä haluaisi ottaa asian omakseen? Ehkäpä riittävä määrä jäykkiä, mutta ehdottomasti asiallisia viestejä kaupunginvaltuuston ja -hallituksen sekä virkamieskunnan jäsenille tekisi hyvää. Teoriassa myös valotaulufirmojen päättäjiin vetoaminen voisi olla ajatuslistalla, mutta niin tekemällä saisi vain heidän palkkaamat Igorin ja Ivanin ovelleen nyrkkirautojen kera. Älkää riskeeratko henkeänne.

Lakimuutokset ovat pidempi, mutta tärkeä reitti. Onko se kansalaisaloite vai kansanedustajista lähtevä on sitten makuasia, kenties molemmat rinnakkain. Kotirauha kuuluu rikoslain 24 lukuun ja ehkäpä tämä kohta kaipaisi päivitystä. Siellä puhutaan metelöimisestä tai esineiden heittämisestä, mutta olisi helppoa laissa määritellä myös valosaaste tässä. Sitten yrityksiä voisi rangaista tällaisista toimista. Lakiin olisi hyvä myös lisätä rikoksentekovälineiden takavarikoinnista yksityiskohtia. Valomainostaulu voi maksaa kymppitonnin, parikin, ja sellaisen menetys voisi tuntua.

Keskustelu valosaasteesta laajemmin on myös hyvä idea. Valaistus on hyvä tapa tuoda turvaa. Tämä on aihe johon olen lähiösuunnittelussa hieman perehtynyt. Mainosikkunoiden valaisu on myös aivan soveliasta, jos nyt ei ehkä keskellä yötä. Valaistut logotkaan eivät ole ongelma, jos sijainti on fiksu, valoteholle määritetään rajat, eivätkä ne ole päällä öisin. Teknologia tarjoaa myös optioita. E-ink-teknologia kehittyy yhä ja joku päivä skaalautuu myös ulkonäyttöihin. Näissä näytöissä ei ole taustavaloa, eikä siten isoa osaa ongelmista. Asiasta on pohdiskelua. Yleinen kansalaisasenne valosaastetta vastaan tarvitaan kuitenkin ennen kaikkea muuta. Kuka sen aloittaisi? Ehkä puolue, ehkä tieteentekijä, ehkä kansalaisjärjestö?

Mitä seuraavaksi?

Tässä vaiheessa tärkeintä on pitää asia pinnalla ja maltti mukana. Syyllisiä on helppo nimetä, mutta on syytä jälleen kerran muistuttaa että mikään ei oikeuta heidän häiritsemiseen tai uhkailuun, ei vaikka kuinka toinen osapuoli olisi riidan aloittanut. Aivan kuin Radium-tytötkin saivat lopulta oikeutta ja syylliset laskun, aivan kuin tupakkayhtiöitä on saatu maksamaan korvauksia, niin myös kotirauhan häiritsijäyritykset saadaan lopulta edesvastuuseen. Se tapahtukoon oikeuden edessä, ei siis seipäin, soihduin ja talikoin.