Jokainen tietää sen tunteen, kun pitäs jotain tehdä mutta ei saa aloitettua. Jokainen myös tietää, mitä siitä tulee kun saa aloitettua. En siis tässä blogissa kerro mitään mitä ette jo tietäisi.
Ylämäki alamäki
En aio edelleenkään käsitellä henkilökohtaisia asioita netissä, mutta sanotaan nyt näin että on ollut vähemmäkin paskamaisia aikoja elämässä. Ja kyllähän sen tietää – menee työ, läheiselle sattuu pahasti, tulee ero, menee ystävyys – sen jälkeen on aivan maansa myynyt. Eikä se hetkessä parane, eikä pidäkään. Se, että tuntee kipua, on merkki siitä että on elossa.
Usein sellaisena hetkenä ei jaksa tehdä mitään. Jos tosi paljon on energiaa, jaksaa pistää radion tai telkkarin päälle ja katsoa jotain turhaa. Mikäs siinä, selviytyminen ennen muuta. Optimitilanteessa sitä muistaa myös syödä ruokaa, mutta pärjää sitä pari päivää ilmankin.
Mutta jos kuitenkin onnistuu katsomaan jonkun asian edestään mikä pitää tehdä ja sitten jotenkin saa sen tehtyä, se auttaa. Enkä minä tiedä miksi. Onko se joku vanha maskuliininen käsitys kunniasta? Jos mies lupaa jotain tehdä, se tekee. Ehkä näin. Ehkä se on vain muistutus elämän voimasta (voitosta?) haasteiden äärellä.
Ei pakko, mutta hyvä idea
Moni on masennusten ja huolien kanssa niin maassa, että moinen ajatus ei tunnu mahdolliselta. Näin se on. Ei ketään voi ruoskia ylös sängystä. Mutta heille voi ehdottaa rauhassa, ystävällisesti, että pienikin muutos voi olla iloinen muutos. Sen yrittämistä kannattaa harkita. Ehkä ei onnistu, eikä siinä mitään.
Ja jos se auttaa, voi muistella mitä Tapsa Rautaavara lauloi: Elo ihmisen huolineen murheineen, se on vain väliaikainen. Tai tuhat ja yksi muuta laulua. Se, mikä tulee, myös menee. Myös ikävät ajat.
Ja paistaa aurinko risukasaankin.
Terveys on elinehto ja tekeminen pitää yllä terveyttä, mutta tekeminen pitää olla mielekästä ja siitä pitää saada kohtuullinen elanto.
– Liian moni masentuu ja sortuu kilpailussa jossa kaikki keinot ovat käytössä.
– Nokia liikelaitos on hyvä esimerkki miten toimintoja ajaa yletön liikevoiton tavoittelu ja siinä työtä tekevä ihminen on vain pelinappula:
https://www.aamulehti.fi/talous/art-2000009933191.html
– Ihmisellä pitää olla myös tulevaisuuden turvattu näkymä…
Nokialaisten hyvä puoli on että heistä jokainen saa töitä nopeasti, sen verran on kova kunto.
Mutta noin se on, terveyden ylläpito on jokapäiväinen työ.
Jos vielä nukuttua saisi niin se olisi siinä…
Minä olen ihan samaa mieltä, että jotakin tarttis tehrä. Minulla on näillä blogeillakin joka päivä, omasta mielestäni hyviä aiheita blogien kirjoittamiseksi. Täällä minä vaan roikun toisten blogeilla enkä saa mitään aikaiseksi.
Minä olen päättänyt, kun myrsky kaatoi meidän pihalta vanhan, julmetun suuren koivun, että minä siivoan sen pois ilman isoja koneita. Teen sitä työtä joka päivä vähintään pari tuntia. Pätkin sen sahalla pesän mittaisiksi pätkiksi, sitten hakkaan sen kirveellä pieniksi klapeiksi. Taisin luvata liikaa, kun se on niin julmetun iso- oksainen ja kieroa osittain visaa ja loimua. Mutta en minä vielä ole antanut periksi.
Jossain välissä pitää ehtiä heravoida lehtiäkin, piha alkaa olla kamalan näköinen täynnä koivujen vaahteroiden ja tammien lehtiä