Ihmiskunta on katsonut ja useamman tuhat tuotantokautta rähinöintiä nykyisen Israelin lähialueilla. Toisaalta, moni muu vuosisatojen ajan konfliktia ylläpitänyt alue on maailmalla rauhoittunut. Raha on yksi perussyy miksi rauhalla ei Israel-Palestiina konfliktissa ole etäisintäkään mahdollisuutta.
Puolueellisuushuomio: En ole Israelin enkä palestiinalaisten tukija. Minun näkökulmasta molempien osapuolten hallinnot ovat läpimätiä sontaläjiä, jotka kansalaiset ovat riemumielin johtoon äänestäneet. Tunnen syvää surua murhattuja siviilejä kohtaan, mutta sen pidemmälle myötätuntoni ei veny.
Israel – tukiaiset ja aseteollisuus
Israelin näkökulmasta on kaksi tärkeää rahahanaa. Käytännössä kaikki länsimaat rahoittavat Israelia vastikkeetta. Ero on siinä onko tuki suoraan aseisiin vai pyöritetäänkö sitä humaanilta kuuluvien koneistojen läpi, kuten EU tekee. Lopputulos kuitenkin on, että mitä enemmän erää palestiinalaisten kanssa otetaan, sitä enemmän rahaa saa. Yhtä lailla lopputulos on, että kaikki raha päätyy joko suoraan tai mutkan kautta väkivaltakoneistolle. Rahahanojen ylläpitoa perustellaan yksinomaan konfliktilla ja jokainen sotatoimi tekee monet poliitikot ja yritysjohtajat iloiseksi. Jokainen murha palkitaan, jopa sinun ja minun rahoilla.
Aseteollisuus on toinen kulma. Israelin aseteollisuuden ylivoimainen etu on, että he voivat testata kaikkia aseita tositilanteissa. Tämä on luonnollisesti merkittävä etu tuotekehityksessä. Aseteollisuus voi tilata rahoittamiltaan ministereiltä eskalaatioita aina, kun uusia aseita pitää testata. Objektiivisesti on toki fiksua tilata parhaita aseita, mutta inhimillisesti israelilaisten aseiden ostaminen on kestämätöntä. Jokainen israelilainen puolustusteknologian tuote on maalattu siviilien verellä.
Jos rauha tulisi alueelle, molemmat ym. rahahanat kuivuisivat ylivoimaisilta osin. Joka ikinen vallanpitäjä menettäisi hulppeat tulot eikä saisi vastineeksi mitään. Eipä se Nobelin rauhanpalkintokaan tunnu miltään ilman merenrantahuvilaa johon pistää se esille.
Palestiinalaisalueet – aatteita, uskontoa ja maailmanpolitiikkaa
Keskivertolapsen on melko helppoa opetella ajamaan pyörällä. Paljon tätä helpompaa on opetella vihaamaan Israelia palestiinalaisalueilla. Syy-seuraus-vääntöön voi käyttää aikansa tai siihen onko se enemmän Israelin apartheidin alla eloa vai enemmän Hamasin halua kasvattaa uusi sukupolvi sotilaita. Viha ja epätoivo yhdistettynä heikkoon koulutukseen luo mainion potentiaalin mille tahansa sotaloordille. Pitää vain pikaliimata päälle sopiva aate tai uskonto niin homma on paketissa. Islam sopii tähän tarkoitukseen kuin mediapeli väyryseen. Islamistiset valtiot, aina saudeista alkaen, ovat aina innostuneita uusista armeijoista, joten rahaa piisaa. On jotain perin härskiä siinä, että tässä asiassa jopa sunnalaiset ja shiialaiset ovat löytäneet toisensa, sillä molemmilta löytyy aina rahaa aseisiin niin kauan kun aseita vain muistetaan käyttää.
Hamas on todellakin terrorijärjestö, mutta idiootteja he eivät ole. He ovat onnistuneet kääntämään Israelin julmuudet poliittiseksi raha-automaatiksi. Se on ollut verrattain helppoa. Uskonnollisen oikeiston fanaattinen tuki Israelille etenkin Yhdysvalloissa on ollut taivaan lahja. Vasemmistolaisuudelle riittää oikeiston vastustaminen ja terroristijärjestön tukeminen on helppo verhota palestiinalaisten inhimillisen kriisin auttamiseksi. Se ei muuta sitä, että tässäkin kohtaa raha valuu aina terroristeille tai vähintään epäsuoraan terrorismin hyväksi. Mitä pahempi tilanne palestiinalaisilla on, sitä auliimmin rahaa tulee kaikin eri tekosyin. Jos Israel ei joku päivä hyökkäisikään, voi Hamas eskaloida toimintaa oma-aloitteisesti rahavirtojen elvyttämiseksi. Sillä kun ei ole väliä kuka minkäkin kiistan aloittaa, tärkeintä on että veri virtaa ja houkuttelee säälipisteitä haaskalle.
Jos rauha tulisi alueelle, ei olisi rahaa sen paremmin pyhän uskonsodan kuin säälipisteiden varjollakaan. Hamasin hallinto kuihtuisi ja joutuisi tekemään tilaa siviilihallinnolle.
Emme voi paljoa tehdä. Mutta vähän.
Olen sanonut tuhat ja yksi kertaa, että paras mitä ulkomaat voisivat tehdä on vetäytyä alueelta. Rahoitamme kiihkomielin sirkusta, josta ei tule mitään muuta kuin kuolemaa. Voitaisiin vetää aita ympärille ja sanoa että ulos ei ole tulemista ennen kuin opitte elämään rauhassa. Sitä ennen alueelle ei saisi viedä kuin ruokaa ja lääkkeitä. Mutta tämä on toki täysi utopia, tokkopa edes me muka kovin sivistyneet eurooppalaiset osaisimme elää ilman rakasta konfliktiamme naapurissa.
Voisimme kuitenkin edes muistaa, että lähes joka ikinen penni alueelle on penni joka käytetään vähintään epäsuorasti murhaamiseen. Ja voisimme muistaa, että perustavanlaatuisella tasolla on aivan sama tappaako siviilin palestiinalainen terroristi vai israelilainen sotilas. Siviili on aivan yhtä kuollut molemmissa tapauksissa ja tekijän vastuu on molemmissa tapauksissa pyöreä nolla. Voisimme siis muistaa, että moraalinen selkärankamme on hiukkasen turhan joustava, milloin mihinkäkin suuntaan.
Ihan asiallinen näkökulma. Lähellä rauhanomaisuutta oltiin jo v 1995, jolloin Arafatin PLO oli jo laskenut aseensa ja josta kerroin aikaisemmin.
Mutta äärilaidat kumosivat prosessin ja juonivat ilmeisimmin Arafatin myrkytyksen.
Ja sota jatkuu.
Mutta taustalla on monien alueellisten ja ulkovaltojen intressit vastakkain.
Rahalla on osansa, mutta ei niinkuin Kyuu esittää. Israelia emme tue millään summalla. Päinvastoin, varsinkin Länsirannalla valmistettuihin tuotteisiin kohdistuu maailmalla boikotteja. Syy, että ostamme jotain israelilaista on tuotteiden laatu. Israelin on ollut pakko kehittää puolustustaan koska se on yritetty ja yritetään tuhota koko ajan. Tälläkin hetkellä Iranissa on vallassa hallinto joka aivan avoimesti ilmoittaa haluavansa hävittää Israelin ja tavoittelee ydinasetta. On selvää että erityisesti suojautuminen ohjuksilta on Israelin kannalta tärkeää. Siksi sen on ollut pakko kehittää huippuluokan ohjustorjunta. Suomikin hankkii israelilaisen Daavidin linko – järjestelmän koska se on tutkitusti paras järjestelmä suojaamaan Suomea. Yhtään siviiliä sillä ei liene surmattu ellei sitten joku kosmonautti avaruudessa ole sattunut tielle. Israel saa meiltä rahaa koska haluamme ostaa parhaan suojan. Torjuntaohjukset suojaavat siviileitä, eivät tapa. Ne pelastavat henkiä, mitä parempi sen enemmän.
Israelin koko olemassaolo on ollut puolustautumista. Mitään haluja hyökkäykseen ei ole ollut. Kun sitten Israel on onnistunut voittamaan päällekäyvät naapurimaat, se on saavuttanut myös etuja kuten saanut haltuunsa koko Jerusalemin. Nyt hyökkääjät itkevät sitä ettei uhri suostunut kuolemaan vaan päihitti heidät vieläpä vieden heidän omaisuuttaan.
Mutta palestiinalaiset ovat varsinainen rahakaivo. Koska arabit – joilla kyllä on öljymiljoonansa laittaa vaikka aseisiin ja jalkapallokenttiin- eivät ole halunneet ratkaista palestiinan ”arabiveljien” pakolaisongelmaa, on heidät asutettu pysyvästi pakolaisleireille ” odottamaan paluuta Palestiinaan”. Elatuksesta huolehtii sitten paljolti muu maailma. YK: lla on ”pakestiinalaispakolaisille” kokonaan oma järjestönsä. Tukea tulee myös EU:lta ( lue: sinun maksamistasi veroista). On absurdia, etteivät rikkaat arabimaat ole halunneet ratkaista ongelmaa ja nyt vielä yli 70 vuoden jälkeen nämä pakolaiset ovat kotouttamatta. Eivätkä nämä pakolaiset” ole suurimmaksi osaksi paenneet mistään. Alkuperäisistä n. 7-800 000 pakolaisesta on hengissä korkeintaan jokunen kymmenen tuhatta, nutta heidän lastensa,lapsenlastensa, lapsenlapsenlastensa jne. määrä on yli viisi miljoonaa! Heitä säilytetään pakolaisleireillä odottamassa ”paluuta Palestiinaan”, maailman ruokittavana! Kotouttamisen estää arabinationalistinen ylpeys. Kotouttaminen kun merkitsisi sen tunnustamista ettei Israelia saadakaan tuhotuksi ja menetettyinä pidettyjä alueita takaisin. Tällaista maailmanluokan typeryyttä mekin sitten ylläpidämme. Miksi meidän pitää maksaa arabien elatus kun öljyrikkaat arabimaat haluavat ylläpitää kansallista ylpeyttään?
Mainittakoon että Israelin perustamisen jälkeen myös noin 7-800 000 juutalaista joutui pakenemaan vainoa arabimaista ja jättämään omaisuutensa. Moniko heistä elää pakolaisleirillä kansainvälisen avun varassa?
Tunnetusti rahaa valui paljon myös palestiinalaisten johtajille. Atafat ja PLO menettivät siksi kannatustaan ja Hamasin suosio nousi. Hamasin takia taas rahaa palaa yhä uudestaan Gazan korjaamiseen ja avustamiseen. Hamas käyttää rahansa Israeliin amnuttaviin raketteihin ja luottaa että kansainvälinen yhteisö korjaa talot ja ruokkii väen.
En oikein osta tuota ettei ole mitään intoa hyökkäykseen. Kummasti vaan siviilejä tuntuu kuolevan Israelin sotilaiden ja siviilienkin luodeista. Kummasti vaan Israelin raja tuntuu laajenevan vuosi vuodelta. Kyllä se hyökkäys on.
Se, että naapurissa on mielipuolinen joukko ihmishirviöiksi hädin tuskin luokiteltavia islamistiterroristeja ei oikeuta tuota.
Katsotaanpa sota kerrallaan:
YK antoi jakoehdotuksen jäljellä olevasta Palestiinan alueesta vuonna 1947 ( Trans- Jordanian alue oli siitä jo aiemmin lohkaistu arabeille) Palestiinan juutalaiset hyväksyivät jakoehdotuksen. Siinä esimerkiksi Jerusalem olisi jäänyt jonkinlaiseksi erilliseksi, puolueettomaksi vyöhykkeeksi. Juutalaisten johto ei pitänyt jaosta, mutta hyväksyi sen koska ajatteli, että sen vaihtoehto on ei valtiota ollenkaan. Sen sijaan arabeille YK:n suunnitelma ei kelvannut koska he eivät hyväksyneet alueelle juutalaiavaltiota ollenkaan. Palestiinan arabeja johti ja lietsoi vihaan Jerusalemin mufti al-Hussein jolla oli ollut läheiset suhteet Hitlerin Saksaan. Brittien vetäydyttyä juutalaiset julistivat maansa itsenäiseksi ja paikalliset arabit pian Egyptin, Syyrian, Jordanian, Libanonin ja Irakin tukemina yrittivät ”ajaa juutalaiset mereen”. Yritys epäonnistui ja Israel laajeni.
Vuonna 1956 alueella puhkesi ns. Suezin kriisi jossa Ranska ja Britannia sotivat Egyptiä vastaan Suezin kanavan hallinnasta. Israel, jonka tuhoamista Egypti yhä halusi, oli kai jossain määrin Ranskan ja Britannian mukana. Israelin alue ei kuitenkaan muuttunut.
Vuonna 1967 käytiin ns. Kuuden päivän sota jonka aikana Israel tuhosi Egyptin, Syyrian ja Jordanian joukot valloittaen ns. Länsirannan mukaanlukien Itä-Jerusalem, Golanin kukkulat Syyrialta ja koko Siinain Egyptiltä. Kuuden päivän sota alkoi Israelin yllätyshyökkäyksellä, mutta historiassa ei silti kiistetä sodan olleen puolustuksellinen.Egypti ja Syyria olivat Neuvostoliiton vahvasti aseistamia ja Egyptin presidentti Nasser uskoi ilmeisesti Neuvostoliton tukeen sodassakin. Nasser vaati Suezille 1956 kriisin jälkeen tulleita YKn rauhanturvaajia poistumaan ja YK veti joukkonsa pois, Nasserilla oli nyt hyvä reitti hyökätä Israeliin. Samoin Egypti saartoi Israelin Eilatin sataman punaisella merellä. Israel olisi ollut valmis rauhaan naspureidensa kanssa koko ajan, mutta arabeilla oli mielessään vain Israelin tuhoaminen. Gaza ja länsiranta olivat arabien hallussa, mitään ”Palestiinan valtiota” niille ei halunnut kukaan. Tämä osoittaa, että ”palestiinalaiset” on keksitty kansa Israelin tuhoamiseksi; ns. palestiinalaiset ovat arabeja ja siksi ei ollut mieltä vaatia ”Palestiinan” erottamista Jordaniasta ja Egyptistä yhtä vähän kuin Savon irrottamista Suomesta.
Lopulta Israel iski ensin ottaen aloitteen itselleen. Lopputuloksena Israel laajeni Jordan joen Länsirannalle, Gazaan ja Golanin kukkuloille. Mutta ilman arabien tuhohankkeita tätä ei olisi tapahtunut. Golanin ylänkö on strategisesti tärkeä, syyrialaiset olivat sieltä ammuskelleet alempana olevia kibbutseja. Siksi Israel liitti sen pysyvästi alueisiinsa eikä anna sitä al-Assadin Syyrialle eikä antanut Isisille eikä muillekaan ”hyväntekijöille”. Jerusalemiin Israelilla on vuosituhantinen side eikä sitäkään aiota enää luovuttaa. Jos arabit olisivat sen halunneet pitää niin Jordanian olisi kannattanut pysyä pois Kuuden päivän sodasta.
Siinain Israel luovutti Egyptille rauhanteossa.
Gazasta Israel vetäytyi ja purki siirtokuntansa. Kiitokseksi arabit tekivät siitä terroristien tukikohdan. Sanotaan Israelin saartavan Gazaa. Kuitenkin Gazalla on raja myös Egyptiin. Egypti osallistuu saartoon koska siellä ei pidetä ääri-islamilaisesta Hamasista joka kuuluu samaan lahkoon kuin Egyptissä sotilaiden syrjäyttämä muslimiveljeskunta. Saarron tarkoitus on ollut rajoittaa Hamasin kykyä varustautua, kovin hyvin se ei ole näköjään onnistunut. Israelista on myös toimitettu Gazaan sähkö ja vettä ja annettu työlupia palestiinalaisille. Kitokseksi on saatu raketteja ym.
Israel pitää edelleen hallussaan Jordanialta valloittamaansa Länsirantaa. Gazasta vetäytymisen kokemukset tuskin tukevat ajatusta vetäytyä sieltä. Vetäytyminen voisi johtaa samaan kuin Gazan kanssa kävi mutta x5. Juutalaisten siirtokunnat alueella laajenevat ja ns. kahden valtion malli alkaa näyttää entistä vaikeammalta. Arabit ovat kuitenkin itse tilanteensa aiheuttaneet koska heille ei ole kelvannut kuin Israelin tuho. Israel olisi tehnyt mieluusti rauhan jo silloin kun Jordania vielä hallitsi Länsirantaa.
On muuten erikoinen ajatus ettei palestiinalaisten valtiossa voisi asua lainkaan juutalaisia kun taas Israelissa asuu maan täysivaltaisina kansalaisina miljoonia arabeja.
Vuonna 1973 arabimaat hyökkäsivät taas ns. Yom kippur -sodassa. Israel joutui aluksi tappiolle mutta onnistui korjaamaan tilanteen. Israelin alue ei ainakaan kasvanut.
Israel on myös kerran, taisi olla 1980, hyväksynyt kahden valtion mallin jossa palestiinan arabit olisivat saaneet oman valtion vieläpä pääkaupunkina Itä-Jerusalem. PLOn johtaja Jasser Arafat kuitenkin hylkäsi tarjouksen ja jäi odottamaan parempaa…
Israelissa on kyllä aina tunnettu realiteetit, miljoonien arabien maita ei voi kukistaa. Siksi sen olemassaolo on ollut rauhaan pyrkimistä eikä valloituksiin. Kohtalon oikusta kuitenkin Israelin naapurit ovat jääneet tappiolle ja Israel on laajentunut vaikka se ei ole siihen pyrkinyt. On sitten eri asia ettei ainakaan kaikista sen haltuun joutuneista alueista haluta luopua. Arabit ovat olleet innokkaita tuhoamaan mutta huonoja sotimaan.
Kyllä se raha ja rahan valta on Suomenkin politiikassa.