On ehdoton aksiooma, että palestiinalaisten siviilien oikeus elämään on puolustamisen arvoinen asia. On aivan yhtä selvä, että alueelle tarvitaan rauha. Tämän puolesta marssitaan aktiivisesti, mutta kipeisiin kysymyksiin ei paljoa panosteta.
Muutama askel eteenpäin
Kukaan, jonka nimi ei ole Harkimo, Rehn tai Aho tjsp, ei ehdota että Ukrainassa pitäisi tehdä tulitauko. Kaikki muut tietävät, että jos antaa venäjällä hetkenkin hengähtää, he tulevat vain kahta kovemmin pienen tauon jälkeen. Mielestäni sama pätee laajalti hamasin kanssa. Tulitauko ja tarvikkeiden vapaampi liikkuminen tarkoittaisi vain seuraavan hyökkäyksen varustamista. Se ei ole reilua. Se ei ole hyväksyttävää, että siviilit kuolevat hirveissä määrin sen takia, mutta se on valitettava, karmea, inhorealistinen tosiasia.
Fakta 1: Hamas pakottaa viattomat siviilit ihmiskilviksi.
Fakta 2: Vain osa (ehkä puolet?) Gazan asukkaista tukee hamasia, mutta muilla ei ole mahdollisuutta sanoa toisin.
Fakta 3: Israel on hutilioiva, mutta heillä ei ole mitään syytä maksimoida siviiliuhreja. Heillä ei toisaalta myöskään ole mahdollisuutta välttää niitä, jos tarkoitus on tuhota terroristit.
Yhtään hyvää optiota ei ole olemassa. On vain äärimmäisen huonoja ja täydellisen huonoja.
Fatah on ilmoittanut valmiutensa ottaa Gazan hallinto hoitoonsa. Se on vain marginaalisesti parempi optio. Gazan asukkaat eivät heitäkään arvosta ja syyt ovat selvät. Fatah on korruptoitunut, tehoton, holokaustin kiistävä jengi. Eivät he osaa hallita, saati etsiä tietä ulos.
Gazan ja sinänsä Länsirannankin asukkaat kaipaavat ratkaisua, eivät sitä samaa vanhaa hevonpaskaa. Rauha on ehdottomasti mahdollinen. Tietopohjaisen visualisoinnin arvostettu ekspertti Tomas Pueyo esitti tästä erinomaisia esimerkkejä taannoin. Rauhansopimus on ollut lähellä hyvin monta kertaa.
Loppuuko viha tuosta vaan?
Syksy Räsänen on esittänyt, että palestiinalaisten vihanpito israelilaisia kohtaan loppuu sillä sekunnilla kun Israel muuttaa tapansa. En usko näin olevan. Tietenkin Israelin täytyy tehdä lukuisia myönnytyksiä ja peiliin katsomisia rauhaa varten, mutta viha ei katoa sillä. Rauha ei ole napinpainallus vaan pitkä matka. Jos Israel lopettaisi sotatoimet Gazassa nyt, tämä teko ei tekisi yhtään mitään rauhan puolesta – päinvastoin. Se tarjoaisi polttoainetta terrorismille, niin resurssien kuin propagandasodankin merkeissä. Se säästäisi siviilien henkiä nyt, mutta pitkässä juoksussa vain lisäisi siviiliuhrien määrää. On hirveää sanoa näin, mutta se on inhorealistinen totuus.
Meidän pitäisi olla paljon valmiimpia ymmärtämään laajalti, että aseiden hiljeneminen on hyvä asia, mutta se on nähtävä kontekstissa. Jos halu tappamiseen ei katoa, on aivan sama lopetammeko ampumisen tänään, kun kuitenkin päätämme että pian sitä jatkamme. Jos siviilejä oikeasti haluamme suojella, emme saa tyytyä heidän suojeluun tänään, jos heidät tapetaan huomenna. On poistettava syyt tappamiseen. On ymmärrettävä että kyseessä on luunmurtuma, jota ei hoideta laastarilla.
Hamas ei voi olla olemassa. Se on kiistaton tosiasia. Minulla ei ole hetkenkään epäilystä, etteivätkö Gazan asukkaat voisi pystyä rauhalliseen yhteiseloon Israelin kanssa, jos he kokisivat sen realistisena vaihtoehtona ja sen ajamiseen löytyisi uskottava toimija oman kansan parista.
Ilman tällaista tahoa en kuitenkaan näe mitään toivoa. Kyllä, joku päivä aseet hiljenevät, mutta vain niiden uudelleen lataamista varten. On argumentoitavissa, että niissä oloissa aselepo on jopa vaihtoehdoista pahempi. Saat hetken rauhan, mutta samalla tiedät että sinua kohti tähdätään uusia aseita koko ajan ja sormi osuu liipaisimeen hetkenä minä hyvänsä. Ei se ole elämää.
On päivänselvää, että Israelin puolella Netanyahu tulee pian lähtemään pois vihattuna, potkittuna ja päälle syljettynä. Israel valitsee uuden johtajan. Vaan kenet palestiinalaiset valitsevat hänen vastaparikseen?
Tuohon ei ole paljoa lisättävää. Mutta kaikki äärikulttuurit ja uskonnot sekä alistamiskulttuurit siellä ympäröivät toisiaan aseineen ja tukijoineen.
Minun mielestäni olisi tärkeää tunnustaa tosiasia, että sellaista kansaa kuin palestiinalaiset ei ole olemassa. Ovat ihan samoja arabeja kuin muutkin arabit – puhuvat arabiaa ja kirjoittavat arabiaa (jos osaavat). Ovat pääsääntöisesti muslimeja.
Sellainen kansa kuin israelilaiset (juutalaiset) sen sijaan on olemassa. Heillä on oma yhteinen kieli, oma erillinen uskonto, omat juuret Israelin alueella, jne.
Parasta olisi tunnustaa nämä tosiasiat ja järjestellä kokonaisuutta uudelleen: Israel mahdollisimman puhtaasti juutalaisille – myös Länsiranta ja Gaza. Arabit arabimaihin.
Muutenkin rajoja pitäisi vedellä uudelleen. Kurdeille oma itsenäinen valtio heidän perinteiselle alueelleen. Shiioille oma valtio ja sunneille oma valtio ja tehdä väestönsiirtoja, että jokainen porukka olisi pääsääntöisesti omilla alueillaan.
Olette oikeassa, että olisi saatava rauha maailmaan, mutta valitettavasti se on utopiaa!
Tätä maailmaa hallitsee saatana, joka pyrkii tuhoamaan mm. Israelin ainakin kaikki Jeesukseen uskovat.
Sillä on kiire, koska se tietää, että aikaa on vähän ja se haluaa vetää kanssaan helvettiin mahdollisimman paljon ihmisiä!
Ihmeellisen paljon sille seuraajia näkyy löytyvänkin!
http://www.vapaasatama.net/ilmestyskirja/6.html
Juhanin kulmaan voisi lisätä, että shiioille sinänsä on Iran – ongelma on sen johto. Eri arvioiden mukaan johdon kannatus on 10-15% luokkaa. Jos Iran saisi pelin pelaamaan ja ehkäpä osa massiivista diasporaa palaisi rakentamaan maata, heistä voisi tulla vakauttava voima.
Kurdeille oma valtio on myös ehdottoman tärkeä.
Iran haluaa hävittää Israelin valtion ja ”ajaa juutalaiset mereen”, eli tehdä kansanmurhan.
En tiedä keinoa, millä sen Iranin kiihkoislamilaisen johdon saisi vaihdettua parempaan.
En tiedä minäkään, mutta kuuntelin pitkän keskustelun aiheesta ja annoin itseni ymmärtää ettei se mahdotonta ole.
Iranin kansa vaikuttaa järkevältä. Valitettavasti vaan sen johto käyttää raakoja keinoja pysyäkseen vallassa. Mielenosoittajia ammutaan konekivääreillä jne. Rauhoittaisi paljon aluetta jos Iranin johto vaihtuisi.
Israelin ja arabien kiistaan on vaikea keksiä ratkaisua. Ulkoapäin saneltuna sellaisen keksisi kyllä aika helpostikin. Jos saisin päättää, niin liittäisin Gazan Egyptiin, autonomisena alueena jos gazalaiset niin haluaisivat. Kun vilkaisee karttaa niin se olisi paljon järkevämpi ratkaisu Gazan kehittämisen kannalta kuin keinotekoinen kaksiosainen Palestiinan valtio. Sama kieli, sama kulttuuri ja uskonto: yhteiselon luulisi sujuvan. Nyt vaan Egypti ei huolisi Gazaa Hamasin takia ja koska Israelin ja Palestiinan arabien kiistaa halutaan ylläpitää.
Länsirannan arabialueista tekisin sen Palestiinan valtion purkamalla sen verran Israelin siirtokuntia että alue olisi yhtenäinen. Se olisi demilitarisoitu, pieni armeija tai kansanmiliisi olisi sisäistä turvallisuutta varten. Ilmatilan valvonnasta vastaisi Israel ja Israelilla olisi tarvittaessa tukikohtia Palestiinan valtion ja muiden atabimaiden rajoilla. Jerusalem olisi molempien maiden pääkaupunki, itäpuolella turvallisuudesta vastaisi arabipoliisi, mutta kulku Israelin kansalaiset voisivat liikkua siellä vapaasti ja asuinalueet säilyisivät. Juutalaisten pitäisi voida asua turvallisesti myös muualla Palestiinan valtiossa samoin kuin arabit asuvat Israelissa.
Palestiinan pitäisi tietenkin olla demokratia ja sen parlamentissa voisi olla juutalaisiakin edustajia niin kuin Israelissa arabeja.
Muutenkin kummankin maan taloussuhteet toisiinsa olisivat tiviit: Israelilla on tarjota työtä ja siitä arabit hyötyisivät myös.
Kun liikkuminen ja jopa asuminenkin olisi vapaampaa niin ei olisi niin tärkeää omistaa jotakin maapalaa.
Israel säilyisi juutalaisenemmistöisenä ja arabit lakkaisivat vastimasta ”paluuta” niille kuudelle miljoonalle arabille jotka ovat alkuperäisten n. 750 000 arabipakolaisen jälkeläisiä. Kun arabimaista on paennut vuoden 1948 jälkeen suunnilleen sama määrä juutalaisia niin eiköhän asia ole ”sujut”?
Israelhan on aiemmin tämäntapaiseen ratkaisuun ollut suostuvainen, mutta Arafat hylkäsi sen. Realismia siitä mikä on mahdollista saada puuttuu arabijohtajilta, neuvotteluihin mennään takki auki vaatimaan heti kaikki. Halutaanko edes oikeasti jotain kompromissia? Tarjous Arafatille oli ja meni, tuskinpa enää niin hyvää tuleekaan.
Tuosta Norpan osuudesta otto on todellakin tuo että tilaisuuksia on ollut mutta ottajia ei. Verenvuodatus ei tuo parempia optioita.
Minusta on katteetonta olettaa, että arabit (muslimit) ja israelilaiset (juutalaiset) voisivat elää yhdessä rauhallista rinnakkaineloa. Ennemmin tai myöhemmin joku kiihkoislamilainen vähintäänkin yrittää puukottaa mahdollisimman monta juutalaista hengiltä – ennen kuin hän ”pääsee paratiisiin”.
Terrorismi tietenkin estää ratkaisun. Jos Palestiinan valtio joskus tehtäisiin niin Israelin pitäisi sasda varmuus terrorismin loppumisesta sekä siitä, ettei syntynyt Palestiina ole vain välivaihe josta arabit yrittävät saada haltuunsa lopunkin maan. Israelin ei ole järkevää luopua tuumastakaan maata jos se tarkoittaa vain että sillä pläntillä voi vapaammin kehitellä terroritekoja. Sen on Gaza näyttänyt, siitähän Israel luopui ja joutuu sen nyt taas kovalla hinnalla valtaamaan.
Israelin sisällä arabit ja juutalaiset elävät aika rauhanomaista rinnakkaiseloa. Se on sitä ”apartheidia”.