Kun heräsin Juhannuspäivän aamuna, oli vähän voimaton olo. Ei ollut tukka kipeä, mutta väsytti. ”Jahka pääsen takasin kotio, tästä tulee tylsä lepopäivä”, pohdiskelin. No ei tullut.
Tyypillisiä uutisia
Yleensä tähän aikaan vuodesta luemme hukkumiskuolemien määriä, känniläisten tohelointeja sekä jotain mukauutisarvoisia keventäviä juttuja ministerien juhannustaioista, lintujen pesinnästä sekä Eija ja Erkki Esimerkin mökkitalkoista.
Okei, kyllähän tuotakin piisaa. Hukkumisista en löytänyt juttua, mutta känniläisten tohelointia on tapahtunut Helsingin apulaispormestarin tähdittämänä. Lintujen pesintäjuttua lähellä on vaikkapa uutinen valkoposkihanhien suojelun muutoksista. Mökkitalkoita taas harjoittaa muuan Gösta Serlachius lapionsa kera. Kirsikkana kakun päälle juhannustaiaksi voisi varmaan laskea suuren ihmeen, kun eduskunnassa puhuttiin taidokkaasti ilman akateemista koulutusta.
Sitten oli joku juttu jostain klassisen musiikin bändistä keikkailemassa venäjällä, olikohan siinä mitään…
Selkeästikään Wagnerin musiikista ei pidetä, kun sekä Putin että Medvedev ovat paenneet Moskovasta ennen konsertin alkua. Bändin suosiosta huhuillaan jopa Belarusin puolella, jossa johtaja on niin ikään päättänyt rentoutua lomailemalla Turkissa. Siellä on vissiin parempaa musiikkia. Sääli, että kaikki eivät ymmärrä sotaherrojen huolia. Iran ei halua osallistua levyraatiin lainkaan. Pöhköä!
Mutta vakavasti
Venäjällä on syytä olla ylpeä. Heidän armeijansa on jo toiseksi vahvin armeija venäjällä – ei o häpee olla hopee. Myös armeijakaluston tehosta on uutta lupaavaa tietoa: Venäjän ohjukset pystyvät sittenkin osumaan kohteisiinsa. Ainakin omiinsa. Mahtavaa!
Mutta ketkä ovat nämä klassiset konsertoijat? Kyse on sotilaista, jotka on pitkälti uitettu veressä. Heillä ei ole himpsun piiruakaan inhimillisyyttä tai moraalia, mutta sitäkin enemmän kokemusta todellisilta taistelukentiltä. Venäjällä voi olla lähes rajaton määrä miehiä laittaa kuolemaan, mutta heiltä puuttuu motivaatio, taito ja varusteet.
Tätä kirjoittaessa bändi on parin tunnin päässä Moskovasta. Tänä iltana saatamme lukea uutisia, jotka joko jäävät historian sivulauseiksi tai nousevat korkealle. Joko tämä on nopeasti tuhottu ja unohtunut vallankaappausyritys, tai tästä lähtee iso sisäinen kriisi, os. sisällissota.
Entäpä muualla?
Wagner on ollut se ainoa tapa, millä venäjä on pitänyt kavereita mm. Syyriassa, Venezuelassa sekä puolessa Afrikkaa. Kun se katoaa, jäljelle jää kraatereita. Venezuelassa on kohta yksi työtön bussikuski enemmän ja Syyriassa puolestaan joutuu yksi silmälääkäri kortistoon. Toivottavasti heillä ei ole työttömiä kiusaavaa oikeistohallitusta.
Suomen rajoilla on melkoiset totuuden hetket. Jos idässä romahtaa, huomaamme pian näkevämme itärajalla kymmenen miljoonaa venäläistä sisällissodan pakolaista, joille periaatteessa pitäisi avata ovet. Siinä kohtaa voi olla pulaa niin naurusta kuin eurooppalaisesta solidaarisuudestakin.
Ukrainassa… enpä lähde spekuloimaan. Antaa heidän suorittaa strategiaa siellä ilman tarpeettomia kommentaattoreita.
Hyvässä lykyssä ei mene pitkää aikaa siihen, että Ukraina, Belarus, Georgia ja Moldova ovat vapaita miehityksestä.
Huonossa lykyssä aseistus kovenee ja sitten ollaan tässä sodassa joka ukko ja akka Tallinnasta Pariisiin asti.
Yksi on varmaa. Tänä juhannuksena ei istuta hiljaa potemassa krapulaa, rauhallisen tietoisena siitä ettei siellä uutisissa kuitenkaan olisi mitään.
Minulla on ollut varsin hyvä Juhannuspäivä:
– Kävin aamulla noin kello 7 alkaen noin kahden tunnin mukavan pyöräilyreissun, ei ollut liian lämmintä, ei tuullut liikaa, eikä edes satanut vettä.
– Sain aloitettua pienen maalausrempan kämpässäni (ulkopuolella). Kovin työ oli tietenkin taas ”esileikki”, eli kaapiminen ja hionta. On jo maalattu ensimmäiseen kertaan ja homma jatkuu huomenna ja ylihuomenna uusilla maalikerroksilla.
– Välillä olen seurannut mitä ryssälässä tapahtuu, eli hyvää. Tappelevat keskenään, joten muille avautuu mahdollisuuksia.
Omituinen käänne, mikähän mahtaa olla palkkasotajoukon tavoite…
Wagnerin porukan lopullinen tavoite lienee pirun paratiisi. Siellä saa tapella päivästä toiseen.
Itse sain myös sellaista kuvaa, että ovat kenties vielä pahempia kuin Putin, joka sentään on myös poliitikko ja siitä näkökulmasta ns. sisäsiisti.
Ilmeisesti saivat jotain lupauksia. Mutta tämä oli vasta ensimmäinen erä. Putinin tuntien hän ei lepää ennenkuin saa todeta Prigozhihin kuolinsyyn. Ja Prigozhin tajunnee sen myös.
Eiköhän kokki jo ole varaamassa jatkolentoa jonnekin kauas…
Ehkä tuo menee ottamaan Belarusin haltuunsa. Siellä on kapina kytemässä valtio- ja maanpetoksellista Lukashenkoa vastaan.
Wagner pääsee Belarusissa käsiksi atomipommeihin, joita sitten lähettelee sinne sun tänne. Medvedev saattaa lähteä kimppaan mukaan.
Se, että joukkio pääsi matkaamaan satoja kilometriä Moskovan lähialueille ilman että edes hidastivat, kertoo paljon maan tilasta.
Prigozhin pääsi 200 km päähän Moskovasta – mutta Arhinmäki pääsi aivan maalauspaikalle asti. Kumpi siis on vahvempi johtaja?
Hurraa puna-anarkia.
Ei varmaan edes harkita potkuja…
Itselleni särähti se, millä sanoin Putin eilisessä puheessaan käsitteli kapinoitsijoita: hän toivoi ”sotilaallisen seikkailun” aloittaneita rauhoittumaan, muistuttaen teon rikollisuudesta.
__
”BBC:n mukaan Tšetšenian johtaja väitti Wagnerin vetäytymisen jälkeen, että Prigožinin päätös ryhtyä kapinaan johtui vihasta ja epäonnistuneista liikesopimuksista.
Kadyrov kertoi keskustelleensa Prigožinin kanssa ja kehottaneensa Prigožinia pitämään erillään liikeasiat ja politiikan.
Wagnerin kapina päättyi alle vuorokaudessa.”
(YLE)
Olisiko ollut sotarikollisen palkkasotajoukon mielenosoitus rahoittajaansa kohtaan, jos he vaativat parempia palkkioita?
Tuossahan nyt tuli joku analyysi Yleltä, josta ote:
”Epäselvää on, mitä Wagner-taistelijat saivat vaivoistaan. Kremlin mukaan heitä vastaan ei nosteta syytteitä, ja osa heistä voi allekirjoittaa sopimuksen puolustusministeriön kanssa.
Putinin vanha vastustaja, entinen oligarkki Mihail Hodorkovski ehti jo lauantaina Twitterissä kehottaa sotaa vastustavia venäläisiä kannattamaan Prigožinia tämän kapinassa.
Brutaalista kielenkäytöstään ja hämäristä sotabisneksistään tunnettu Prigožin tuntuu kummalliselta hahmolta demokratian esitaistelijaksi. On toki ymmärrettävää, että Venäjän ahtaalle ajetuissa oppositiopiireissä elätellään toivoa halkeamista Putin järjestelmässä.”
”Missään vaiheessa Prigožinin hanke ei näyttänyt perinteiseltä vallankaappaukselta.
Onnistuneet vallankaappaukset ovat yleensä virallisten asevoimien tekemiä, kun taas tässä tapauksessa liikkeellä oli yksityisarmeija, joka ei ollut edes asemissa vallan ytimessä, maan pääkaupungissa.
Pikemminkin Prigožin tuntui edelleen tarjoavan palveluksiaan presidentille.
Perjantaisessa videopuheessaan Prigožin esitti Putinille mahdollisuutta ulospääsyyn Ukrainaa vastaan käytävän sodan suosta: epäonnisen sodan syntipukeiksi voitaisiin nimetä puolustusministeri Sergei Šoigu ja yleisesikunnan päällikkö Valeri Gerasimov ja Ukrainan omaisuutta himoinneet oligarkit.
Putin voisi pestä kätensä heistä – ja heidän tilalleen valtajärjestelmässä voisi nousta Jevgeni Prigožin.
Korruptoituneen eliitin vastustaminen on ollut avopuheisena kansanmiehenä esiintyvän Prigožinin retoriikan ytimessä.
Se on puhutellut Venäjän jyrkän kansallismielisiä piirejä, jotka haluaisivat voittoisan sodan lisäksi nähdä sisäisen puhdistuksen kansakunnassa.”
(YLE)
— Tällaisen kuvan itsekin sain eilisiä Prigožinin ja Putinin antamia ulostuloja katsellessa: kumpikaan ei vaikuttanut olevan tosissaan vihoissaan toiselle, ja tuon palkkasotilasjoukon junttijäärän löysä uhma lähinnä mietitytti, kun kieltäytyi ottamasta poistumia käskyjä vastaan.
Putinin oma miljoonapäinen Hitler-jugend voisi olla uskollisempi. Ajatolla Khomeini saattoi tapattaa miljoona teiniään Irakin vastaisessa sodassa.
Me täällä loogisessa, pedantissa järjestyksen lännessä emme tahdo ymmärtää venäläläistä luovuutta, jolla ei ole mitään rajoja. Taide, tiede, kirjallisuus shakki, totuus, jne.. Me voisimme päästä kärryille lännessä miettimällä sitä, mitä kukaan ei älyäisi edes kuvitella älyävänsä.
Meidän ”luovuutemme” tasoa kuvaa pääministerimme Orpo: ”ei tullut mieleenkään, että tällaista voisi tapahtua”.
Ei tuo luovuus ainakaan Orpoa koske.
Sumea logiikka on sen avain.
Ehkäpä sumea logiikka tekee johtopäätöksiään alitajunnassa, myös nukkuessa. Sitten sumean logiikan perusteella löytyy jonkinlainen todennäköisyys, jota ei kykene loogisesti perustelemaan aukottoman päättelyketjun avulla.
Eikös juuri Kokoomus Orpoineen ole pitkään ymmärtänyt että venäläisen luovuuden rajat ovat arvaamattomat ja sen vuoksi pitkään halunnut Naton jäseneksi.
Ei tuo ole mitään luovuutta, vaan ihan simppeliä logiikkaa.
Avaan hiukan lisää:
Venäläinen on hyvin taikauskoinen, joten katso astrologinen tähtikarta tai tarot-kortit.
Toinen on se, että 95% venäläisyyteen kuulu valehtelu.
Näistä voisi sitten tehdä superälykoneella mallinnuksia vaihtoehtoisista totuuksista.
En nyt tiedä mitä tarkoitit simppelillä logiikalla mutta jos sen avulla on voinut päätellä Venäjän arvaamattomuuden niin eikö NATOoon pyrkiminen ole ollut jo pitkään looginen ajatus.
Pyydän jo etukäteen anteeksi koska arvelen kysymykseni olevan väärä tai vähintään epälooginen.
Logiikka tai suunnitelmallisuus on väärä tekniikka miettä, mitä venäläinen voi tehdä.
Venäläinen voi suunnitella 2-3 askelta. Sen jälkeen hän antaa tuulen viedä mihin tuuli kuljettaa tai ”jumala suo” ja miettii matkalla taas pari askelta jne.
Logiikka on ei ole älyn korkein aste ainakaan venäläisin silmin.
Turhaa vatvomista, venäläistä ohjaa tunne, ei järki.
Tunteella elävien elämänkirjo on rikasta puutteineen kaikkineen ja rikkauksissa rypevä elää tunneköyhyydessä.
Logiikalla ei pitkälle pötkitä, kun tuntemattomia muuttujia on liikaa. Pitää ottaa askel kerrallaan.
Naapurissa rikollisjoukko saa matkustella kunhan välillä käy pahanteossa ulkomailla ja heille on vielä rahoittajatkin.
No sikäläisen kansan mielestä tehkööt mitä lystää.
– Länsi on ihan ymmällä.
Aika soppahan se. Liisa pysähtyi tuossa tärkeään kulmaan: mitä nyt? Äsken oli joukko hyvin koulutettuja sotilaita, eivät ne ilmaan katoa nyt.
Arvi, Matti ja Heikki pohtivat mielenmaisemaa joka tämän tekee.
Hyviä pohdintakulmia molemmat. Molempien osalta on pää tyhjä.
Tarvitaan aikaa ennenkuin nähdään mistä tässä ”kapinassa” oikeastaan on kysymys.
Wagner valtasi Rostovin laukaustakaan ampumatta – kukaan ei pistänyt hanttiin. Rostovissa Wagner valtasi myös sotilaspiirin esikunnan ja otti haltuunsa raskasta kalustoa, jota Wagnerilla ei ennestään ollut.
Sitten osa Wagnerin joukoista huristi lähelle Moskovaa – ja pysähtyi tehtyään jonkun kummallisen ”sopimuksen” jonkun kanssa.
Seuraavaksi osa Wagnerin joukoista suuntasi Valkovenäjälle.
Ainakaan minulla ei ole hajuakaan siitä, mistä tässä on kysymys.
Ei minullakan tietoa ole, mutta – prigotzin oli joutumassa syytteeseen ja siitä piti selvitä ehjin nahoin.
Putinin sotajohdon haastamisella hän sai neuvottelutilanteen aikaan.
Tuloksena oli voitto ja siirtyminen ”turvaan”.
Kapinaan osallistuneet joukot siirtyvät afrikkaan ja arabiaan eli pois Ukrainan rintamalta.
Jäljelle jääviä joukkoja tulee johtamaan joukko kyvyttömiä kentsuja ja voi vain arvailla, kuinka innokkaasti tähän asti aika tehokkaasti taistelleet joukot suostuvat uhrattavaksi lihamyllyssä…
Se sotilaspiirin esikunnan valtaaminen Rostovissa laukaustakaan ampumatta on oikeastaan kaikkein kummallisinta.
Käytännössä sotilaspiirin esikunta on Armeijaryhmän esikunta.
Luettelen pienimmästä isonpaan päin:
– prikaati (divisioona);
– armeijakunta;
– armeija;
– armeijaryhmä (rintama).
Sanoisin että Belarusin(*) osuus tässä on jopa mielenkiintoisin. Sekä kokki että likasanko ovat molemmat sadistisia opportunisteja – ehkäpä he löysivät toisensa mielenkiintoisilla tavoilla?
(*) Käytän maasta tätä nimeä oppositiojohtajan esittämän toiveen vuoksi.
En tiedä kuka tämän näytöksen on käsikirjoittanut, enkä myöskään ohjaajaa. Valkovenäjän osuus on kiinnostava.
Olen ”aina” kirjoittanut maan nimen Valkovenäjä, enkä osaa luopua siitä. Se väliviivallinen versio on vähintäänkin kummallinen. Virossa kirjoitetaan Valgevene.
Ei siinä toki mitään, selvin nimi se on. Olen huomannut vain itse että jos hyvän puolella, liittolaiseksi laskettava demokraattinen johtaja esittää kohteliaan pyynnön, pyrin kuulemaan. Vapaa Belarus olisi suuri voitto Euroopalle, suuri häviö venäjälle.
Mutta yksi asia tässä kävi vielä mielessä. Sekä putin että kokkinsa ovat molemmat semmoisia, jotka perääntyvät heti kun on hätä edessä. Molemmat ovat täysin kyvyttömiä kestämään painetta.