Somet kohisivat, kun kohuelokuva What Is a Woman julkaistiin Twitterissä maksutta parin päivän ajaksi. Elokuva oli joko suuri teko tieteelle ja sananvapaudelle tai törkeä hyökkäys kaikkia ihmisoikeuksia vastaan, riippuen keneltä kysyit. En kysynyt kummaltakaan, vaan katsoin itse.
Provoa mutta pohdittavaa
Elokuva on provosoiva ja päähenkilö Matt Walsh ei haastatteluissa mitenkään pimitä konservatiivista maailmankuvaansa. Mielestäni hän lipsuu turhan usein ilkeilyn puolelle kiertäessään maailmaa ympäri, kysyen erilaisilta ihmisiltä otsikon mukaisen peruskysymyksensä: mikä on nainen? Provosta huolimatta on paljonpuhuvaa miten eri tavoin tähän vastataan, tai jätetään vastaamatta. Pääosa ihmisistä ei osaa vastata kysymykseen.
Yksi yleisimpiä vastauksia on, että nainen on kuka tahansa joka identifioituu naiseksi. Kun haastattelija kysyy voisiko kysymykseen vastata ilman kiertoargumenttia, muuttuu vaikeammaksi. Tansanialaisen Maasai-heimon jäseniltä kysyessä sen sijaan vastaus on melko perinteinen: nainen on se joka synnyttää, mies on se joka ei. Tieteentekijöiden vastaukset riippuvat paljolti. Perinteinen professori vastaa kysymykseen biologisilla faktoreilla, modernimmat tieteilijät kiertävät kysymystä kuin kissa kuumaa puuroa. Sekin on sinänsä ymmärrettävää, sillä moderni sukupuolentutkimuksen ala ei ole kovinkaan suuri absoluuttisuuksien ystävä.
Transasioita ei yritetä ymmärtää
Arvokonservatiivisin motiivein tehdyn elokuvan lähtökohtaa voi pitää modernien transaktivistien kannalta hyökkäävänä ja transvihamielisenä. Siten väkevä kritiikki teosta kohtaan on ymmärrettävää. Elokuva ei tee mitään yrittääkseen lisätä ymmärrystä tai keskitietä. Vain pari haastateltavaa on sellaista, joiden voisi väittää pitävän jalat maassa. Siltä osin pidän elokuvaa jälleen yhtenä menetettynä tilaisuutena. Itse koen, että transoikeuksien nimissä on jossain kohti vielä tekemistä, kun taas jossain kohtaa on kieltäydytty kuulemasta kaikkein asiallisintakin kritiikkiä.
Suomessa vastaavaa leffaa ei olisi helppo tehdä, sillä maamme lääkärit ja psykologit ovat toimineet kiitettävän vastuullisesti. Meillä on yritetty yhdistää tieteen hillitty pragmaattisuus ja ihmisoikeuksien nopea kehitys. Meillä ei ole sen paremmin kielletty transihmisiltä perusoikeuksia, kuin laitettu ihmisiä linnaan väärän pronominin käytöstä. Maailmalla moisia typeryyksiä jo tapahtuu. Olkoon tämä leffa jälleen yksi muistutus sille, että maailmalla kaikki ei ole paremmin.
Sananvapauden osalta olen kuitenkin joidenkin huutajien kanssa samaa mieltä: tämäkin teos saa olla olemassa ja saatavilla. Myös, ja erityisesti pöhköillä mielipiteillä on oikeus olemassaoloon.
Kaikki voi olla suhteellista, mutta kallistuisin tuohon Masaiden kantaan.
Loppu menee sitten sinne mentaalipuolelle.
Helpostihan tällainen(kin) teema kiertyy ikään kuin naissukupuolisen kehollisuuden ympärille, kuten liian monet muut asiat, vaikka ihan yhtä hyvin voitaisiin kysyä: ”mikä on mies?”. Se on minusta lähtökohtaisesti arvelluttavaa, miten meidän yhteiskunnassa on jo lähestulkoon pinttynyt normi, että naisen keho on se, jota kommentoidaan, jonka esteettisyyttä arvostellaan/ arvioidaan ja jonka esineellistäminen on annettu normi. Toisin sanoen naisen kehollisuus on jotakin, mitä altistetaan kaikelle mahdolliselle, kun miehen kehollisuus vaikuttaa olevan jopa ”koskematon”.
Tai ainakin itsestäni hyvin usein tältä tuntuu.
Sinällään kiintoisa erittely tuo suomalaisen tiedeyhteisön pragmaattisuuden fuusioituminen meillä ihmisoikeus-teemoihin. Toisaalta mietin, tekisikö se jostakusta kaikkien ihmisoikeuksien ”vastustajan”, jos ei allekirjoittaisi itse trans-ihmisten etujen ajamista? Enkä viittaa tällä nyt itseeni.
Sen sijaan jos itseltäni kysyisin elokuvan ydinkyssärin, vastaisin varmaankin yleisesti ottaen siten, että naiseksi lukeutuvan täytyisi olla nyt vähintäänkin 25-vuotias biologisesti naiseksi luokiteltava ihminen. Tämä ihan ihmis-aivojen hitaan kehityksen vuoksi.
Mutta jos henkilökohtaisemmin asiaa mietin omasta subjektiivisesta näkökulmasta ajateltuna, niin ehkä minulle aidosti naiseksi miellettävä ihminen on ainakin 40-vuotias, jota nuorempia ehkä voisin kutsua nuoriksi aikuisiksi tai tytöiksi.
Itselleni nainen-sanan käyttö minuun kohdistettuna nostattaa monenlaisia ajatuksia, enkä välttämättä itse haluaisi itseeni viitattavan tai minua kutsuttavan naiseksi. Oma nimi on se, minkä käyttämisestä pidän kun minuun viitataan, samoin kuin hellittelynimet, joita minulle merkitykselliset toiset ovat antaneet. Nainen-sana on jopa ehkä minulle banaali ja vähän irvokas — ehkäpä juuri siksi, miten naisen kehollisuutta esineellistetään sekä korostetaan kulttuurissamme.
Mikä on mies? Olisiko hän sitten minulle 40-vuotias tai ehkäpä todennäköisemmin yli 50-vuotias, henkisesti kypsä ihminen, jonka päänsisäinen maailma on kokonaisvaltaisesti lämmin, luova ja monimutkainen. 🙂
Tai monikerrostunut on kuvaavampi sana ihmismielelle.
Naisella on monentasoinen arvo.
Eräissä kulttuureissa miehen alistama käyttöhyödyke.
Suomessa nainen on miehen pää ainakin kun ajattelemme tämän hetken viimehallitusta.
Oma kokemukseni naisista on että keskimäärin ovat empaattisempi, kykenevät paremmin myötäelämään.
Elämme haastavassa kysymyksessä sinänsä. Toisaalta on vapauttavaa sinänsä ettei tarvitse tiukasti määrittää naista ja miestä. Toisaalta jos halutaan ajaa naisten oikeuksia niin pitää määrittää mikä nainen on tai kirjoitamme lakimme tyhjän päälle.
Eivätkö lait ole historiallisesti juuri toimineet naisilta oikeuksia riistäen, kun niiden kautta on luotu säännöstöjä sekä yhteiskunnallisia lokeroita, jotka ovat poissulkeneet lähinnä ihmisiltä vapautta? Itse en ole juurikaan kiinnostunut trans-asioista, eikä minulle myöskään tämän bloginavauksen myötä valotu, mihin sukupuolisuuksien ympärille rakentuvien oikeuksien ajaminen tähtää.
Olen miettinyt, että lasten oikeuksissa esimerkiksi on paljon tärkeää ja lasten kannalta hyvää, mutta voisiko sellaistenkin olemassaoloon liittyä myös poissulkevuutta tai voisivatko tällaiset edesauttaa sellaisten ilmiöiden kehittymistä, jossa kaupungeissa tyhjän pantteina hengailevat lapset sitten ajautuvat vaikkapa tietokonepelien sekä päihteiden maailmaan, kun heillä ei ole muutakaan tekemistä, eivätkä vanhempansa kykeneviä järjestämään mitään lapsilleen?
Juuri tänään aamukuudelta ulkoilulta palaillessani eräs 15-vuotiaan oloinen poika hiipparoi huppu päässä pyörävarastolta rappuun edelläni, ja hissi hänen jälkeen haisi niin vahvasti kannabikselta, että ihan oikeasti pidättelin hengitystä hissimatkan.
Jos suomalainen tyttö ei löydä elämälleen ideaa, niin kuinka helppoa se vaan on lisääntyä, nostaa äitiysrahaa sekä naatiskella pyhimyksen asemasta raskaana ollessaan — luottaen siihen, että meillä yhteiskunta hoitaa opetuksen ja oman lapsen voi sysätä jo vaikka 15-vuotiaana jonnekin omilleen, kun meillä sossut hoitavat ja yhteiskunta ottaa kopin; näin nainen voi uudestaan ja uudestaan hankkiutua raskaaksi piittaamatta lainkaan omien pesästä lentäneiden/ paenneiden lastensa hyvinvoinnista, kunhan itse saa kokea äitiyden auvot etuuksineen…
Uusi pultsarimies löytyy kyllä aina nurkkiin uuden lapsen siittäjäksi, kun millään ei ole väliä.
Itse ajattelen, että raskaaksi itsensä saattaminen on monille nuorille myös oiva keino hakea myönteistä huomiota sekä välittämistä itseen kohdistuen, jos on ollut vaikkapa monessa suhteessa osaton, voi raskaaksi tuleminen olla keino tulla näkyväksi sekä saada valtavasti mielenkiintoa, huolenkantoa, neuvolakäyntien tuomaa elämän täytettä sekä ihmisten lirkutteluja, vatsan silittelyjä, huomion osoituksia ja niin edelleen.
Vastaavasti ajattelen, että joillekin sukupuolisuus- /gender-asiat saattavat olla samanlainen tapa hakea näkyvyyttä sekä merkitystä elämän merkityksettömyyteen kukaties.
”Nainen on miehelle riemu ja risti, piru sen miehelle kiusaksi pisti.” Tällaisenkin aforismin rustasin sotilasmuistiooni yli viisikymmentä vuotta sitten. Toisiltamme me niitä kopsasimme. Siihen aikaan ei ollut täällä naiskersantteja, – onneksi!
Muistaakseni edesmennyt kansanedustaja Sulo Aittoniemi (1936-2016) suhtautui myönteisesti ajatukseen, että Suomessa(kin) olisi bordelleja, siis ihan laillisesti
Olisihan siinä puolensa. Ehkä miehiä pidettäisiin parempana kotona. Ehkä alkoholia ja masennuslääkkeitä käytettäisiin vähemmän, myös naiset. Prostituoidut kertovat, ettei heidän palveluitaan käyttävä mies aina edes halua seksiä. Mies haluaa kuuntelijan, sellaisen joka kuuntelee oikeasti ja myötäeläen.
Ehkä nuorukaiset eivät masentuisi maanrakoon, jos ensimmäinen tyttöystävä jättää. He tietäisivät että muillakin tytöillä on vagina ja lämmin syli (jos olisi bordelikulttuuri, nuorukaisen isä tai joku muu suvun mies veisi nuorukaisen tietyssä iässä bodelliin ja pyytäisi ystävällistä naista opettamaan pojan ”tavoille”.
Ehkä tämä tasapainottaisi myös neitokaisten käsitystä itsestään…
Nämä luterilaisen työmoraalin ja puritaanisuuden läpilyömät maat kuten Suomi ja Amerikka ovat vähän semmoisia.
Lännen filmeissäkin kaupungin pahansisuiset akat häätävät kaupungista heti pois nuoret ja tyylikkäästi pukeutuneet tanssija – ja laulajatytöt, jos postivaunut erehtyvät sellaisia kaupunkiin tuomaan.😃
Oliko tämä kommentti jonkinlainen taiteellinen kokeilu, jossa soviteltiin Eino Leinon elämäkertaa Anna Kontulaan?
?
Lasse Kallo 4.6.2023 12:20:
”Mies haluaa kuuntelijan, sellaisen joka kuuntelee oikeasti ja myötäeläen.
Ehkä nuorukaiset eivät masentuisi maanrakoon, jos ensimmäinen tyttöystävä jättää.”
—
”Sakramentti on kristillisen kirkon pyhä toimitus. Eri kristillisillä kirkoilla on erilaisia sakramentin määritelmiä ja eri määrä sakramentteja. Katolisessa ja ortodoksisessa kirkossa on seitsemän sakramenttia: kaste, konfirmaatio (vahvistus, mirhavoitelu), pappisvihkimys, avioliitto, ehtoollinen (eukaristia), rippi (parannus, katumus) ja sairaiden voitelu.”
Ripistä:
”Osallistuessaan katumuksen sakramenttiin eli mysteerioon ihminen tekee mielenmuutoksen. Hänen on tarkoitus hylätä synninteko ja turvautua Jumalaan. Papin kautta ja avustuksella ihminen pyytää anteeksi tekemiään syntejä ja pahoja tekoja ja ajatuksia. Katumuksen sakramentin kautta hän saa anteeksiannon. Se on hengellinen parannus, joka auttaa ihmistä lähestymään paremmin Jumalaa, lähimmäisiään ja itseään.”
(Wikipedia)
”Evankelis-luterilaiseen ja ortodoksiseen kirkkoon kuuluvat henkilöt maksavat veroa myös seurakunnille. Seurakuntien päättämiä kirkollisveroprosentteja sovelletaan myös kunnallisverotuksessa verotettavaan tuloon.
Tulosta tehtävien vähennysten lisäksi kunnallisveron määrään vaikuttavat myös verosta tehtävät vähennykset (mm. työtulovähennys). Esimerkiksi palkansaaja maksaa keskimääräisillä prosenteilla kunnallis- ja kirkollisveroa vasta, kun palkkatulot ovat noin 17 650 euroa vuonna 2023 (ilman muita ansiotuloja)”
(veronmaksajat.fi)
— Siis että edullisempaa kuin prostituoidun palvelut sekä psykoterapia, muttei nyt kuitenkaan ihan vihtun ilimasiksi saa.
”Pekingissä vuonna 1995 järjestetyn neljännen naisten asemaa käsitelleen maailmankonferenssin merkittävin anti, Pekingin julistus ja toimintaohjelma, linjasi kuusi keskeisintä aluetta naisten oikeuksien edistämiseksi maailmalaajuisesti. Valtiot sitoutuivat edistämään naisten tasa-arvoa, koulutusta, terveyttä, turvallisuutta, yhteiskunnallista ja taloudellista asemaa sekä mahdollisuutta osallistua päätöksentekoon. Pekingissä luvattiin taata kaikille maailman naisille ja tytöille täysimääräiset ihmisoikeudet ja perusvapaudet ilman minkäänlaista syrjintää. Tavoitteiden täysimääräisen toteutumisen eteen on edelleen tehtävä aktiivisesti työtä.
Lukuisista kansainvälisistä sitoumuksista huolimatta naisten oikeuksien kehitys on ollut epätasaista. Naisten ja miesten eriarvoisuus on yhä voimakasta ja sitä ylläpitävät monet yhteiskunnalliset ja kulttuuriset käytännöt. Useissa maissa naisiin ja tyttöihin kohdistuu laajaa syrjintää ja väkivaltaa nimenomaan heidän sukupuolensa vuoksi.”
(yk-liitto)
Mielestäni Suomessa toteutuvat suhteellisen erinomaisesti yllämainitun kaltaiset asiat, ja koen että oikeuksien lisääminen kenties enemmänkin johtaa takapakkiin täällä, kun jokaisella pikkutytöllä jo pitää olla oikeus ladata somensa täyteen seksuaalista sisältöä itsestään; somet pursuavat naisten vartalokuvia sekä pehmopornoa ja mediat ovat täynnä naisten itsensä tekemää seksipuhetta ja seksuaalisuus-podacasteja, joiden kautta he itse aiheuttavat toisilleen sekä nuorille tytöille mt-ongelmia, ulkonäköpaineita sekä itse tekevät naisen yhteiskunnallisesta näkyvyydestä pornoteatterimaista kehojen ja alastomuuden loputonta valtamerta, joiden kuvien vuoksi kaadetaan metsästä puut, jotta saadaan konehalleja ja lisää pilvitilaa kehopositiivisuudelle.
Lisäksi länsimaiset naiset itse mielestäni aiheuttavat sen, että meidän kaikkien naisten kehoista tulee vapaata riistaa ja kaikelle paskakommentoinnille altistettua torsoilua, joka johtaa siihen, että miehetkin alkavat seksualisoida sekä osallistua tähän sirkukseen, jossa sitten nuoria naissukupuolisia ministereitäkin haukutaan vapaasti ja naiseutta halventaen, koska koko naiseudesta on tullut niin halpaa yhteiskunnassamme.
”Naisten mahdollisuuksia nauttia tasavertaisesti oikeuksistaan kaventaa myös se, että kaikkien maiden kansallinen lainsäädäntö ei ole sopusoinnussa kansainvälisten ihmisoikeusasiakirjojen kanssa. Naisten eriarvoisuutta ylläpitävät myös naisiin kohdistuviin ihmisoikeusloukkauksiin puuttumattomuus, viranomaisten tietämättömyys tai välinpitämättömyys naisten oikeuksista sekä naisten tietämättömyys omista oikeuksistaan.”
(sama lähde kuin yllä)
— Näin ei taida olla Suomessa, vaan meillä asiat ovat aika hyvin.
Lauren Greenfieldin ohjaama ”Generation Wealth”-dokumentti on realistinen ja silmiä avaava kuvaus länsimaiseen kulttuuriin, jota kaikille seksuaalisuuksien paisuttelijoille voin lämpimästi suositella (ja jonka suosituksen olen jo aiemmin tänne blogeille jakanut):
”Lauren Greenfield has spent years photographing the world’s richest people. Now she’s made a documentary on society’s obsession with extreme wealth – and its cost to us all
One of the photos that best sums up Greenfield’s work is of the DJ, rapper and producer Lil Jon flashing a smile showing $50,000 worth of diamond and platinum dental work. There’s also the former porn star Kacey Jordan, who received $30,000 to attend a sex party at Charlie Sheen’s home. Jordan tells Greenfield of seeking greater wealth through extreme sex, which may have made her temporarily wealthier but didn’t make her happy. She made numerous suicide attempts, and ends the film in the same dead-end job she had before starting porn.”
(https://www.theguardian.com/global/2018/jul/08/generation-wealth-how-the-modern-world-fell-in-love-with-money)
Niin ja tuo poikkeuksellisen haluttu pornostara Kacey Jordanhan oli suosittu juuri pikkutyttömäisten fyysisten piirteidensä vuoksi: pienten rintojen ja poikamaisen kapean lantionsa vuoksi.
Myöhemmin hän halusi irtaannuttaa itseään koko pornosirkuksesta, (josta oli mm. eräässä joukko-seksitempauksessa saanut salmonellan miesten siemennesteistä), joten hän hankki mehevän kokoiset silikonirinnat sekä lihotti itseään ja muutti kokonaan omaa ulkonäköä tavallisemmaksi, mikä ei kuitenkaan vienyt pois henkistä pahoinvointia kuten ei kumittanut muistoja eikä hänen omaa historiaa osana pornoteatteria.
”Suomen feministeiltä voisi odottaa jonkinlaista laajaa ryhmittymistä ja kampanjaa iranilaisten naisten tueksi. Tasa-arvosta, naisten oikeuksista ja sortavasta patriarkaatista tässä on kyse, eli feministien lempiaiheista.” – Anni Molari 24.9.2022. Twitter.
https://editorial01.shutterstock.com/wm-preview-1500/1277685b/f24ef0f7/kacey-jordan-out-and-about-new-york-america-shutterstock-editorial-1277685b.jpg
(Kacey Jordan kapeine lantioineen ja pikkutyttömäisyyksineen vaatteet päällä ison omenan lumisilla kaduilla)
(Valkaistut hiukset vielä edelleen vahvistavat pikkutyttömäisen fyysisen olemuksen neitseellisyyden ihannetta; onhan useilla lapsilla blondi tähkäpää ennen kuin iän myötä hiusväri tummuu. Kädessä Kaceyllä neitseellisyyden ihannetta palvelevan kehonsa pornoteollisuuden kautta itsensä vaurastamisen symboli: Luis Vuittonin käsilaukku, veikkaisinpa että vielä joku spessu kalliimpi erikois-erä, en osaa lonkilta kuin arvella)
Toisaalta nykytendenssi väittää suureen ääneen ihmisen olevan sosiaalinen konstuktio eli että kasvatus ja kulttuuri vaikuttavat biologiaa enemmän siihen tunteeko ihminen itsensä mieheksi vai naiseksi. Toisaalta nykytendnssi ei ole vaatinut suureen ääneen, että sukupulikiintiöt pitää lakkauttaa tai että sukupuolentutkimuksen valtionrahoitus pitää lopettaa.
Transihmiset ovat kuulemma muunsukupuolisia (sana ”sukupuoli” viittaa siihen että laji lisääntyy suvullisesti). Jos tämä on totta, kahden transihmisen seksiaktista pitäisi, ainakin teoriassa, seurata translapsia, joka ainakin tällä syönnillä tuntuu aika paksulta.😉
Muuten olen sitä miltä, että sukupuolentutkimuksen (joka nimenmuutoksesta huolimatta on edelleen naistutkimusta) rahoittaminen verorahoilla pitäisi lakkauttaa kaikissa länsimaissa. Sukupuolentutkimus on pseudotiede, joka ei valmista muuhun kuin marxilaiseen vihaan poikia ja miehiä kohtaan.
Jos kyseisen tutkimuksen valtionrahoitus lakkautettaisiin, ehkä sitten länsimaiset femakot ryhtyisivät tukemaan naisten oikeuksia myös ja ennen kaikkea muuallakin kuin länsimaissa. Muuten naisten oikeudet polkevat paikallaan islaminuskoisissa maissa ja muissa ei-länsimaissa, luulen ma.
Törmäsin hiljattain argumenttiin, jonka lausuja totesi, ettei oikeastaan näe kuin tyyliin aseksuaalisuuden ja panseksuaalisuuden yleensäkään järkevinä ja / mielekkäinä suuntautumisina tässä ajassa.
”Panseksuaali on ihminen, jonka kiinnostus kohdistuu kaikkia sosiaalisia sukupuolia edustaviin ihmisiin, mukaan lukien sukupuolettomiin.
Panseksuaali saattaa kuvailla kiinnostuksensa kohdistuvan ihmisen persoonallisuuteen eikä tämän sukupuoleen. Jotkut panseksuaalit saattavat tuntea rakkautta yhtä sukupuolta kohtaan, mutta seksuaalista halua toista sukupuolta kohtaan.”
(Wikipedia)
— Taidan itse olla aika samoilla linjoilla.