Kauppa käy ja rahaa tulee? Tai sitten ei, toteaa Yle. Juttu vahvistaa sen mitä jo tiesimme: pääosa faneista ei viihdy ja kuluta palveluita, vaan lähinnä estävät liiketoimintaa. Pimeän viinan tai huumeiden vaikutuksen alaisena rettelöinti ei varsinaisesti rikasta mansesteriamme.
Kokonaislaskut puuttuvat
Viime vuonna esitettiin, miten paljon rahaa Tampere ”sai” järjestettyään jättiurheilukisat. Se perustui erinäisiin arvioihin, mutta siinä oli laskettu vain tulot – ei menoja. Sitäkään ei oltu laskettu paljonko tuloista itse asiassa tuli lopulta Tampereelle, tai edes Pirkanmaalle tai Suomeen. Ainoastaan sitä paljonko rahaliikennettä pyöritettiin täällä.
Tällä hetkellä kaupunki on täynnä lähinnä huligaaneja. Suurten joukkuelajien fanit ovat tunnettuja väkivallantekijöitä ympäri maailman. Kaupunki on täynnä ja vaarallinen. Poliiseja tarvitaan hurjat määrät, järjestyshäiriöitä on äärimmäisyyksiin asti. Seksuaalirikollisuuden kasvusta myös puhuttiin, sekään ei ole pientä. Miten edes lasket hinnan sille, että ihmiset joutuvat raiskatuksi urheilufanien toimesta? Parhaassa turvassa lienevät ne naiset, jotka on huijattu jakamaan pokaaleja bikineissään areenan lattialla. Heille sanotaan että tästä se ura lähtee nousuun. Mikä ura, alkoholismi?
Bussiliikenne katkotaan isolta osin, osalla estäen ja osalla tunneilla viivästyttäen töihin menoa. Kuka laskee menetetyt työtunnit? Turismi pysähtyy täysin, vieden asiakkaat palvelualoilta, kuten Yle jo yllä totesi. Kuka laskee menetetyt työt ja ansiot? Kaupungista leviää kuvia vaarallisena tappelukeitaana. Kuka laskee menetetyn mainehaitan kulut? Omaisuutta tuhotaan ja paikkoja rikotaan, entäpä tämän kulut? Ekologinen hinta on aivan hirvittävä, kuka sen laskee? Lisääntyneen huumevälityksen hoitokulut? Lisäpoliisien palkat? Areenan menetetyt vuokratulot? Listasta saisi surullisen pitkän.
Sen sijaan muistatteko miten paljon sosiaalisia ongelmia tuli yleisurheilun Suomi-Ruotsi-ottelusta taannoin? Muutama lämpöhalvaus, muutama juoppo, muutama kompastuminen portaissa. Siinä se. On se kumma miten lajilla on väliä.
Tampere kaipaa hyviä tarinoita
Mielestäni kaupunkiamme on pääosin hoidettu hyvin niin demarien kuin kokkarien johdossakin. Pitkälti kiitos on sivistyneen yhteistyön, jossa on uskallettu katsoa eteenpäin. Tässä on kuitenkin sokea piste. Kaikki tapahtumat eivät ole identtisiä, eikä jokainen kävijä ole saman arvoinen. Pitäisi osata laskea tarkemmin kuinka paljon, miten ja missä eri tapahtumien kävijät käyttävät rahaa. Vaakakupin toisella puolella pitäisi laskea heidän aiheuttamia kuluja, suoria ja välillisiä.
Kuten olemme lukeneet viime kuukausina, Hakametsässä jääurheilun ympärillä on ollut massiivista, vuosikymmenten kestävää korruptiota. Olemme luomassa samanlaista korruption ja pahuuden ilmapiiriä uuden areenan ympärille. Korruption keskellä toimivat puliveivaavat kaupungin tekemään itselleen haitallisia toimia ja rahat valuvat veronkiertona kauas pois. Meille jää vain loppulasku ja paljon tuhoutuneita elämiä.
Tampere on tätä parempi. Palauttakaamme Tampereen monimuotoisuus, viihtyisyys ja asukkaiden ilo. Se tapahtuu helposti: suuret jääurheilutapahtumat helvettiin täältä. Väkivaltaiset urheilufanit helvettiin täältä. Emme halua, kaipaa tai totta puhuen edes varauksin siedä teitä.
Hyvä kirjoitus. Myös muut massatapahtumat sisältävät paljon kuluja, jotka eivät näy kohdistettuina. Ja ne ovat valtavat örveltämisen jäljet, sotkut ja jäteläjät pitkin kaupunkia.
Tämä ei rsrkoita sitä, ettei tapahumat ole taekeitä, vaan se, että ne kantavat myös kulut järkeen käyvällä osituksella. Muissa tapauksissa ne ovat verotuloista pois.
Tilin tekevät ainakin maahanmuuttajat, jotka keräävät säkkikaupalla tölkki- ja pullopantit lompakkoihinsa-kiitos heille.
Kalen hyvä työ kekelle kylää ja palkitaan ”Pormestarinviitalla”. Tampere on kansainvälinen hyvässä ja pahassa ja tuottaa voittoa korkean sähkön hinnan ansiosta,
Kovin on edellämainituilla urheilun vastainen asenne, minä kyllä kannatan ja olen aikoinani myös montaa lajia harrastanut. Paljon on hyvää lehtijutussakin, kun sen lukee joka riviltä.
Lehtijuttu on kyllä tehty ihan tarkoitushakuisesti negatiiviseksi, jos nyt jotain kertoo kelloliike ja laukkukauppa tässä yhteydessä.
Tämä oli mielestäni aika hyvä ja ilahduttava avaus. 🙂 Rehti, peittelemätön eikä luimistelevakaan.
En rehellisesti ole ikinä ymmärtänyt kiekkourheilua enkä hokipoikasten viehätystä, päin vastoin kuullut jopa miessukupuolisilta tarinoita siitä, miten jossakin areenalla riittävän lähellä pelaajia kun istuu, niin tuo noiden pelaajien lemukin on kuulemma niin vastenmielinen, ettei sitä meinaa kestää. Saati kun he käyvät välineineen jossakin kuntokeskuksissa harrastamassa, aiheuttavat haittaa kuntosaliyrittäjille, joiden muut asiakkaat valittavat ja kärsivät sitten tuosta yököttävästä pöyristyttävyydestä. Ei se ole mukavaa urostelua laisinkaan.
Olenkin mietiskellyt: miksei perheissä voitaisi kannustaa lapsia joidenkin aidosti palkitsevimpien ja parempien, hyödyllisempien harrastusten ja ammattien pariin, kuten hoito-alalle tai vaikkapa ihmismielen ihmeitä funtsimaan, tai musiikkiin…? Maailmahan on täynnä kaikkea ihanaa mitä pojat ja miehet voisivat huliganismin sijaan keksiä! 🙂
Kyuu, hieman oudoksun linkkiä jalkapallohuliganismiin ?
Pentti, ei se nyt kovin urheiluvastaista kai voi olla jos samalla kehuin miten mallikkaasti yleisurheilukilpailut sujuivat? Moni laji onnistuu järjestämään isot kekkerit varsin isoin iloin ja pienin murhein.
Mutta tuo jalkapallohuliganismin ilmiöhän ei ole vain jalkapallohuliganismia, vaan nimenomaan perinteisen maskuliinisten, aggressiota sisältävien joukkuelajien huliganismia. Jalkapallo vaan on maailman tunnetuin laji, siksi se on otsikoissa mutta ilmiö on sama monissa muissakin: rugby, amerikkalainen jalkapallo, baseball ja jäälajit.
Kyllä Kyllä Kyuu, osasit vaan tämän jutun pukea niiin tummiin vaatteisiin.
Ei se ole pääotsikoissa jalkapallon tunnettavuuden takia vaan siksi että se on erityisesti jalkapallon ongelma.
Minä ihmettelen sitä, että tuollaise jäätappelun takia tavallisten ihmisten liikkumista voidaan muka laillisest estää ja kotiiinsa pääseminen vaatii kaikenlaisia kiertoreittejä.
Jos jotakin myönteistä tähän, niin kyllähän sellaisia ”joukkuetaitoja” tai yhteistyötaitoja voi oppia vaikka millaisissa muissa harrastuksissa, esimerkiksi musiikin parissa, tarhojen ja koulujen kerhoissa ja vapaaehtoistoiminnassa / aktivismissa lukion eri aineiden tiimoilla, kesätöissä tai nuorisolle suunatussa toiminnassa, jota Tampereellakin on hienosti tarjolla, kun vaan rohkeasti uskaltautuu kokeilemaan eri juttuja! 🙂 Ei tarvitse ajatella, että nuorisotalot ovat ongelmanuorille, vaan kaikki voivat lähteä yhdessä oppimaan.
Mitä urheiluharrastuksiin tulee, niin siinäkin suhteessa maailma on pullollansa kaikenlaisia kivoja pallopelejä, joissa voi aidosti pitää hauskaa ja haastaa itseään/ päästä toteuttamaan viettejään väkivallattomasti — itsellänikin tuttavapiiriin kuulunut lukuisia nuoria herroja, jotka harrastelevat pallopelejä joihin ei liity väkivaltaa.
Myöskin tanssiharrastukset, kontakti-improvisaatio ja jopa teatteriharrastus voi käydä myös liikunnasta… 🙂
Pentti, kyllähän se totta on että aika mustiin on pukeuduttu. Sen verran moni tuttu kärsii tästä operaatiosta. Itse nyt vain jätän ravintoloissa käymättä pari viikkoa joten ei niin justiinsa. Onneksi sekä asun että käyn töissä niin metsässä ettei ruuhkat tunnu.
Ei ole tuntia kun yks tuttu kiroili miten 40-45 minuutin bussimatka töihin vie nyt noin 2 tuntia. Ei ihme että pari ärräpäätä irtoaa.
Vai on kaupunki täynnä huligaaneja ja vaarallinen. Enpä muista muualta lukeneeni. Toki kalja varmasti virtaa tällaisissa tapahtumissa kuten nyös erilaisten festareiden yhteydessä joita Tampereella järjestetään. Jalkapallon kannattajissa on tunnetusti huligaaneja mutta jääkiekossa harvemmin.
Jos kysytään joltain kellokaupalta miten kisat ovat lisänneet kauppaa niin onko se jokin ihme jos kisat eivät ole juuri vaikuttaneet? Voitaisiin varmasn kysyä myös vaikka huonekaluliikkeeltä onko myynti nyt kisojen takia kasvanut. Oikeasti ne ovat tietenkin palvelualat jotka turismista eniten hyötyvät, ravintokat, hotellit jne. Harvemmin itsellekään on tullut ulkomailla mieleen että menenpäs kellokauppaan.
Rikosten määrästä vs. taloudellinen hyöty kisaturistien jättämänä rahana löytyisi ehkä tilastoja viime kisojen ajalta objektiivisemman arvion tekemiseksi.
Viime vuoden tilastojen pohjalta minä tätä katsoinkin, toki. Etenkin seksuaali- ja huumerikokset olivat pinnalla.
Huliganismi on melko identtistä suurissa lajeissa, ero on vain siinä missä maissa mikäkin laji niitä kerää.
Viitteet lähteisiin eivät sitten olisi pahitteeksi. Muuten väitteeni, että rikollisuus mm-kisojen aikana väheni suhteessa Tampereella olleeseen väkimäärään mitattuna on yhtä validi.
Jalkapaloosta voidaan ottaa vaikka ns. typerä ”Stadin derby” esimerkiksi. Pari pieniä yleisömääriä keräävää joukkuetta pelaa ja poliisi joutuu mellakkavarusteissa valvomaan kun kannattajat menevät katsomaan peliä. Tai netissä ollut video kun parin potkupalloseuran kannattajat hakkaavat ja potkivat toisiaan jossain korvessa. Ei silti, ettei jääkiekossakin jotain pikkunujakoita olisi ollut mutta en ole huomannut vastaavaa. Ulkomailla jalkapallohuliganismin takia on kuollutkin ihmisiä.
Vähän överiksi vedetty arvio omaan makuuni. Kisat samassa kylässä perättäisinä vuosina on kyllä liikaa. Oikeastaan olisi parempi, että ylipäätään näitä kisoja ei joka vuosi järjestettäisi, alkaa nimittäin turistiongelma näkymään enemmän jäällä kuin sen ulkopuolella.
Kateus turistejakaan kohtaan ei mielestäni ketään kaunista. Liha on lihaa joka vanhenee ja haisee eikä muuksi muutu, vaikka maitosi millä terästäisit. Tämä vinkki on naisille.
Tähänkin avaukseen tahdon hieman korjata turhaa toisen kannustamisen hengessä kirjoittamaani myönteistä kommenttia, osin myös koska on tervettä olla tukematta kenenkään harhoja.
Mielipiteeni huligaaneihin liittyen on se, ettei minulla henkilökohtaisesti ole heistä koskaan ollut negatiivisia kokemuksia, vaikka olen asunut suurkaupungeissa, joissa metrot välillä olivat täpötäynnä jalkapallofaneja.
Realiteetti on kuitenkin se, että tietyt känniset ihmiset haluavat harrastaa seksiä kaiken kanssa, mikä liikkuu, ja jos asia kovasti pelottaa, kannattaa hankkia joku sumute tai muu laillinen väline itsesuojeluun. Itsellä harva se kuukausi naapurini rakkaat humalaiset ja huumeiset ystävät koputtelevat sekä jyskyttelevät ihan asuntoni ovea, ja siihen jopa lemmikki on tottunut niin, ettei enää reagoi asiaan. Yhden kerran jouduin soittamaan hätäkeskukseen sekä ottamaan keittiöni laatikosta ranskalaisen kokkiveitsen itsepuolustusta varten, kun tuntui että kaveri tulee ovesta läpi, enkä tiedä kuinka jykevää tekoa uudiskohteiden sisäovet ovat.
Koti Tampereen areenan kyljessä aiheuttaa arjessa erikoisia tilanteita – Moona Kansanen tulee kaupasta kotiin järjestyksenvalvojien kautta:
”Moona Kansasen kotiovelta on noin 10 metriä Tampereen areenan oville. Suurten yleisötapahtumien aikaan korvatulpat ovat tarpeen ja omaa liikkumista pitää miettiä jonkin verran.
Keskeinen sijainti oli Kansaselle ja tämän puolisolle tärkein syy muuttaa Tampereen areenan uusiin asuntoihin. Niin palvelut kuin tapahtumatkin ovat kävelyetäisyyden päässä.
– En ole seurannut SM-liigaa juuri koskaan, mutta tässä asuessa jääkiekko on alkanut kiinnostaa. Olen ollut katsomassa useamman pelin, ja tänään olen menossa katsomaan Suomi–Ranska -ottelun.
Areenan vieressä asuessaan Kansanen kertoo havahtuneensa siihen, että jääkiekko on ”todellakin tamperelaisten juttu”.
Kiekkohuuma kuuluu kunnolla myös Kansasen viidennessä kerroksessa sijaitsevaan huoneistoon, ja välillä hänestä on tuntunut epätodelliselta asua aivan tiukkojen pelien läheisyydessä.
Varsinkin SM-liigan finaalien aikaan pelitilanteen tiesi Kansasen mukaan seinien läpi varsin hyvin.
– Kuuli kyllä, kuka on tehnyt maalin. Korvatulppien kanssa sai onneksi tarvittaessa nukuttua.”
(Yle)
Kun halli piti saada rautatien päälle olin jo silloin asiassa eri mieltä se olisi pitänyt rakentaa aivan eri paikkaan
Kun kaiken lisäksi samalle alueelle suunniteltiin myös useita asuin rakennuksia tiesin että melu onkin yksi osta tulee hankaluuksia
Nyt se sitten on jokapäiväistä ja koko vuoden kestävää nyt kun kiakkopelit loppuu alkaa kaiken maailman ns konsertit
Ja sitä se onkin koko kesän ajan mutta mitäs siitä jos ihmiset melusta kärsii kunhan kunta saa rahaa
näin se asia on kokonaan terv tepivaari
Toisenlaisen vähemmistön edustajana on minullakin oikeus ilmaista oma näkökulmani asiaan kaltaisteni näkövinkkelistä; eli siihen, mitä naisiin kohdistuvaan häirintään tulee minun kaltaiseni näkövinkkelistä:
Kun sateenkaari-aallon harjalla surffaillessa välillä pääsee unohtumaan elämän raadolliset realiteetit, joita sinällään on kivakin lainelautailla pakoon omien viiteryhmien ihanteisiin, on kuitenkin hyvä muistaa suhteellisuudentaju.
Esimerkiksi kun katsotaan häirinnän fyysistä uhkaa siitä vinkkelistä, jossa suurikokoinen/ uhkea/ ylipainoinen nainen tai transseksuaalinen mies ryhtyy pelkäämään humalaista huligaania, niin tuollaista vastaan itsensä suojelu lienee uhkealle, suurikokoiselle naiselle sekä transseksuaalille miehelle aivan toinen asia kuin sirommille tai itseni kokoisille ihmisille.
Omasta elämästäni voin rehellisesti kertoa häirintäkokemuksista sekä uhkaavista tilanteista sekä Suomessa että muualla maailmassa, jossa kaikki ahdistavat ja ikävät kokemukset seksuaaliseen häirintään liittyen ovat tapahtuneet sellaisten ihmisten taholta, joilla itsellään on ollut ongelmia. Ei siis tavallisten urheilufanien taholta.
Saksassa kahdessa eri kaupungissa nuorena kohtasin seksuaalista häirintää ja ahdistavuutta, toisen kerran kun eräs hyvin sekavan oloinen heebo, jonka olin usein nähnyt kuljeskelevan bussinvaihto-asemalla, lähtikin seuraamaan minua koulun jälkeen perässäni kotiin niin, että menin paniikkiin ja jouduin eksyttämään hänet poukkoilemalla hyvin kummallisia reittejä kotiin kiertoteitä.
Toisen kerran toisessa kaupungissa illalla metropysäkillä erään psykiatrisen sairaalan vieressä yksin metroa odottaessani lähestyi hyvin sekava nuori mies minua suoraa raiteiden yli tullen viereeni ja minuun kiinni penkille istumaan, alkaen sekoilla niin ahdistavasti, että menin täysin paniikkiin ja pakenin metropysäkiltä pimeiden kortteleiden ja porttikäytävien suojiin, jonne piilouduin ja odotin varmaan puoli tuntia ennen kuin uskaltauduin palaamaan metropysäkille.
Suomessa kaksi kertaa olen kohdannut häirintää, nuorena kerran homoseksuaalisen naisen taholta, joka ahdisteli minua erään pizzerian wc-tiloissa vasten minun omaa toivetta tai aloitetta niin inhottavasti, että jouduin pyytämään pizzerian pyörittäjiltä jeesiä, jotka sitten heittivät naisen ulos ruokapaikasta.
Toisen kerran eräs känninen suomalaismies lähti erään pubin ovelta seuraamaan minua, kun olin ollut teetä juomassa erään ihmisen kanssa pubissa, ja sitten poistuin alku-illasta ihmisten alettua örveltää omalle autolle, jolle sitten joku random kännizombi lähti minua seuraamaan ölisten minulle jotakin. Onneksi autoni oli lähellä ja sain sen nopeasti lukkoon sekä ajettua tuosta koko tilanteesta pois.
Ja viimeisimpänä tämä rikollinen vainoaminen myöskin sellaisen ihmisen taholta, jolla itsellään on ongelmia ja joka ei todellakaan ole jalkapallohuligaani.
Yhden kerran olen itse mennyt puuttumaan tilanteeseen, jossa kaatokännissä ollut nuori, sievä blondi tyttö aurinkona hymyili lauman ulkomaalaistaustaisia miehiä häntä uteliaana piirittäessä. Sattui olemaan kotimatkani varrella palatessani kuuntelemasta The Holyn keikkaa suklaasilmäisen miessukupuolisen ystäväni kanssa iltaa vietettyäni.
Tuolloin riitti, kun vaan menin tilanteeseen ja kysyin napakasti mitä on meneillään, niin ulkomaalaisista puolet lähtivät kävelemään pois. Tyttö sen sijaan oli sekaisin ja hädin tuskin vahvalta humalaltaan tajusi missä edes oli. Kysyin tytöltä, missä suunnassa hänen koti on ja käsikin lähteä kävelemään sinne suuntaan samalla kun jäin itse juttulemaan ulkomaalaistaustaisille miehille niitä-näitä huolehtien, että tilanne neutraloitui.
Lisäksi suomalaisessa yö-elämässä olen lukuisia kertoja joutunut itse tai ystävättäreni ovat joutuneet välillisesti väkivallan uhan tai jopa fyysisen väkivallan kohteiksi toisten naisten taholta.
Usein tilanteet etenivät niin, että joku ventovieras känninen nuori mies tuli juttelemaan minulle ja ystävättärilleni jossakin yökerhossa tai baarissa, ja siitä seurasi sitten sitä, että kun menimme naisten kanssa naisten vessaan, niin naisten vessassa joku raivotar tuli vihasta kihisten huutamaan tai puhuttelemaan meitä, koska hänen avokkinsa tai poikaystävä oli käynyt juttelemassa minulle ja ystävättärilleni.
Yhden kerran eräs ystävättäreni puolusti sanallisesti minua niin, että tällainen raivotar sitten kuristi naisten vessan oven vieressä ystävätärtäni, mikä johti yökerhosta poistamiseen.
Erään kerran pakenin itse yhtä raivotarta baarin henkilökunnan tiloihin, joissa sain pyydettyä jeesiä ja raivotar puolisoineen heitettiin baarista ulos.
Yhden kerran eräs nuori jamppa huijasi minut mukaanas kotiinsa asti, jossa odotti hänen raivokas avokkinsa, joka kävi kimppuuni rappukäytävässä niin, että hänen oma avomiehensä joutui minua puolustamaan haettuaan minut osalliseksi omaan perhedraamaansa. Tuolla reissulla minulta hukkui takki sekä osa omaisuutta, kun raivotar repi vaatteet päältäni sekä paiskasi laukkuni rappukäytävän kellariin.
Eräässä väkivaltatapauksessa tilanne eskaloitui, kun pitkän naisten wc-tilojen ulkopuolelle ulottuvan jonon edettyä olin jo päässyt vessaan, jolloin eräs raivotar yritti estää vessaan menoni tulemalla antamaan minulle jotakin puhutteluaan. Tällöin hänen kyykistyessä minun eteen, tarttuivat hänen kaulallaan roikkuneet muoviset mauttomat helyt hiuksiini, joista repäisin ne irti jatkaen matkaani vessakoppiin, jonne pääsyn tämä siideripissis yritti estää selvittäessään minulle jotakin parisuhdesotkujaan, jotka eivät tippaakaan kiinnostaneet.
Näin nämä muovihelyt olivat ilmeisesti auenneet ja levinneet vessan lattialle sitten, mihin perässäni tullut ystävätär oli jotakin ikävän sävyistä kommentoinut siideripissikselle, josta sitten oli eskaloitunut tilanne fyysiseksi raivoksi — josta seurasi jälleen baarista poisto.
Ehkei heteroiden nuorten pariskuntien kannattaisikaan mennä yökerhoihin ratkomaa parisuhde-ongelmiaan, vaan ehkä kannattaisi vaan erota tai mennä parisuhde-terapeutille.
Ja me huudetaan, et antaa tulla vaan?
Kuten vuoden takaisista uutisjutuista muistamme, se taitaa mennä just 100% kuten Liisa edellä sanoo.
Olemme yksinkertaisesti hyväksyneet, että naiset ovat hyväksytty kohde ja seksuaalirikollisuus pätevä hinta siitä että saadaan järjestää kisoja.
Tätä ei tosin taidettu kysyä keneltäkään muulta kuin rautakanslerilta.
Depression in football: The fan groups fighting the taboo:
”The taboo around mental health issues in football is starting to show cracks. In Germany, supporters are taking matters into their own hands in supporting their fellow fans.
Jon, a 36-year-old fan of a Bundesliga club, is one of them.
”I would feel more down the days after the game, mostly due to the extreme highs and lows,” he says. After games, Jon would just go straight to bed.
He tells of how dealing with anxiety and depression have affected his match days, including not going into fully crowded away ends or buses.
”The most significant reason I was able to continue going to games was the people around me, who knew about my situation and supported me,” Jon says.
According to Health Ministry estimates, up to 20% of people in Germany are expected to experience depression, be it as a phase or as a chronic disease, at least once during their lives.
This means that, statistically, out of the 83,000 fans who attend a Borussia Dortmund home game in the Bundesliga, depression is likely to affect some 16,600 of them.
By fans, for fans —
One of the first was Sankt Depri, an initiative by and for FC St. Pauli fans, meant to raise awareness of the disease among the club’s supporters and aide people affected in getting help.
The initiative was founded in 2014 after Michel, a fan of the Hamburg side, lost his battle with depression and died by suicide.”
(https://www.dw.com/en/depression-in-football-the-fan-groups-fighting-the-taboo/a-65718912)
Okei, tästä taas lähtee. Mitä saadaan kun yhdistetään turismi, osattomuus aka ”elitismin” vastustaminen (eliitti = turisti tässä tapauksessa) jalkapallo sekä pappi?
No me saadaan se klassista liberalistia miellyttävä hollywood-narratiivi, vaikka niin kulunut, mutta aina silti yhtä toivoa-antava:
”Ryysyistä rikkauksiin”, toiselta nimeltään ”a self-made man”.
”Espanjan kuudenneksi suurin kaupunki Malaga on tuttu kymmenille tuhansille suomalaisille, jos ei muuten niin lentokoneen laskeutumispaikkana matkalla Fuengirolan tai Torremolinosin kaltaisiin Aurinkorannikon turistikohteisiin.
Lähes 600 000 asukkaan Malaga on yksi Espanjan turismin helmistä, jonka rannat, ravintolaelämä, kulttuurinähtävyydet ja kaunis luonto toivat kaupunkiin viime vuonna ennätysmäärän matkailijoita (yli 1,3 miljoonaa hotelliyöpyjää).
Vain muutaman kilometrin päässä vauraasta keskusta-alueesta, kuivuneen joen toisella puolella, eletään toisenlaista todellisuutta.
Palma-Palmilla rakennettiin Malagan pohjoisosaan 1960–1970-lukujen taitteessa asuinalueeksi eli barrioksi köyhyydessä ja surkeissa oloissa eläville kaupunkilaisille. Vaikka monien elinolot kohenivat muutoksen myötä, turistibuumia elänyt kaupunki unohti alueen nopeasti.
Palma-Palmillasta tuli eristynyt paikka vailla kunnon palveluja ja infrastruktuuria. Se teki siitä otollisen alueen huumekaupalle ja rikollisuudelle.
Sittemmin aluetta on kunnostettu ja palveluja lisätty, mutta monet ongelmat ovat pysyneet. Eri alueiden vuokratasoja mitanneen Espanjan tilastokeskuksen mukaan noin 30 000 asukkaan Palma-Palmilla on koko maan yhdeksänneksi köyhin asuinalue.
Muñoz ja muut jalkapalloaktiivit ovat turhautuneita. He ovat käyttäneet ison osan elämästään tehdäkseen Palma-Palmillasta paremman paikan elää. Etenkin lapsille ja nuorille, joiden vanhemmat ovat vankilassa, päihdekoukussa tai muuten vain poissa.
Perheet joutuvat kamppailemaan toimeentulonsa kanssa. Osa alueen lapsista on kuin orpoja. Heidän vanhempansa ovat vankilassa tai sotkeutuneet huumeisiin, jalkapalloseura 26 de Febreron johtoportaaseen kuuluvat Ismael Gómez ja Juan Rodríguez kertovat.
Jalkapallo on ollut keino auttaa. 26 de Febreron kotikentällä ihmiset ovat tasavertaisessa asemassa riippumatta, mistä he tulevat ja paljonko heidän tilillään on rahaa.
Enemmän kuin jalkapalloa
Tarinan mukaan lähiseurakunnan papit alkoivat aikoinaan potkia palloa lähellä 26 de Febreron nykyistä kotikenttää Virreinaa. Pelit keräsivät vuosien kuluessa suosiota, kunnes yhden lähiön mukaan nimetystä CD 26 de Febrerosta tuli virallinen seura vuonna 1991.
Nykyään 26 de Febrero on kasvattajaseura, jolla ei ole aikuisten joukkuetta. 19-vuotiaat ovat seuran vanhin ikäryhmä. Sen jälkeen pelaajat siirtyvät yleensä muihin Malagan ja Etelä-Espanjan seuroihin.”
(https://yle.fi/a/74-20031386)
— Kyllä tässä alkaa olla jo aika lailla mehukkaan Hollywood-tarinan ainekset koossa.
T. Slummien miljonääri, toiselta nimeltään Leeloo Multipass