Samaa voisi kysyä politiikasta, mutta nyt puhutaan paljon kepeämmistä aiheista. Itsellä on marraskuussa kaksi asiantuntijaesiintymistä harrastusten piirissä sekä yksi työn puolesta. Huomaan, miten erilaisia projekteja ovatkaan ja se on aika kivaa.
”Et viittis paikata…?”
Todistusaineisto 1, tämän viikon viikonloppuna Tredun Sammonkadun toimipisteessä pidettävä pöytäpelaamisen tapahtuma Tracon Hitpoint. Tapahtuman yksi vastaava huomasi puheohjelmasalissa olevan tyhjiä paikkoja ohjelmakartassa ja kysyi jos jotain metaa puhuisin. Varoaikaa oli alle viikko mutta lupauduin pykäämään jotain tapahtumanjärjestämisestä. Aihe ei toki ole vieras, kun 25 vuotta sitä olen tehnyt.
Toki minulla oli itse kirjoitettua ja tutkittua, koottua ja jäsenneltyä faktamateriaalia satoja sivuja valmiina, mutta päätin lopulta referoida ajatuksiini tekstin sijaan, etenkin kun aikaa oli vähän. Kerään hyviä kysymyksiä tapahtuman järjestämisestä kiinnostuneille. Kysyn paljon, haastan itseäni ja kerron tarinoita. Materiaalia kootessani huomasin että tämähän on aika kivaa. Huomaan myös itse oppivani jotain, koska jälleen kokoan ajatuksiani uusilla ehdoilla muottiin. Pelkkä harmaa tieto on vasta alku, tiedon soveltaminen ja yhdistely vievät pidemmälle./p>
”Kun tunnet tota historiaa…
Todistusaineisto 2 on Vapriikin museossa pidettävä teemapäivä Museocon, joka on vuorossa 18.11. Siellä pitäisi puhua cosplayharrastuksen historiasta Suomessa. Se on aihe, josta olen puhunut kahdella kielellä lukuisia kertoja, ja se onkin oikeastaan haaste. En halunnut toistaa vanhaa. Sen myötä päädyin kaivamaan vanhoja valokuvia sekä sähköposteja vuosituhannen vaihteen tienoilta (tallessa ovat!). Työ ei ole aivan valmis vielä mutta huomaan että historian läpikäynti uudestaan virkistää myös omaa muistia kivasti. Enää pitää saada tästä tarpeeksi hauska museoyleisölle.
”Tarttis kerrata perusteita…
Työn puolesta luvassa on tietosuojan ja tietoturvan peruskoulutus. Sekin on koulutus, jonka olen pitänyt kymmeniä kertoja ja vanhaa materiaalia on. Kuluvan vuoden aikana olen saanut etenkin ruotsalaiselta Nimblr-yritykseltä inspiraatioita asian psykologiseen puoleen. Niinpä päätinkin tyhjätä pöydän ja kirjoittaa miten tietoturva onkin ihmisten laji. Haaste itselleni: joka ikinen tekninen ja juridinen termi käännetään kansankielelle ja jokaiseen konseptiin etsitään arkinen, tietotekniikan ulkopuolinen vertauskuva. Nämä on toki syytä faktatarkistaa, kuten kaikki muukin. Wikipedia, finlex ja moni muu sivusto on tullut tutuksi.
Tätä stressaan selvästi eniten, koska aion julkistaa koulutuksen myös ja se tarkoittaa yleisöstä löytyvän äärimmäisen kriittisiä silmiä ja korvia. Lopulta on vaikea arvioida miten hyvin mikäkin vertauskuva toimii. Ymmärrettävyys on yksi, mutta pitäisi olla myös mielenkiintoinen, jos vähän kepeäkin. Koitetaan!
Se, mitä olisi mukava tarjota nuoremmille, mitä on haasteellinen työ tylsältä ruohonjuuritasolta yritysjohtoon useissa eri tehtävissä eri yrityksissä, monialatehtävissä, sekalaisten työseurakuntien kanssa, eri paikkakunnilla eri työkultuureineen, kielineen, kotimaassa, ulkomailla, kommelluksineen, onnistumisineen, epäonnistumisineen.
Miten siihen sovittaa perheet, harrastukset, edustukset kapakoista, balettiin, painikilpailuihin, yrityskisoihin maassa taivaalla. Luovana ”puolihulluna” esiintyvänä muusikkonakin pilkunnussijoiden ja kirjanpitäjien joukossa.
Luennon hinta olisi hirvittävä.
Meitä eri alojen ”kokemusasiantuntijoita” on paljon. Kysyntää on vähän, koska yhteinen ongelma on se, ettei tuo mitenkään sovi tähän nykyaikaan senkin vanha pieru.
Minä lähestyisin tuota Heikin paradoksiakin myöskin toisin kuin moni mediapersoona tai somejulkkis. En kerro ”näin sovitat työn ja harrastukset”, ”näin ratkaiset kaikki ongelmasi helposti”.
Ei, minä esittäisin heille kysymyksiä. Minä antaisin nuorille itselleen mahdollisuuden ratkaista ne haasteet vain tarjoamalla sopivia näkökulmia josta rakentaa sitä. Nuoret on fiksuja, todella fiksuja. Joskus vain somekratia tarjoaa niin kapean putken ettei siitä oikein pääse irti.
Pieni vintin ravistelu ja vauhti päällä taas.
Tämä on vai yksi esimerkki lukemattomista ”pää”omista, hiljaisesta tiedosta, johon perustuu nykytilanne monilla alueilla eri kehitysvaiheiden kautta.
Mutta tämä ei ole mikään kapea erikoistumisen osa-alue, vaan pohja, mitä luovuudesta voidaan imeä irti ristiin vaikka jollekin kapealle sektorille.
Tämä oli vähän monimutkainen ilmaisu.
Miksi pitäisi valita joko faktat tai fiilis, kun voi esittää faktoja fiiliksellä, muuttuvat samalla vähemmän puiseviksi?
Mika, noin se on. Katsotaan osaanko!