Lisää maahanmuuttoa tai köyhdymme! Vähemmän maahanmuuttoa tai köyhdymme! Veroja on pakko laskea ehdottomasti tai siis pakko nostaa. Muodostamme näistä aiheista helposti mielipiteen päättämällä mitä puoluetta rakastamme ja mitä vihaamme, mutta pystyisimmekö parempaan?
Haastetta ja matemagiikkaa
On kiistatonta, että Suomen talous on hunningolla ja tulevaisuus näyttää euroissa mitattuna vielä huonommalta. En jää tappelemaan siitä kenen syytä se on tai ei ole, mutta ratkaisuissa on eroa. Jo tehtyjä päätöksiä on analysoitu, mutta kunnon syvällinen luotaus ratkaisumalleihin puuttuu. Demareiden sanoissa on jotain perää, vasemmiston sanoissa jotain, persuilla on pointteja seassa, kokkareillakin ja vihreillä. Vaan kuka on oikeassa? Kenen vaalilupauksissa on eniten tutkittua pohjaa? En tiedä. Minua kiinnostaisi tietää.
Entäpä se maahanmuutto. On kiistatonta, että Suomessa on sekä työvoimapula että verrattain korkea työttömyys. Jos saamme ulkomailta uusia tekijöitä, luovatko he dynaamisilla vaikutuksilla menestystä – ja jos luovat, millä tavoin siihen vaikuttaa ketä ja paljonko otamme ja millä ehdoin? Onko pienipalkkainen maahammuuttaja talouden voitto vai häviö nyt tai viiden vuoden säteellä? Onko jo maassa olevien työttömien aktivointi riittävissä määrin realistista? Onko se vaihtoehto maahanmuutolle vai siitä riippumaton asia? Miten navigoida aiheesta esitettyjen, keskenään täysin ristiriitaisten teorioiden välillä? En tiedä. Minua kiinnostaisi tietää.
Kun katson aiheen keskusteluja, tässä blogeilla, Twitterissä, tai muuallakin, huomaan mielipiteiden nojaavan ihmisten puoluekannatukseen. Persu näkee maahanmuuton automaattisesti pahana, kokkari automaattisesti hyvänä. Uskomme ns. oman aatteen puolueen hyvyyteen perusteissa, vaikka yhdenkään suuren puolueen tarina ei tunnu kestävän kunnon pintaraaputusta. Jokainen puolue lupaa jotain fiksua ja jotain täysin mahdotonta huuhaata, joka ei kestä hetkenkään kriittistä tarkastelua. Vaan aina ei ole selvää mistä kohtaa kahtiajako menee. Kiinnostaisi tietää.
Olen kuunnellut jo tämän levyn
Media lätkii lööppejä ja järjestää muka laadukkaita debatteja ehdokkaiden välillä. Aina joskus sekaan mahtuu kiinnostava mittelö, mutta pääosin tämä levy on jo kuultu. Keksikää nyt hyvät toimittajat jotain uutta. Miten olisi vaikkapa pari-kolme asiantuntijaa vs puolueen edustaja, rajattu määrä aihepiirejä? Miten olisi kronologinen analyysi puolueiden suunnitelmista halki nelivuotiskauden? Miten olisi syväluotaus eri hallituspohjien todennäköisiin kompromisseihin ja niiden lopputulemiin?
Tai miten olisi debatti, jossa mikrofoni mykistetään heti kun puhe irtoaa konkretiasta? Keskusteluista menee iso osa näihin täysin typeriin ”ette välitä vanhuksista”, ”ajatelkaa lapsia” tai ”kuka meitä jatkossa hoitaa” -heittoihin, ilman mitään kontaktia maan pintaan.
Minä haluan politiikan medioiltani enemmän. Minä haluan vaaleilta enemmän ja minä haluan puolueilta enemmän. Minä haluan asiaa tosielämästä, sillä viime tiedon mukaan siinä elämme.
Valitettavasti yhdenkään puolueen edustajat eivät piittaa tosiasioista ja tiedosta, vaan jauhaa sitä puolueen perusteetonta liturgiaa.
Vahingossakaan ei myönnetä, että jonkun toisen puolueen edustajan sanoma voisi olla edes siedettävä saati oikea.
Elämme taas ”vappusatasten” ja ”sari sairaanhoitajien” aikaa, missä velkaa ja velanottoa väheksytään ja lupaillaan kaikkea kaunista, vaikka kaikki tietävät, että taloutta on vakaannutettava ja se tarkoittaa, että rahan holtittomalle jakamiselle tulee piste.
Mitä tarkoittaa ”Sari-sairaanhoitajien aika” ?
Liekö historian tiedoissasi aukkoja enemmänkin.
Aikanaan joku lupaili ”sari sairaanhoitajalle” 500€ palkankorotuksia…
Oli vain kysymys. Glória in excélsis Deo et in terra pax homínibus bonae voluntátis.
Outoa, ettei tähän ole jo keksitty jotakin tekoäly-avusteista systeemiä, joka kykenisi arvioimaan parhaat kompromissit eri intressiryhmien tietojen perusteella — ja jolle systeemille pystyisi aina syttämään uutta tietoa, jonka pohjalta tuo täydentäisi kokonais-arviotaan… itse kun en oikein ole innostunut politiikasta enkä äänestämisestä, vielä vähemmän sellaisen systeemin olemassaolosta, joka vie niin paljon rahaa mitä poliittinen järjestelmämme. Poliitikot voisi mielestäni jo korvata älykkäillä järjestelmillä kuten nk. ”Sofia-robotti”.
Eiköhän ole jotenkin kiistatonta, että tarvitsemme työntekijöitä joillekin aloille, esimerkiksi hoitajia. Mutta emme tarvitse mitään Ruotsin mallia jossa valtava määrä tulijoita vailla työpaikkaa laitetaan lähiöihin.
Tietysti pitäisi työllistää omatkin työttömät. Siitä vaan sitten ideoimaan miten samalla korjataan hoitajapula. Työttömät leireille ja pois pääsee vasta kun suostuu kouluttautumaan hoitajaksi?
Näkisin, että suhtautumisessa hoitoalaan tai vanhusten hoitamiseen voisi olla suurikin potentiaali yhteiskunnassamme alkaa katsoa tuotakin alaa aivan uusin silmin! Tämä voisi esimerkiksi tarkoittaa yhteiskunnan muidenkin kuin alan osaajien osallistumista yhteiskuntamme ihanteiden muokkaamiseen.
Opimme jo, ettei edes Covid-19 pandemia ilmeisestikään onnistunut nostamaan hoitsuja yhteiskuntamme supersankareiksi, joten työtä voisi alkaa tehdä moniammatillisesti yhteikunnan tasolla: esimerkiksi pyrkimällä tietoisesti muokkaamaan omia käsityksiämme maailmassa olemisesta.
Esimerkiksi elokuvaviihteen ja sarjojen käsikirjoittajat voisivat kehittää uusia narratiiveja, joiden kautta yhteiskuntaan saataisiin hiljalleen hieman uudenlaisia tapoja nähdä ihmisenä olemista, jonka myötä myöskin suhde vanhuksiin voisi kehittyä, uskon. Että sen sijaan, että kirjoitettaisiin tarinoita nuorista, hyvännäköisista supersanakareista tai romanttisia komedioita kauniista ja rohkeista, voitaisiin kirjoittaa ihan uudenlaisia tarinoita vaikkapa vanhusten erotiikasta ja siitä mystiikasta, mitä vanhana ihmisenä olemiseen voikaan sisältyä! Tämä meidän kulttuurissa tietysti on erityisen vaikeaa, sen ymmärrän, kun meillä kaikkeen suhtaudutaan banaalin pragmaattisesti, jonka väriset lasit tekevät vanhuksestakin ankeudessa ja kurjuudessa möllöttävän hoidettavan, sen sijaan että häneen suhtauduttaisiin ihmeellisenä ihmisenä, jolla on ollut vaikka mitä seikkailuita, salaisuuksia ja muita kiinnostavia ristiriitoja rikkaassa elämässään, josta ulkopuoliset eivät tiedä! Sehän olisi käsikirjoittajille suoranainen aarre-aitta, jos eivät olisi sisältä niin kuolleita, kirjoitellessaan loppuun kulutettuja mielikuvituksettomia tarinoita sateenkaariperheistä.
Myöskin vanhusten hoitoon voisi suhtautua jonakin muuna kuin ankeana lähihoitajan paskavaippa-pyykkäyksenä, vaan koko alaa voitaisiin hieman elähdyttää arvokkaammaksi, luoden vaikkapa kokonaan uusia ammatiosaamisen lisäyksiä, kuten vanhuksille yleissivistävän kaunokirjallisuuden lukemista, seurallista keskustelua, joita taitoja suomalaisille todellakin kelpaisi opettaa, että tajuaisivat alkaa kiinnostua jostakin muustakin kuin fyysisen lihallisesta suorittamisesta, jossa väkisin jostakin säästä ja terveydestä lässytetään vanhuksille.
Sen sijaan hieman kunniallisuutta ja mystiikkaa hoitajatyöhön, josta voisi kummasti tullakin aika kivaa työtä sen jälkeen, kun se ei olisi vaan paskavaippojen vaihtoa ja ruoan lämmitystä, vaan myöskin hoitajien omaa sielunelämää ja sisäistä maailmaa rikastavaa ihmisyyteen syventymistä.
Että voisi nauttia työstä mitä tekee kiinnostavan ja salaperäisen vanhan ihmisen parissa, keittää herkullisia erikoiskahveja, lukea itsellekin sivistävää kirjallisuutta, jonka lomassa kysellä vanhalta ihmiseltä hänen ajatuksistaan ja kokemuksistaan, keskustella ja tutustua todellisuuteen jostakin vähän rikkaammasta näkökulmasta!
Suomalainen kulttuuri kun näkee ihmisen jonakin banaalina lihakimpaleena ja rahantekokoneena, niin tästä seurannee kulttuurimme köyhtyminen sekä myöskin vastenmielisyys hoitoalaa kohtaan, joka näyttäytyy hyvinkin ankeana lihapyykkinä, mitä ihmisyyden ei todellakaan tarvitse olla.
Varmasti näin, mutta miten niitä asenteita saataisiin muutettua? Ei taida kiinnostaa niitä jotka tekevät viihdettä. Toinen asia on, että hoitajilla pitäisi sitten olla aikaa muuhunkin kuin perushoitoon, miten lienee.
Alalla on myös asennevammaisia sadisteja jotka on kai pakko pitää töissä kun muitakaan ei ole.
Suomi on selvinnyt vaikean ajan keskimääräistä paremmin.
Työvoimapulaa ei olisi jos työnantajat haluaisivat osallistua koulutukseen esim oppisopimusteitse.
Lamaa kohti ollaan menossa ja työttömiä tulee lisää.
Kokoomuksen leikkauslistat syventäisivät lamaa.
Kovapäiset hyväpalkkaiset ahtaajat osoittavat miten hyvinvoivat ahneudellaan murentavat maamme yhteistä etua?
Olen Niilon kanssa samaa mieltä että oppisopimuksilla voisi tehdä paljon – mutta en katsoisi syylliseksi työnantajia. Olen itse koittanut pari kertaa työnantajana järjestää, mutta siihen ei ollut kuin hyvin pieni määrä paikkoja sallittuna Tampereella ja ne kaikki menivät suuryrityksille. Ei syy ole työntekijä tai työnantaja, vaan byroslavia.
Aina joskus puskaradiossa kerrotaan ”hei, nyt tälle vuodelle 2 oppisopimuspaikkaa vapaana, kiirehtikää” – ja sitten 200 hakijaa.
Pyhä pyrogratiako todella estää hyviä asioita?
Niin se Niilo taitaa olla.
Onhan se kumma kun olisi oppisopimukseen haluavia ja oppisopimuspaikkoja tarjoavia, mutta byroslavia sanoo että ei saa.
Vaikuttaa suuresti siltä, että tuo koulutuksesta vastaava sakki eli ministeri, ministeriö ja virkamiehet eivät halua käytännön ammattitaitoa tuovaa oppisopimuskoulutusta, vaan omien ideologioidena mukaista ”korkeakoulutusta” kaikille yhteiskunnan tarpeista piittaamatta.
Juha, joudun vastaamaan tylsästi että olen samaa mieltä. Olen hämilläni. Rakastan yliopistoa instituutiona ja sen tarve on suuri, mutta se mitä nykyään lännessä pidetään yliopistoina on rapistunut. Debatin ovat korvanneet julistukset, tieteen on korvannut usko.
Fiksussa yhteiskunnassa on paikkansa molemmille: opetuksen instituutioille kuin myös työssä oppimiselle.
Väite:
Suomen talous ei ole hunningolla millään mittarilla, ei edes velkatasollisesti, vaan Euroopan keskitasoa n. O,72 / bkt. Japanin 2,5 x bkt.
Suomessa velka-aste kasvaa korvien välissä. Se on oppimiskyvyn velan kasvua aina perusasteita lähtien nuorten kasvavaan oppimis-asennevelkaan työnteossa.
Se on osallistumisvelkaa verotuksen epätasa-arvossa. He, joilla on, haluavat kiertää kaukalon ja he, joilla ei ole, saavat täyttää sikojenkin puolesta kaukalon.
Viisauden velkakello tikittää taaksepäin ahneiden korvien välissä.
Naiset ovat perheen päinä ja valtionpäinä viisaampia kuin körmyjen pataljoona 65 % (110) Eduskunnassa. Olisipa päinvastoin, niin kaikki kellot kävisit aikaa.
En tiedä, vai tiedänkö ?