Helsingissä kuohuu – nimittäin jäätävä idiotismi. Paniikkia ja barrikadeja kun kaupunki uhkaa tehdä keskustasta viihtyisän. Tamperelaisina meillä on jotain varaa puhua.
Ravintolamoguli on pöpelikössä
Minua hävettää, sillä olen Noho Partnersin osakas itsekin, nimittäin toimarinsa Aku Vikström latelee sen verran tymäkkää satuilua että toimittajan olisi sietänyt tarkistaa häneltä kuume. Jos minä haluan lähteä kunnon ravintolaillalliselle, vihoviimeinen asia mukanani on auto. Jos nyt jostain syystä kuitenkin olisin kuskina, jopa minä tajuan Helsingistä sen verran että tiedän parin korttelin päässä olevan parkkihalleja. Mutta useimmiten auto jää pois. Se tarkoittaa että voi tilata viiniä ruoan kanssa. Se tarkoittaa että asiakkaat käyttävät enemmän rahaa ja jättävät taloon parempaa katetta – ja sekös ravintoloitsijaa kismittää!
Mutta se Tampere-kortti. Mitä tapahtui Hämeenkadulle kun ratikkatyömaa saatiin maaliin ja autot pois? Kuoliko se? Onko Hämeenkatu autioitunut? En keskustassa usein käy, mutta en voi väittää aluetta kummituskaupungin osaksi. Jo aiemmin saman näki Kuninkaankadulla. Ihmiset asioivat liikkeissä yhtenään. Jos ny ton pakko se flyygeli ostaa, ei sitä Fiat 500:ta ajeta kaupan oven eteen ja siitä kanneta kuitenkaan. Jos taas pieni syntikka riittää, hissimatka P-Hämppiin on verrattain lyhyt.
Ei autoilijat vaan tohelot
Minä olen autoilija. Se ei tarkoita, että menisin auton kanssa sänkyyn, tai etten osaisi liikkua ilman sitä. En halua, että autolla pääsee joka paikkaan vaan haluan, että on paikkoja joita ei autoilla pilata – ainakaan autojen massalla. On yksi asia sallia invalidikuljetukset ja lastauskäyttö, aivan toinen asia pitää massaliikennettä auki. Moni ravintola on Tampereellakin pärjännyt mainiosti, vaikkei autolla pääse oven eteen. Ja tiedättekö mitä? Moni heidän asiakkaista on autoilijoita. Ja moni heistä ei pompi tasajalkaa ovella valittamassa asiasta, vaan istuvat pöytään ja tilaavat aperitiivin.
Auto on liikkumisväline, monille hyvin tärkeä sellainen. Se ei kuitenkaan saisi olla uskonto. Sille on paikkansa missä se toimii hyvin ja paikkansa missä sen on parempi olla sivummalla. Moni ravintola on esimerkki jälkimmäisistä. Veikkaan, että jos illallisravintolan ovella kyseltäisiin tulijoilta jotta monenko käynnin edellytys on auton saaminen sadan metrin säteelle, ei tulisi paljoa ottajia.
Jos kuitenkin on niin, että Noho Partners ei halua myydä ruokaa ja juomaa muille kuin oven eteen autoilla tuleville asiakkaille, tästä kannattaisi laittaa varoitus ikkunaan. Ettei vaan kukaan pahoittaisi mieltään.
1970-80-90-luvuilla ajelin autolla ja sen sai parkkiin lähes kaupan nurkalle. Nyt en mene keskustaan autolla vaan suuntaan ympäristön kauppakeskuksiin.
– En käy keskustan kuppiloissa kaljalla saati syömässä, joten käyköön ne jotka ratikalla pääsevät…
Samoin.
Täältä kun ei sinne muutenkaan pääse kuin autolla.
Sen viinin voin jättää pois, mutta en todellakaan lähde auto-nysse-ratikka- ja takaisin ratikka-nysse-auto-systeemillä keskustaan syömään, vaikka kuinka hyvää ruokaa olisi.
Autolla hyvinkin se vaan on taxi jonka voi tilata sitten hakeen kun tietää montako tuntia asiaan menee terv tepivaari
Tilaa taksi maalle – saat sen tai sitten et.
Illallinen on halpa verrattuna siihen taksikyytiin, joten ei taida toimia.
No näinhän se on oikeasti eikä tuo ole ainoa asia jonka sen aikainen ministeri möhli nyt maalla sitä taksia on turha edes tilata terv tepivaari
Olen juuri erämökillä ja vesistön ylitys sekä autolla on kyläkaupalle mentävä kun ei hevostakaan ole.
Markohan sen just osoitti että kun keskusta jää taakse, autoa tarvitaan.
Mutta jos Tampereen keskustaan on asiaa, auto parkkihalliin ja siitä sitten. Auto pysyy lämpimänä talvella ja viileänä kesällä ja pääsee kätevästi asioille.
Paitsi jos ravintolaan niin sitten bussilla. Kehtaa tilata lasillisen. Jos on rahaa.
Jos käyn syömässä vaikka töistä tullessa jossain halvassa ravintolassa niin ajan auton parkkihalliin vaikka Ratinaan jossa on tunti ilmaista pysäköintiaikaakin. Mutta jos haluan mennä illalla varta vasten ravintolaan, sanotaan vaikka irlantilaiseen pubiin, niin haluan juoda hanaolutta. Auto olisi silloin tylsä menopeli, en aja jos otan, vaikka en paljoa otakaan, usein se yksikin riittää. Onhan se tietty oma vaivansa kävellä bussipysäkille mutta sitten ei ole huolta.
Ylipäänsä kyllä kävelykadut luovat kaupunkiin sen viihtyisän tunnelman. Liikenneruuhkat taas sen pilaavat. Käveleminen voi lisäksi olla yhtä nopea tai jopa nopeampi tapa liikkua isommassa kaupungissa. Ruuhkat, liikennevalot ja pysäköintipaikkojen etsintä vievät helposti aikaa.
Hesasta täällä puhuttiin. Se on keskustastaan täysin sekaisin. Sinne ei ole asiaa kuin junalla. Ratikalla juuri ja juuri, koska autot kulkevat raiteilla.
Tampere on täysin eri asia. Täällä pystyy liikkumaan jopa autolla sekä parkkeeraamaan laajasti vaikka Sokoksella tai keskustan parkkiluolissa.
Ruuhka-aikana Hämeenpuisto /Tampereen valtatie Ratinassa on aina tukossa.
No ei ole helppoa mennä vaikka kelaan täällä Tampereella terv tepivaari
Tampere voi tässä toimia esimerkkinä. Ei Helsingissäkään koko keskustaa suljeta, vaan yksi iso väylä. Kuten Tampereella suljettiin Hämeenkatu. Ja silti olemme hengissä.
”Kaupungistuminen on maailmanlaajuinen megatrendi, jonka seurauksena yhä useampi asuu kaupunkiseuduilla ja monet toiminnot keskittyvät kaupunkeihin. Kaupungistumisen kääntöpuolena maaseutualueet menettävät väestöään ja monet palvelut häviävät pieniltä paikkakunnilta. Sen lisäksi, että ihmiset muuttavat maalta kaupunkeihin, urbanisoitumista tapahtuu myös kaupunkiseutujen kesken: viime vuosina Suomessa ovat kasvaneet lähinnä Helsinki, Tampere ja Oulu, kun pienempien kaupunkiseutujen väestö on jopa vähentynyt.
Suomen ympäristökeskuksen kaupunki–maaseutuluokituksen perusteella laskettu Suomen kaupungistumisaste vuoden 2020 väestötiedoilla on 73%. Kaupunkilaisiksi on laskettu kaikki, jotka asuvat luokituksen sisämmällä tai ulommalla kaupunkialueella tai kaupungin kehysalueella.
Vähintään 200 ihmisen asukastihentymiä kutsutaan taajamiksi. Vuonna 2021 Suomessa tällaisia oli yhteensä 723 kappaletta. Niistä valtaosa on pieniä, alle tuhannen asukkaan kyliä ja kuntakeskuksia. Yli 5 000 asukkaan taajamia oli 101, ja niissä asui 4,1 miljoonaa suomalaista eli 74 prosenttia väestöstä.
Sen lisäksi, että kaupungistuminen vaikuttaa niihin kaupunkeihin ja maaseutuun, jotka kasvavat tai menettävät väestöään, se vaikuttaa myös valtakunnalliseen aluerakenteeseen. Aluerakenteella tarkoitetaan yksittäistä yhdyskuntaa laajempaa seutujen välistä rakennetta, jossa huomio kiinnitetään esimerkiksi eri työssäkäyntialueiden välisiin suhteisiin.
Aluerakenteen kehitys luo puitteita väestön hyvinvoinnille, elinkeinojen toimintaedellytyksille ja myös hiilineutraalille yhteiskunnalle. Maan eri osien kehityserot ja erilaiset lähtökohdat antavat vaihtelevia edellytyksiä kohdata muutosilmiöitä ja vastata ulkopuolelta tuleviin uhkiin ja tavoitteisiin.”
(https://www.ymparisto.fi/fi/rakennettu-ymparisto/kaupunkiseudut-ja-kaupungistuminen)
—
”Raitiotie, tunneli ja uusi areena nostivat Tampereen elinvoimaisuusvertailun kärkeen, mutta kaupunkikeskustojen kehityshankkeissa on onnistuttu muuallakin.
Valtakunnallisen Elävät kaupunkikeskustat ry:n vertailussa 33 maamme kaupunkia laitettiin elinvoimaisuusjärjestykseen käyttämällä apuna viittä muuttujaa.
Huomiota kiinnitettiin vapaiden liiketilojen osuuteen, kaupalliseen tiiviyteen, kauppojen ja ravintoloiden osuuteen, sekä keskustan elinvoimalukuun ja keskustojen asukastiheyteen.
Elävät kaupunkikeskustat ry on julkaissut avoimeen menetelmään perustuvia keskustojen elinvoimalukuja runsaat kymmenen vuotta.
Tampereen keskustan suhteellinen elinvoima on Suomen paras. Elävät kaupunkikeskustat ry:n vertailussa kaupungin nosti voittoon ”superkolmikko”: raitiotie, areena ja tunneli.
Helsinki on vuoden 2023 vertailun kakkonen. Jätkäsaari ja kehittyvä Hernesaari tukevat keskustan elinvoimaa.
Perustelujen mukaan kansainvälisen tason kulttuuripalvelut on niputettu viisaasti sadan metrin säteelle: Amos Rex, Kiasma, Musiikkitalo ja kirjastotalo Oodi.
Vertailun isoin yllättäjä oli neljänneksi sijoittunut Pietarsaari.
Kaupunki sai viime vuonna valtakunnallisen keskustapalkinnon ja tänä vuonna se teki suomenennätyksen vapaiden liiketilojen vähäisyydessä.
– Pietarsaaressa on 20 000 asukasta ja on kyllä ihmelapsi kaupunkikeskustan kehittämisessä. Siellähän kaikki tiet tuovat kohti keskipistettä ja elävää toria. Siellä on ollut hyvin juureva visio ja tässä on sitten lopputulos. Kaupungin elinvoimaluvut ovat hämmästyttävän korkeat vuodesta toiseen, sanoo Pokko Lemminkäinen.”
(https://yle.fi/a/74-20033604)