Väinö Linna on sanonut, ettei Suomen kuulumista länteen ratkaistu Tali-Ihantalan torjuntataisteluissa, vaan paljon aikaisemmin: Nevajoen taistelussa 15.7. 1240. Silloin Suomi jäi läntisen kirkon piiriin.
Katolisen kirkon sisällä tapahtui ns. suuri skisma v. 1053, mikä johti kristinuskon hajaannukseen ja katolisen ja ortodoksisen kirkon syntyyn eli läntiseen ja itäiseen oppisuuntaan.
Minulle ja monille muillekin on opetettu koulussa, että Suomi oli ennen Ruotsin tekemiä ristiretkiä pakanallinen ja takaperoinen heimoyhteisöjen asuttama pieni maa, johon Ruotsi toi valon lännestä.
Tästä näkemyksestä pidetään nähdäkseni yhä kiinni.
Mitenkähän tuo lienee. Esim . Unto Salon (argeologi ja professori) kirja ”Risti ja rauta” ja muutkin lähteet viittaavat vahvasti siihen suuntaan, että kristinusko tuli Suomeen rauhanomaisesti idästä ja etelästä, ja siirtyi täältä sitten Ruotsiin. Tänne ei-lännestä tullut kristinusko ei ollut saanut niin vakiintuneita muotoja kuin myöhemmin (ei ollut kyllä paljon muuallakaan), mutta vaikutti kuitenkin Suomessa ennen Ruotsia.
Kirkon suuren skisman jälkeen valloittaja- Ruotsi piti tietenkin suomalaisia pakanoina niin kuin kaikkia muitakin ortodoksikirkon vaikutuspiiriin kuuluvia.
Veikkaan, että Ruotsista tänne suuntautuneet miekkalähetykset 1000-luvun alkupuolella olivat kuitenkin puhtaita valloitusretkiä, jotka oli naamioitu kristilliseen kaapuun.
Olen myös lähes varma, että valloittaja-Ruotsi on väärentänyt Suomen muinaishistorian, mikä tehtiin Eerikin kronikan avulla. Eerikin kronikka kuvaa aikaa n. 1216-1253, ja kronikka kirjoitettiin paljon myöhemmin.
Eerikinkronikka (ruots. Erikskrönikan) on muinaisruotsiksi kirjoitettu keskiaikainen riimikronikka, joka keskittyy Ruotsin historian folkunga-ajan tapahtumiin 1200-luvun alkupuolelta 1300-luvun alkupuoliskolle. Teoksen kirjoittajaa ei tunneta varmasti ja eri arvioiden mukaan se on valmistunut joskus vuosien 1320 ja 1332 välillä. Eerikinkronikka on vanhin säilynyt ruotsalaisperäinen kirjallinen teos ja varhaisin Ruotsin historiateos. Suomen historian kannalta teos on tärkeä, koska siinä esiintyvät esimerkiksi ristiretket Hämeeseen .
Eerikinkronikka kuvaa historian tapahtumia kuningas Eerik Eerikinpojan (n. 1216–1250) kaudesta lähtien vuoteen 1319 saakka, jolloin Maunu Eerikinpoka (n. 1316–1374) valitaan Ruotsin ja Norjan kuninkaaksi. Kattavampi kuvaus tapahtumista alkaa 1200-luvun puoliväliltä ja suurin osa tapahtumista sijoittuu valtionhoitaja Birger Maununpojan (n. 1210–1266) eli Birger-jaarlin kaudelle. Kirjoittajan tarkoituksena on esittää vuonna 1319 pidetyt kuninkaanvaalit. (Wkipedia.)
Esim. olen törmännyt näillä tutkimismatkoillani vielä 1800-luvulla oleviin suomalaisiin teksteihin, joissa puhutaan Suomen muinaisista kuninkaista luontevasti. Ruotsinkieliset ja muut ovat kuitenkin siivonneet myöhemmin lähes kaikki jäljet Suomen muinaishistoriasta, jotka kiistävän Eerikin kronikan totuusarvon.
Kalevalan koonnut ja koostanut Elias Lönrot on sanonut, että vain hyvin vanha sivistyskansa on pystynyt säilyttämään muistissaan näin mittavan mytologian.
Hyvin usein käy niin, että barbaarit valloittavat sivistyneemmän yhteiskunnan.
Viikingit hilluivat siellä sun täällä jne.
—-
Muistaakseni Ruotsin kuninkaan linnassa oli kauan sitten tulipalo, jossa tuhoutui runsaasti myös tietoja fennoista.
Uralilla oli ammoin vauras ugriyhteisö, joka hyödynsi Uralin runsaita kulta- ja jalokiviesiintymiä. Bjarmia?
Luin kerran venäläistä jalokivi kirjaa, jossa oli kuvia monen laisista Uralin jalokivi tyypeistä.
Kun slaavit elintilaa etsiessään tulivat bjarmian maille, tuli mukana myös papisto, joka katsoi aiheelliseksi sulattaa bjarmien pakanalliset kultaesineet.
Karjalan autonomisessa tasavallassa huhutaan olevan kätkettynä bjarmien aarteita. Mutta onko löytynyt?
Länsi-Rooman kukistuttua Euroopan historian keskiöön nousivat germaanikansat Itä-Rooman eli Bysantin vastapainoksi.
Täällä pohjanperillä viimeisen reilun tuhannen vuoden ajan ovat historiallista tapahtumista dominoineet viikingit, skandinaavit. Heidän vastapainokseen nousi idässä vähitellen Bysantin ortodoksian perillinen Venäjä. Suomi heimoineen jäi siihen väliin ja jauhautui kahtia, ennen kuin oli edes ennättänyt saavuttaa valtiollista tasoa näinhän me olemme tottuneet ajattelemaan.
Millainen Suomi on todellisuudessa ollut ennen Ruotsin valtaan joutumistaan? Niin, saagojen ja muunkin germaanisen kirjallisuuden, kuten Widsith 600-luvulla ja Saxo Grammaticus 1190-luvulla, mukaan Suomi ei ollutkaan järjestäytymätön barbaarimaa, vaan suunnilleen samantasoinen ”valtakunta” kuninkaineen kuin skandinaavienkin vastaavat.
https://sfnet.tiede.historia.narkive.com/Y0k02eu1/suomi-muinainen-kuningaskunta
Suomen alueella oltiin sangen fiksuja ennen kirkkoa. Onneksi olimme tarpeeksi fiksuja ettei ruotsin kirkko tyhmentänyt meitä liiaksi.
Ihan samaa satua kuin, että Raamattu olisi totta tai Urantia olisi parempaa raamattua ja sokeutta historiaan siitä, että ruottalaiset ovat ihan hirviöitä, kun suomalaiset hakkapeliitat tappoivat ja raiskattuaan, polttaessaan elävältä lapset ja naistet Euroopan sydämessä.
Kaikkea sitä sokea usko ristiretkien hyvyden sanomaan teettää.
Ja kaneettina se, että kaikkea sitä persuilla on hampaan kolossaan hallitusharraajalleen, ärkoopeelle.
”Ihan samaa satua kuin, että Raamattu olisi totta”
Ihan samaa satua kuin, että HK:n jutut olisi totta!
Mielestäni makkaranakin surkeaa!
Useimmat pelkäävät uskoa Jumalaan ja Raamattuun.
Se on kuin uiminen, vähän kahlataan, mutta ei uskalleta uida, kun pelätään, että hukkuu! Voi ”joutua” uskovaiseksi!
Viinasta ja tupakasta tiedetään niiden haitallisuus, jopa vaarallisuus, mutta niitä kokeillaan ja jäädään koukkuun!
Raamatun/Jumalan Sana on ainoa, mikä pelastaa ja johon kannattaa tarttua pian, aikaa on vähän!
”Kalevalan alussa on luomismyytti, jonka mukaan maailma syntyi sotkan munasta. Kalevala kuvaa muun muassa Kalevalan ja Pohjolan kansojen sekä eri päähenkilöiden välisiä kiistoja, kostoreissuja ja kosiomatkoja sekä Sammon rakentamista ja ryöstöä. Tapahtumat päättyvät kristinuskon tuloon.
Kalevalalla on Suomessa keskeinen symbolinen asema. Se on Suomen kansalliseepos, joka on nostettu yhdeksi suomalaisen kansallisen kulttuurin kulmakivistä ja merkkipaaluista. Kalevalan rooli suomalaisessa aatehistoriassa ja kansallisen kulttuurin rakentumisessa on kansainvälisestikin vertaansa vailla. Kalevalan on nähty ilmentävän ja kuvastavan kansallista henkeä ja yhtenäisyyttä sekä kansallisia ominaislaatuja. Lisäksi Kalevala on antanut suomalaisille useita erilaisia kansallisia sankaruuskuvia. Kalevala on vaikuttanut Suomessa laajasti myös taiteisiin ja tieteisiin.” – Wikipedia.
Hieman tervehenkistä nationalismia uuskommunistien rasismiräyhäämisen vastapainoksi.
Kalevalalla ei ole mitään tekemistä poliittisen nationalismin kanssa. Se kuuluu sivistyksen perusteoksiin. Sen kirjoitti vielä ruotsinkielinen Lönnroth kuten Aleksis Stenvall Seitsemän Veljestä.
Se on Suomen kansalliseeppos kuten Finlandiakin musiikissa.
”Elias Lönnrotin äidinkielestä kerrotaan, että hänen lapsuudenperheensä kotikieli oli suomi. Kouluopetuksen ja tieteellisen työn myötä tapahtui myöhemmin hänen pelkäämänsä äidinkielen siirto omassa perheessä. Poikansa kanssa Lönnrot puhui suomea, vaimo ja tyttäret puhuivat Lönnrotin kanssa ruotsia. Käsitteellinen kirjeenvaihto ja tieteellinen keskustelu oli käytävä ruotsiksi tai vierailla kielillä.”
Lähde:
Majamaa, Raija: Lönnrot, Elias. Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Studia Biographica 4. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1997– (viitattu 1.11.2022)
http://urn.fi/urn:nbn:fi:sks-kbg-002836
Mikael Agricolankin äidinkieli oli luullakseni Suomi. Hänelle Suomeen suopeasti suhtautunut Kustaa Vaasa antoi tehtäväksi Raamatun kääntämisen.
Kustaa oleskeli ehkä vuoden verran Suomessa. Ehkä pelkäsi Ruotsin aateliston kapinaa tai tanskalaista palkkamurhaajaa. Syrjäytetty tanskalainen tyranni Kristian, Kalmarin unionin johtaja, oli vielä vankilassa Kööpenhaminassa (?).
”Mikä oli Aleksis Kiven äidinkieli?
Kivi oli lähinnä kirjailijanimi. Kiven äidinkieli oli suomi, mutta hänen vanhempansa osasivat myös ruotsia. Aleksis Kivi hankki ruotsin kirjakielen taidon muutettuaan 12-vuotiaana Helsinkiin kouluun, mikä oli edellytys ylioppilaaksi ja edelleen papiksi lukemiselle.” – Wikipedia-artikkeli Aleksis Kivi.
Hänen äidinkielensä oli ruotsi. Nimi oli Alexis Stenvall.
Aleksis Kivi oli suomennos ruotsista ”kivivalli, kivimuuri”.
Heikki Karjalainen:”Hänen äidinkielensä oli ruotsi. Nimi oli Alexis Stenvall.
Aleksis Kivi oli suomennos ruotsista ”kivivalli, kivimuuri”.
Juttele sinä vaan – kyllä sinut tunnetaan – ja vaikka sä valeeksi vannoisit – kyllä sua uskotaan.
Kiven äiskä oli suomenkielinen, mutta arveltiin, että kartanon herra Adlercreutz (?) olisi pökännyt äiskän paksuksi ja sitten myöhemmin maksanut Aleksis Kiveksisin opinnot.
Markku kyllä tuo A KIVI oli Ruotsin kielinen nimikin oli Aleksis Stenval
Se ei asiaa muuta miksikään mitä Aeksis Stenvallin äiti oli Suomalainen
Mutta Ruotsin kielinen tuo Aleksis alun perin oli terv tepivaari
Suomalaisille riotusotilaille annettiin yksitavuisia ruotsinkielisiä nimiä, kuten käck, blad, gran, mars, is, flink, grön,Mats
Ruotumies sai torpan, jolla oli sama nimi kuin ruotumiehellä, kun torppaan tuli uusi ruotumies, hän käytti torpan nimeä sukunimen omaisesti, ruotutorpparin nimi ei periytynyt lapsille kuin vasta siinä vaiheessa, kun ruotulaitos purettiin.
Ruotsin vallan aikana suomalaiset porvarit ja käsityöläiset saivat kaksitavuisen ruotsinkielisen nimen, joka käsittääkseni periytyi.
Ensimmäinen Stenvall oli todennäköisesti ammatiltaan kivenhakkaaja.
Kouluja käyneille suomalaiselle annettiin joko latinan- tai kreikankielinen nimi, joka oli usein mukaelma koululaisen sukunimen omaisesti käytetystä kotitalon nimestä. Polvelasta tuli kreikankielinen Polviander (Polvinpoika) tai latinaksi ehkä Polvinus. Nimi periytyi.
Maattomia kutsuttiin isän tai äidin mukaan esim. Erkki Matinpoika oli kirkonkirjoissa Erik Matsson, jonka poika Tuomo saatettiin kirjata nimellä Thomas Eriksson ja tytär Kirsti nimellä Kerstin Eriksson.
Että tämmöstä.
Kirstistä tuli tietenkin Kerstin Eriksdotter.
En tajua, miten saatte näistä kosmeettisista asioista nostettua itsellenne jonkun täysin älyllistetyn ja kaukaa haetun ongelman; itselläni on nimi vaihtunut/vaihdettu muutamaan otteeseen elämäni aikana, ja tunnen suomalaisia, jotka ovat tahallaan vaihtaneet suomalaisen sukunimensä ruotsinkieliseksi vaikkapa. Täälläkin blogeilla moderaattorina ihminen, jonka nimi ei todellakaan viittaa suomalaisuuteen, mutta hänkin kovin tuimasti asettuu synteettiseen ruotsalaisen puolueen vihaamiseen. Mutta kuitenkaan ei samalla innolla vastusta perussuomalaisia rasisteja. Melkoinen kosmeettinen sillisalaatti teillä.
Lähes koko sivistyneistö Suomessa on ollut ruotsinkielisiä. Mikael Agricolan vanhemmat olivat ruotsinkielisiä, itse Agricolan väitetään olleen suomenkielinen, ainakin opittuaan sitä.
Se ns. ”sivistyneistö” oli ruotsalaisten miehitysvallan seurausta ja ruotsalaisen yläluokan edustajia
Suomen kieltä ei meinattu edes kelpuuttaa mihinkään käyttöön ja nimenomaan freudenthalilaissakki piti itseään rodullisesti suomalaisia parempana.
Se ei todista mitään parempaa sivistyneisyyttä.
Ihan samaa sakkia täällä on ollut iät ja ajat kosolalaiset ja muut Tahko pihkalalaiset arjalaisen rodun kannattajia. Samaa sakkia oli Tatu Vanhanen ja muut äärisuomalaiset.
Sivistyneistö tarkoittaa monialaisesti laaja-alaisia lukeneita ja kokeneita maailmankansalaisia kuten Jörn Donner tai Claes Anderson tai Ilkka ja Vappu Taipale tai. .
Ei mitään Hankamäkeä tai Halla-ahoja.
Freudenthalismin kannattajan suomalaisten mollaajan lista.
”Axel Olof (A. O.) Freudenthal [’fröidentaːl][1] (12. joulukuuta 1836 Siuntio – 2. kesäkuuta 1911 Helsinki)[2] oli suomenruotsalainen kielentutkija ja 1800-luvun svekomaanien johtohahmoja ja sitä kautta merkittävimpiä suomenruotsalaisen kansallistunteen herättäjiä. Hän oli Helsingin yliopiston muinaispohjoismaisen kielen ja antikviteettien dosentti vuodesta 1866 alkaen sekä ruotsin kielen ja kirjallisuuden ylimääräinen professori vuosina 1878–1904. Freudenthal edisti merkittävästi Suomen ja Viron ruotsalaismurteiden tutkimusta. Freudenthal harrasti rotuoppeja ja uskoi suomalaisten alempiarvoisuuteen.” – Wikipedia.
Nuijasodan jälkeen Kaarle-kunkku tapatti suomalaista aatelistoa surutta, koska oli pelkona, että se tukeutuisi enemmän Puolaan kuin Ruotsiin.
Kaarlen seuraaja Kustaa Adolf vei suomalaiset kuolemaan 30-viotisessa sodassa. Kuoli toki itsekin.
Kustaan tytär, Kristiina, jakoi suomalaista maata ruotsalaiselle aatelistolle, jolla sitä on vieläkin, tuota ”pyhää maata”, jota ruotsalainen aatelisto kieltäytyi jakamasta karjalaisille pakolaisille.
–
Älkää nyt enää väittäkö HK:ta vastaan, koska hän tietää kaiken ja tuntee kaikki! 😮
Täytyy ihmetellä miksi Veikon tapaan kukaan ei tunne ”keteään”, joista täällä mölyää,
tai tiedä yleensä mistään mitään kuin omasta tarkkaan aidatusta pikku tontistaan haravan piikinkin ???
Mä tunnen Jumalan! Se riittää!
HK ei tunne edes Saatanaa, vaikka niin kovasti sitä puolustaa!
Lienet Veikko huomannut, että joku mölyää tietävänsä kaiken tuntevansa kaikki ja keksineensä kaiken…
Huomattu on! 😉
Etnotohtori Erik Allardt: ”Eri rotu ja eri kieli eivät riitä etniseen erottautumiseen. Tarvitaan lisäksi kulttuurinen erottautuminen.”
RKP toteuttaa julkisesti Allardtin-Taxellin oppia, johon kuuluu surulasten erottaminen fennoista kehdosta aikuisuuteen asti ja samalla suomenkielisten pakkoruotsittaminen.
Seuraavassa kokoomuksen presidenttiehdokkaan käsitys tuon opin toteuttamisesta:
https://www.verkkouutiset.fi/a/stubb-pitaa-lasten-erikielisia-valitunteja-segregaationa-11123/
Mielestäni sekä Stubb että Halla-aho ovat erehtyneet RKP:n tavoitteesta.
Stubb arvelee, että RKP pelkää kielisekaannusta ja Halla-aho kutsuu tuota puoluetta kielipuolueeksi. Onneksi meikämanne älyä omaavana ymmärtää paremmin:
Erottelun päätarkoitus on kulttuurillinen eristäminen, jota Allardt piti tärkeimpänä etnisyyden tekijänä.
Oolantilaiset kaihtavat fennoja kaikilla kolmella tavalla kovemmin.
Kyseessä on etnonationalismi.
Meidän sukunimi isäni puolelta oli Björnholm ennen kuin se muutettiin toiseksi Suomessa.