7 vastausta artikkeliin “Pyhäinpäivän kunniaksi estetiikkaa, romantiikkaa ja runollisia metsäpolkuja”
Minulla on kotihyllyssäni Viljo Tarkiaisen (
18. 4.1879, Juva – 20.5.1951, Helsinki) kirjoittama kirja ”Aleksis Kivi, Elämä ja teokset”. Kirja on julkaistu ensimmäisen kerran 1916. Olen hommannut kirjani antikvariaatista joskus aikaa, se on kuudes painos, julkaistu 1949.
Pieni mutta paljon puhuva näyte kirjan etulehdeltä:
”Viljo Tarkiainen uurasti Kivi-tutkimuksensa parissa toistakymmentä vuotta. Työn löytöretkeilijämäistä luonnetta valaisee seuraava episodi:
Nuori maisteri teki vuosisadan alussa matkan myös Siuntion Fanjunkarsiin, missä siihen aikaan piti emännyyttä Aina Åhberg, Charlotta Lönqvistin entinen palvelijatar.
– Mahtaisiko täällä olla vielä olla minkäänmoisia muistoja kirjailija Kivestä, Aleksis Stenvallista? kysyi vieras.
– Onhan tuo petäjäinen ovenkolkutin, vastasi Fanjunkarsin emäntä. – Se kuuluu olevan Aleksis Stenvallin tekoa.
Käytiin tupaan. Vieras silmäili ympärilleen, havaitsi katossa luukun. Hän kiipesi uunille, sai luukun auki ja soluttautui ullakolle. Kun hän puolen tunnin kuluttua palasi, hänellä oli mukanaan pino vanhoja kirjoja: Shakespearen näytelmiä, Homeros, Vergilius, muutama repaleinen lehti Don Quijotea. Ne olivat löytyneet ullakon nurkasta, multatäytteen ja rojun alta. Kirjoihin oli niiden omistaja merkinnyt nimensä Alexis Stenvall.
Se oli nuoren tutkijan ehkä ylpein hetki.”
”Parhaat runokirjat kautta aikojen
Runokirjat ja runoelmat ovat ikiaikainen taidemuoto. Niitä on lausuttu, keksitty ja toistettu jo kauan ennen romaania, novelleja tai muita tuttuja kaunokirjallisuuden muotoja. Tähän on listattu muutamia runokirjoja, jotka ovat vaikuttaneet runouteen ennen tai nykyään.
Lista on pakostakin suppea, joten jos oma suosikkisi puuttuu listalta, muista kommentoida se sivun lopussa olevaan kenttään.
Homeros: Odysseia*
Kreikkalaisen Homeroksen runoelma Odysseuksen harharetkistä. Kaikkien matkakertomusten isosetä.
Ovidius: Muodonmuutokset*
Jumaltaruja sivistyneille roomalaisille lukijoille. Monen modernin teoksen taustavaikuttaja.
Dante Alighieri: Jumalainen näytelmä*
Keskiaikaisen runoilijan matka helvetistä taivaaseen.
Elias Lönnrot: Kalevala*
Suomen kansalliseepos runomatkoilta kerättynä ja editoituna.
Eino Leino: Laulun lapsi
Rakastetun Eino Leinon best of -runokokoelma.
E.E. Cummings: Selected Poems*
Englanninkielisiä E.E. Cummingsin runoja. Avant-garden posteripoika, kielioppiväännösten innokas kokeilija.
Tommy Tabermann: Tulla lujaksi, pysyä pehmeänä
Herkkiä ja viisaita runoja elämästä ja rakkaudesta.
Amanda Gorman: The Hill We Climb*
Bidenin virkaanastujaisissa säväyttänyt runoilija.
Runoja netissä suomeksi
Netti on tulvillaan runojen koteja, joista voi etsiä luettavaa, lohtua ja inspiraatiota. Tässä kolme paikkaa erityisesti suomenkieliseen runouteen tutustumiseen:
Runosto: vanhoja suomalaisia runoja
Rakkausrunot.fi: käyttäjien julkaisemia runoja
Positiivarit: runoja lapsille
Runouden tulevaisuus on nyt
Runot ovat aikansa kuvia. Runous muuttuu ja kehittyy. Toivottavasti olet löytänyt etsimäsi tai ainakin oikean suunnan tämän sivun runoista ja linkeistä.”- Internetsivusto ”Parhaat runot elämästä, rakkaudesta ja onnesta.
Kerran tapasivat kettu ja jänis toisensa. Kettu sanoi jänikselle:
– Eipä sinua kukaan pelkää.
– Kukapa sinua sitten pelkää? vastasi jänis.
– Kaikki minua pelkäävät, tuumasi kettu, minulla on pitkä häntä, minkä takia kaikki luulevat minua sudeksi, kun matkan päästä näkevät. Siksi minua pelätään, mutta sinua ei kukaan pelkää.
– Lyödään vetoa, sanoi jänis, minä näytän, että minua pelätään. – Toinen suostui siihen ja veto lyötiin.
Läksivät sitten yhdessä kävelemään ja jänis huomasi lammaslauman aidan vieressä makaamassa. Tuon keksittyään se hyppäsi heti lammaslaumaan, jolloin lampaat sitä pelästyen läksivät juoksemaan, minkä kerkesivät.
Jänis siitä ilosta, että se nyt oli vedon voittanut, rupesi nauramaan ja nauroi niin mahdottomasti, että sen suu ristiin repesi.
Ja siitä lähtien ovatkin kaikkien jänisten suut olleet ristiin halki.” – Internetsivusto ”Kotikirjaston uumenista”.
Kiitos Lasse runoutta käsittelevästä blogistasi.
Itse olen pyrkinyt poliittista satiiria tekemään jonkin sorttisen runouden, tai sanoisinko riimitysten muotoon.
Suomen kieli on rikas kieli ja on hienoa ja helppoa leikitellä sanoilla, kun niillä voi ilmentää samaa asiaa monin eri sanavivahtein.
Suomen kieli on tosiaan rikas ja vivahteikas kieli. Ulkomaalaiset sanovat kieltämme kauniiksi, koska siinä on paljon vokaaleja ”ajakaa hiljaa illalla sillalla”.
Pentti Saarikoski sanoo eräässä julkaisussaan, että alkusoinnuttelu on hänen mielestään suomenkielisessä runoudessa luontevampaa kuin loppusoinnuttelu kielemme rakenteen vuoksi.
Kuka mistäkin tykkää. Minusta Eino Leinon runous on lyhyesti sanoen upeaa!
Sitten tämä kevyemmän luokan nykymusiikki. Miksi minusta tuntuu, etten saa siihen kunnon otetta? Suurin osa siitä on mielestäni enemmänkin meteliä kuin musiikkia eikä sanoituskaan nappaa, mikäli sanoituksesta saa kaiken metelin keskellä mitään selvää. Toista oli silloin, kun soitti Dallapee ja sanoituksista vastasivat sellaiset virtuoosit kuin Repe Helismaa ja Sauvo Puhtila!
Minulla on kotihyllyssäni Viljo Tarkiaisen (
18. 4.1879, Juva – 20.5.1951, Helsinki) kirjoittama kirja ”Aleksis Kivi, Elämä ja teokset”. Kirja on julkaistu ensimmäisen kerran 1916. Olen hommannut kirjani antikvariaatista joskus aikaa, se on kuudes painos, julkaistu 1949.
Pieni mutta paljon puhuva näyte kirjan etulehdeltä:
”Viljo Tarkiainen uurasti Kivi-tutkimuksensa parissa toistakymmentä vuotta. Työn löytöretkeilijämäistä luonnetta valaisee seuraava episodi:
Nuori maisteri teki vuosisadan alussa matkan myös Siuntion Fanjunkarsiin, missä siihen aikaan piti emännyyttä Aina Åhberg, Charlotta Lönqvistin entinen palvelijatar.
– Mahtaisiko täällä olla vielä olla minkäänmoisia muistoja kirjailija Kivestä, Aleksis Stenvallista? kysyi vieras.
– Onhan tuo petäjäinen ovenkolkutin, vastasi Fanjunkarsin emäntä. – Se kuuluu olevan Aleksis Stenvallin tekoa.
Käytiin tupaan. Vieras silmäili ympärilleen, havaitsi katossa luukun. Hän kiipesi uunille, sai luukun auki ja soluttautui ullakolle. Kun hän puolen tunnin kuluttua palasi, hänellä oli mukanaan pino vanhoja kirjoja: Shakespearen näytelmiä, Homeros, Vergilius, muutama repaleinen lehti Don Quijotea. Ne olivat löytyneet ullakon nurkasta, multatäytteen ja rojun alta. Kirjoihin oli niiden omistaja merkinnyt nimensä Alexis Stenvall.
Se oli nuoren tutkijan ehkä ylpein hetki.”
”Parhaat runokirjat kautta aikojen
Runokirjat ja runoelmat ovat ikiaikainen taidemuoto. Niitä on lausuttu, keksitty ja toistettu jo kauan ennen romaania, novelleja tai muita tuttuja kaunokirjallisuuden muotoja. Tähän on listattu muutamia runokirjoja, jotka ovat vaikuttaneet runouteen ennen tai nykyään.
Lista on pakostakin suppea, joten jos oma suosikkisi puuttuu listalta, muista kommentoida se sivun lopussa olevaan kenttään.
Homeros: Odysseia*
Kreikkalaisen Homeroksen runoelma Odysseuksen harharetkistä. Kaikkien matkakertomusten isosetä.
Ovidius: Muodonmuutokset*
Jumaltaruja sivistyneille roomalaisille lukijoille. Monen modernin teoksen taustavaikuttaja.
Dante Alighieri: Jumalainen näytelmä*
Keskiaikaisen runoilijan matka helvetistä taivaaseen.
Elias Lönnrot: Kalevala*
Suomen kansalliseepos runomatkoilta kerättynä ja editoituna.
Eino Leino: Laulun lapsi
Rakastetun Eino Leinon best of -runokokoelma.
E.E. Cummings: Selected Poems*
Englanninkielisiä E.E. Cummingsin runoja. Avant-garden posteripoika, kielioppiväännösten innokas kokeilija.
Tommy Tabermann: Tulla lujaksi, pysyä pehmeänä
Herkkiä ja viisaita runoja elämästä ja rakkaudesta.
Amanda Gorman: The Hill We Climb*
Bidenin virkaanastujaisissa säväyttänyt runoilija.
Runoja netissä suomeksi
Netti on tulvillaan runojen koteja, joista voi etsiä luettavaa, lohtua ja inspiraatiota. Tässä kolme paikkaa erityisesti suomenkieliseen runouteen tutustumiseen:
Runosto: vanhoja suomalaisia runoja
Rakkausrunot.fi: käyttäjien julkaisemia runoja
Positiivarit: runoja lapsille
Runouden tulevaisuus on nyt
Runot ovat aikansa kuvia. Runous muuttuu ja kehittyy. Toivottavasti olet löytänyt etsimäsi tai ainakin oikean suunnan tämän sivun runoista ja linkeistä.”- Internetsivusto ”Parhaat runot elämästä, rakkaudesta ja onnesta.
”Suomalaisia kansansatuja
Kettu ja jänis
Kerran tapasivat kettu ja jänis toisensa. Kettu sanoi jänikselle:
– Eipä sinua kukaan pelkää.
– Kukapa sinua sitten pelkää? vastasi jänis.
– Kaikki minua pelkäävät, tuumasi kettu, minulla on pitkä häntä, minkä takia kaikki luulevat minua sudeksi, kun matkan päästä näkevät. Siksi minua pelätään, mutta sinua ei kukaan pelkää.
– Lyödään vetoa, sanoi jänis, minä näytän, että minua pelätään. – Toinen suostui siihen ja veto lyötiin.
Läksivät sitten yhdessä kävelemään ja jänis huomasi lammaslauman aidan vieressä makaamassa. Tuon keksittyään se hyppäsi heti lammaslaumaan, jolloin lampaat sitä pelästyen läksivät juoksemaan, minkä kerkesivät.
Jänis siitä ilosta, että se nyt oli vedon voittanut, rupesi nauramaan ja nauroi niin mahdottomasti, että sen suu ristiin repesi.
Ja siitä lähtien ovatkin kaikkien jänisten suut olleet ristiin halki.” – Internetsivusto ”Kotikirjaston uumenista”.
Kiitos Lasse runoutta käsittelevästä blogistasi.
Itse olen pyrkinyt poliittista satiiria tekemään jonkin sorttisen runouden, tai sanoisinko riimitysten muotoon.
Suomen kieli on rikas kieli ja on hienoa ja helppoa leikitellä sanoilla, kun niillä voi ilmentää samaa asiaa monin eri sanavivahtein.
Suomen kieli on tosiaan rikas ja vivahteikas kieli. Ulkomaalaiset sanovat kieltämme kauniiksi, koska siinä on paljon vokaaleja ”ajakaa hiljaa illalla sillalla”.
Pentti Saarikoski sanoo eräässä julkaisussaan, että alkusoinnuttelu on hänen mielestään suomenkielisessä runoudessa luontevampaa kuin loppusoinnuttelu kielemme rakenteen vuoksi.
Kuka mistäkin tykkää. Minusta Eino Leinon runous on lyhyesti sanoen upeaa!
Sitten tämä kevyemmän luokan nykymusiikki. Miksi minusta tuntuu, etten saa siihen kunnon otetta? Suurin osa siitä on mielestäni enemmänkin meteliä kuin musiikkia eikä sanoituskaan nappaa, mikäli sanoituksesta saa kaiken metelin keskellä mitään selvää. Toista oli silloin, kun soitti Dallapee ja sanoituksista vastasivat sellaiset virtuoosit kuin Repe Helismaa ja Sauvo Puhtila!