Jospa sittenkin otettas asia niinkuin pitäisi eikä alettas voihkimaan siitä millasena kahvinsa juo
Olen vuosikymmeniä juonut kahvini kylmänä mielestäni se on hyvää juotavaa onko siinä sitten sokeria
Aika usein ei ole ja silloin sen kahvin maku tulee esiin niin sekin on asia jossa sanotaan makuasia kokonaan
Mutta toisethan ei ota huomioon tuota seikkaa lainkaan vaan se millasena itse kahvinsa nauttii
Sekin on makuasia juo sellasena kun maistuu hyvälle ja anna joidenkin juoda omansa sellasena kun hän haluaa kahvinsa nauttia
Vaikka kylmänä siitä ei kukaan sano mitään että myös teetä juodaan kylmänä nehän ovat niitä makuasioita
Joista ei kannata kiistellä kenenkään
Näin sen pitäisi mennä muttei se aina olekkaan noin soommoro tepivaari kirjoitti Teuvo Mast
Tepin kahviaiheinen tarinointi herätti muistelemaan omaa kehityskaartani kahvinjuonnin kohdalla. Muistelisin että aloittelin kun olin vähän toisella kymmenellä. Kahvi keitettiin kotonani silloin puuhellalla, pavut jauhettiin itse pavuista, se määrä kerralla mikä pannulliseen tarvittiin.
Meni aikojen alussa niin että kuppiin tuli kolmasosa kahvia, kolmasosa tinkimaidon päältä kummattua kermaa ja kolmannes hienoa sokeria. Vähitellen jäi kerma pois, sitten sokeria ja viimeiset kolmisenkymmentä vuotta ihan pelkää mustaa vahvaa (paahtoaste 4 tai 5) kahvia. Ihan nyt iällä ollessani mieltynyt Löfbergin kahveihin.
Kas kun sellainenkin juohtui mieleeni kun kerran matka vei Oulunjärvelle Manamansalon saarelle, siellä vieraaksi vanhaan maataloon, tarjosivat nisua ja kahvia joka oli vahvasti suolattu, oli se erikoinen makuelämys mutta pokkana ilmeenkään värähtämättä join kaksi kupillista. Olen kuullut että myös Merenkurkussa vanhat kalastajat silakanpyynnin ohessa olisivat kahvin suolanneet vaikka vesikin oli lieväsuolaista merivettä mutta tämä voi kyllä olla muunneltua totuuttakin.
Matilta hyvä juttu, miten kahvikulttuuri on kehittynyt.
Tuota suolaa minäkin olen ihmetellyt jo lapsesta alkaen. Eikä kukaan kukaan uskonut, kun sukulaiseni kanatarhuri Huittisista keitti porokahvinsa böönien paahtamisesta alkaen ”rännärillä”. Polvien välissä myllyllä jauhettiin. Sitten aika karkeaksi jauhettu lähes kiehuvaan pannuun. Selkeytymiseen rikottiin kananmuna.
Mutta, nyt Matilta tuli se vastaus suolaan, jota he ripottelivat pannuun. Eli se oli totta, eikä vain minun muistikuvani. Monet pitivät sitä vain pikkupojan höpötyksinä. Kyllä penskat huomaavat kaiken, vaikka eivät vielä ymmärrä. HURRAA !
No selkiämiseen suolan olen kuullut jo aika päiviä sitten
Tosin ei sitä taida enää monikaan edes tietää tuon suolan puolelta terv tepivaari
Mutta kun kahvi kylmenee se on mielestäni parhaan makuista silloin terv tepivaari