Kun asia ei ole Suomen kulttuuriin kuuluvaa ei sellasta pidä Suomeen iskostaa vaikka sen käyttö onkin maailman tapa
Itse en siedä mitään poskipusuja keneltäkään siinä kun tullaan minun reviirille joka ei kuulu kun minulle
No mikä sellanen tapa on poskipusut joita jakelee molemmat sukupuolet enkä sellaseen suostu kenenkään kohdalta
Pussailkoot omia tuttujaan vaikka peräsimeen ei se minulle kuulu minä kiellän sellasen asian kokonaan
Olipa kumpi sukupuoli hyvänsä soommoro tepivaari kirjoitti Teuvo Mast
Ranskalainen poskisuudelma 🙂
Yäk ei kiitos minulle terv tepivaari
🙂 Todellakin ranskalainen poski- ja kielisuudelma. Ja itseisarvoisesti niin, ettei kielisuuteloimisen kuten ei oluen juomisenkaan tarvitse johtaa seksiin eikä humalaan, vaan on kivaa ihan vaan suutelemisen vuoksi 🙂
Minua lähinnä inhottaa kun tuntematon tuppaa liian lähelle
Alkolipitoisia en ole käyttänyt reiluun 3 vuosikymmeneen
Terv tepivaari
No, ei minunkaan juttu.
-””Tee se mitä tulit tekemään”” sanoi Jeesus Juudas Iskariotille ja niinpä Juudas suuteli Jeesusta poskelle jotta roomalaiset sotilaat tiesivät kenet tulivat vangitsemaan.
Aika negatiiviseksi menee, jos pitää miettiä mikä muissa maissa inhottaa — ehkä yleisesti turismi sekä kaikki turismin vuoksi rakennettu.
Sen verran muita maita olen eloni aikana kolunnut eikä montaakaan maata ole missä en olisi piipahtanut en tosin turistina terv tepivaari
Mulla ei ole mikään hinku ulkomaille, paitsi Norjaan kalaan, niin kauan kun kotimaassa on hienoja paikkoja joissa en ole käynyt.
Itseäni kiehtovat matkat ihmismielten epäkerroksiin, jotka voivat olla samaan aikaan hurjan kauniita sekä kammottavia. Noilta matkoilta kun palaa, ei tyttö ole entisensä, sellainen vaikutus juudaksilla voi olla. Onneksi on myös herkullisia ranskalaisia kieliä ja suita 🙂
Oikeastaan voisi sanoa että minua inhoittaa maat jotka eivät kunnioita toisia maita. Maita jotka lähtevät pyssyin ajamaan linjaansa. Saudi-Arabia, Iran, Turkki, Venäjä, yms…
Toki on hyvä kysyä kauanko pitää inhota? Sanoisin että inho loppuu kahdessa tapauksessa:
1. Jos tapahtumista on kulunut puolen vuosisataa eikä moisilla aatteilla ole enää merkittävää kannatusta.
2. Jos maa käsittelee syntinsä avoimesti ja rehellisesti, pyrkien eteenpäin. Silloin voi riittää puolet tuosta ajasta.