Noinkin voi sanoa kun miettii Suomen musiikki historiaa niin silloin kun on melu ollut suurinta niin tuloksena onkin ollut häntäpään sijoitus
Siitä että ennen kisaa on kaikilla mahdollisuus mihin vaan mutta eipä kannata pitää liian suurta melua ennen kisaa
Noin me olemme usein tehneet ja sijoitus sen mukaista niin nytkin epäilen tuleman olevan
Aina on pidettävä mielessä se raaka totuuskin että kaikilla ikäpolvilla on musiikin suhteen oma näkemys
Eikä sekään ole muuttunut juuri missään kohtaa joskus aikanaan pidettiin Elvistä vähän minä sattuu
No nythän asia on aivan sama mutta saako Suomi muuta kun häntäpään sijoituksen
Senhän sitten näkee kun pisteet onkin laskettu ennen sitä voi tulla mikä hyvänsä sijoitus
Jotenkin tuntuu että Suomen sijoitus voi olla hyvä taikka listalla alle puolen välin
Mutta sitä pisteiden laskua ennen emme me tiedä oikeasti mitään elämä vaan on sellasta oikeasti soommoro tepivaari kirjoitti Teuvo Mast
”Kääriä” ei ole mitään musiikkia, kaukana siitä, Se on puhdasta showta, videospektaakkelia, johon jopa räppi katoaa, joka sekään ei ole musiikkia.
Ihan sama, vaikka lähettäisi Harley Davidsonin lavalle ja jonkun nahkajengiläisen kaasuttelemaan.
Olen niin vanhoillinen ja toisenlaisen musiikin ystävä että koen Käärijän korvia raastavana meluna jota ympäröi aineissa örveltävien vähämielisten joukko.
Kauas on tultu oman nuoruuteni ajanmusiikista jota hyvin edusti Beatles ja hyvällä laulunäänellä varustetut suomalaiset viihdelaulajat.
Kovin vanhaksi ja ajasta jääneeksi koen itseni, lohdukseni emäntäni on kanssani samoilla linjoilla musiikin suhteen.
Täysin samaa mieltä.
Ei tuo käärijän meteli ole musiikkia.
Maailma muuttuu niin kovasti, ei jotain ”Käärijää” voi tuoda meidän aikamme Annikki Tähden, tai Vieno Kekkosen rinnalle. Minun mielestäni niihin aikoihin oii laumoittain kevyen musiikin laulajia. Silloin ei vielä arvostettu kevyttä musiikkia ja iskelmiä se sai arvostuksensa vasta myöhemmin.
Tässä lisää:
https://youtu.be/OBtof-MeaEU
Huomioiden minkälaisessa hädässä ja kriisissä olen tässä henk koht juossut viimeisen vajaa viikon, tekisi oikein hyvää istua alas ja kuunnella musiikkia.
Minä väitän että musiikissa on jotain vikaa jos sitä voi nauttia vain liian kovalla. Näin teknisesti katsoen, keskitymme teknologiassa liikaa äänen voimakkuuteen, liian vähän äänen laatuun.
Onneksi Iisalmessa osataan.
Ei tosiaan liian kovalla äänellä. Tykkään myös musiikista musiikkina ilman kauheaa hässäkkää sen ympärillä (Käärijä). Oopperat on oma maailmansa, niistä voi nauttia musiikkina ja/tai spektaakkelina.
Iisalmesta saa todella laatua jos on kukkaro kunnossa
Alhaisen empatiamallin mukaan, jollaisella minut on täällä blogeilla kohdattu, voisin heittää tähän lohdutukseksi Kyuulle, että tämä hänen kommentti on selkeä uhriutumisyritys, jolla hän pyrkii vaimentamaan sananvapauteni intersektionaalisen feminismin nimissä.
Näin en kuitenkaan tee, koska minulla on sydän kohtuullisesti paikallaan ja välitän kanssaihmisistä.
Musiikista on moneksi.
Kaikella ystävyydellä ja kunnioituksella tekisi mieleni sanoa että tämä kommenttisi Liisa on puuta heinää, tai mikä voi hyvinkin olla, en pysty nousemaan sfääreihin joissa liihoittelet.
Mutta musiikista on moneksi, hirveän moneksi, usein puhutaan vain siitä mistä pidetään mutta moneksi tarkoittaa myös sitä että on musiikkia joka ei avaudu vaikka kuinka yrittää tai sitten se ihmiskorvassa on vain kurjaa melua
Kaikella kunnioituksella, Matti, sinun reaktiosi kommenttiini juuri todistaa siitä, kuinka vaikeaa ja ilmeisesti lähes mahdotonta se joillekin taitaa olla:
A. hahmottaa/ nähdä/ huomata/ tunnistaa toisen ihmisen kokemus ja tunteet
sekä
B. Kunnioittaa toista ihmistä kokonaisena tunteineen.
Mutta eteenpäin.
Hyvää tätä huomenta ja päivää!
Kohdan A hyväksyn ja myönnän vajavaisuuteni hahmottaa toisten ihmisten tunteita
Kohtaa B en taas kerran oikein ymmärrä. Kunnioittaminen on niin hieno sana, mitä kaikkea se tarkoittaa. Kenkkua ihmistä joka asiantilan teoillaan ja periaatteillaan on osoittanut on minun vaikea kunnioittaa kokonaisena tunteineen. Kaikkea elollista luonnossa kyllä kunnioitan ja elämää yleensäkin.
Kyseessä ei ollut syytös sinua kohtaan ihmisenä, vaan yleisellä tasolla tapahtunut observaatio Pirkan blogien ilmapiiriin.
Meitä on niin kovin erilaisia ihmisiä, ettemme voi elää laput silmillä kieltäen erilaisuutta tai joukossa hyökäten yhden erilaisen kimppuun syystä että hän vaikkapa on kenkku. Sitä en pidä terveenä kuten en eettisenäkään aikuisen, tasapainoisen suhtautumisena.
Esimerkkinä voidaan ottaa alhaisen empatian / huonot sosiaaliset taidot omaava lapsi, joka joutuu koulussa kiusatuksi alhaisen empatian/ puutteellisten sosiaalisten taitojensa vuoksi, joiden takia hän vuosia patoaa pahaa oloaan sisälleen kykenemättä milloinkaan tulla kohdatuksi ihmisenä, joka viha ja näkymättömyys purkautuvat lopulta koulu-ammuskeluna tai aikuis-iällä vaikkapa psykopaattisena toisen vainoamisena sitten muihin ihmisiin.
Lapsiltahan emme voi odottaa aikuisen ihmisen käytöstä, mutta nähdäkseni toisiltamme voisimme.
Lapsille, erityisesti pikkupojille voisimme kenties kouluissa järjestää tunnetaitojen sekä sosiaalisten taitojen opiskelua, ehkäpä.
Moni ihminen väittää olevansa kaikkiruokainen musiikin suhteen, siis että kuuntelee kaikenlaista musiikkia. Tämä väite ei varmuudella pidä paikkaansa.
Tom Jones, Pavarotti, Jorma Hynninen, Karita Mattila, Olavi Virta, Dingo, Beatles, Louis Armstrong, Edith Piaf, Abba, Lentävä Hollantilainen, Finlandia / Kalevi Kiviniemi-urut, Pekka Kuusisto – viulu, Maria Andersson, Oskar Peterson, Lasse Mårtenson, Claes Anderson, oikeaa MUSIIKKIA moneen makuun.
Oivaa musiikkia paitsi Dingo. Näin se menee että yksi tykkää ja toinen ei. Jos minua kidutettaisiin, haluttaisiin saada tunnustamaan asia johon en ole syyllistynyt varma keino olisi lukita minut pieneen pimeään koppiin ja soittaa suurella volyymillä Dingon kappaleita tunnustus tulisi alle tunnissa.
Dingon ”Autiotalo” on ihan rautaa mielestäni. Pave Maijanen taustalla monipuolinen nero.
Kaikilla on makunsa silti pitää muistaa että joka ikäluokalla on oman lainen musiikki makunsa eikä taida nuorempia kiinnostaa enää säkkijärven polkka
Kuten itselleni ei iske beatlesit vaan siihen tarvitaan vierivät kivet terv tepivaari
Säkkijärven polkkassa on hyvä poljento ja mukava soittaa erityisesti pianohanurilla. Siinä saa näppäimet kyytiä.
Oma suosikkini kaikista polkista on Ievan polkka, rytmi imee mukaansa ja sanoituskin aivan huippua.
”Eikä tätä poikoo ämmät haittaa Sillon ko laskoo laiasta laitaan” Arttu Suuntalan laulamana, siinä on menoa ja meininkiä, ei ole poikasten näpertelyä
Tässä kaunis musiikinkappale väriskaalan tummemmalta laidalta:
https://youtu.be/V9GsGan773A
(Rammstein – Haifisch)
Makunsa kullakkin no eipä iske tuon lajin musisointi terv tepivaari
🙂 Musiikissa pääsevät ääneen ihmisyyden/ ihmisenä olemisen koko tunneskaala — ja kuuntelemalla vähän kaikenlaista musiikkia, voi päästä kosketuksiin oman itsensä niiden puolien kanssa, jotka kenties uinuvat sisällämme/ on ohitettu/ padottu/ ihminen on elämässään ehdollistunut yksipuolisuuteen.
On aina hienoa löytää jotakin uutta itsestään, jolla voi täydentää omaa suhdetta oman itsensä kanssa, hyväksyen oman itsensä erilaisia puolia.
Kun tuntee itsensä paremmin sekä ymmärtää omia ei-toivottuja tai muutoin häpeällisiä tai kiellettyjä puolia, avautuu myös paremmat mahdollisuudet nähdä sekä ymmärtää toisia kanssaihmisiä vähemmän tuomitsevasti 🙂
Musiikki on rajaton riemu, eikä senkään suhteen kannata ajaa itseään ahtaaseen nurkkaan vaan nauttia laidasta laitaan.
Itselläni on kuulemma ”liian iso” tai ainakin liikaa tilaa vievä musiikkikokoelma, jolla on taipumus kasvaa joka vuosi jonkun verran.
Ja onhan noita kertynyt vuosikymmenten saatossa ja genrejä on kyllä ihan joka sorttia ja joka päivä soi vähintään yksi, mutta useimmiten kyllä useampi albumi läpi.
Myös soittimet ovat musiikin sielu, ei pelkästään itse laulu tai kuoro tai orkesterit.
Tämän oman mieltymykseni ole jo kauan sitten kertonut – Kirkkourut tai urut eri muodoissaan alkaen Hammond B3:sta ja siihen liittyen muut kosketinsoittimet ja piano. Giluetti casotto pianohanuri / esim. Paul Norbacka ja ”Varisevat lehdet”.
Stradivarius-viulu klassisen musiikin tulkinnoissa kuten Pekka Kuusisto ja Sibeliuksen viulukonsertto.
Saksofoni jazz-instrumenttina sekä trumpetti by Ossi Runne.
Kontrabasso ”läskibassona” jazzissa sekä siihen liittyen koko rumpusetti jazz- sooloissa.
Kitarat ovat minulle vain Fender-rautalanka- tai klassinen kitara.
Ja se kaikkien alkusoitin Hohner- huuliharppu.
Kaikki älämölö ”sauna-festivaalit” jne. räkä-möly-raskas-tuska-rokkeineen ja räppeineen on minulle kauhistus musiikki-nimikkeellä.