Enkä kyllä tässä kerro jos vaimoa ei hänellä ole nuorempana sekin oli hyvinkin tärkeä mutta eipä heillä ole käyttöä kun ikää alkaa kohta kasilla
Mutta ilman koiraa siitä puuttuu se oikea ystävä joka ei vastaan laita kun kysyy mennäänkös lenkille
Sehän on aina valmis paitsi edellinen joka ei ulos lähtenyt uutena vuotena kun paukku ja vinkui joka puolella
Silloin se tuli sohvalla aivan kylkeen kii ja tärisi siinä pelosta välillä katsoi ethän nyt lähde mihinkään
Kun sitten alkoi makaan reittäni vasten en minä siitä olisikaan minnekkään edes päässyt
Mutta kyllä se koira on miehen paras kaveri aina ja kun se hoidetaan hyvin eipä olla metsässäkään ilman hyvää seuraa
Sellasia ne ovat nyt vaan pitää elää ilman koirulia vaikka vaikeeta sekin on oma ikä vaan alkaa saneleen ettei ole viisasta omaa plikka kaveria ottaa
Jotenkin asian on osannut nivoa noinkin
Niinpä ei enää koirulia taikka karvakorvaa soommoro tepivaari kirjoitti Teuvo Mast
Olishan se mukavaa jos olis oma koira siitä vaan on iso vastuu itselle kun on n 3 vuotiaan lapsen kanssa
vaikka koiralla olis ikää vaikka 15 vuotta
J a se kun aikaa kuluu pitää osata myös luopua ja se onkin koirissa se suurin suru terv tepivaari
Koira on ihmisen paras ystävä, mutta koiraa ei pitäisi antaa kenelle tahansa.
Minulla ei ole koiraa ollut, eikä ole sitä edes ikävä. Vaimo oli, mutta kun kuoli pois ja häntä on edelleenkin ikävä. Enkä minä koskaan ajatellut, että hänellä olisi käyttöä.
Ikävä on joskus melkein liiankin kaunista. Itse pidän epäsäännöllisen säännöllisiä ikävälle omistettuja hetkiä, jolloin sallin itseni vaan itkeä keuhkojen täydeltä. Joskus nähtyäni hyvin kauniita unia herään aamuun jossa silmät vuotavat tyynylle, ja nekin hetket sallin hyvine muistoineen. Koira joskus huolestuu ja yrittää nuolla silmät kuiviksi 🙂