Sehän se on se päivän muotia, että muutetaan kaupunkiin. Jätetään maaseutuasunnot oman onnensa nojaan ja lähdetään betoniviidakkoon. Sieltä löytyy läheltä kaikki palvelut, eikä tarvitse tehdä yhtään, ei edes aikansa kuluksi. Kyllä se aika kuluu ihan tekemättä yhtään mitään.
Toista se on tässä meikäläisen, en tiedä oliko eilen mitään hyötyä mistään, mutta paljon ainakin jäi jälanjälkiä pitkin pihaa. Yritin hiukan hoidella kukkamaita, revin rikkaruohoja ja istutin joitain uusiakin kukkasia. Ne minun piti tehdä ihan sormituntumalla, koska kukkanen on aika outo asia minulle.
Illemmalla, kuitenkin luonnonvalon aikaan lämmitin meidän rantasaudan, noin 40 kuution tilavuudeltaan. Olihan siellä tilaa minulle, olla vaikka pitkittäin, taikka poikittain ja hyvät löylyt sainkin. Meillä on siinä saunassa jatkuvalämitteinen kiuas ja löylyä saa sitä mukaa, kun viitsii heitellä puita pesään. Järveen en oikein uskaltanut enää mennä, jos kuitenkin jotain sattuu, niin täällä on ihan turha ainakaan puoleen kilometriin huudella apua.
Minä olen jo monta viikkoa seurannut onnetonta käkeä, sekin on varmaan yksinäinen, kun ei tunnu löytävän kaveria. Se lentelee koko ajan edestakaisin ja koko ajan se kukkuu, välillä ihan lennossakin. Käki on yleensä aika arka lintu, enkä ole siitä oikein kunnollista valokuvaa koskaan saanut. mutta ei minusta kyllä ole sille kaveriksi.
Nyt kuuluu taas lokki hyppivän savupiipun pellin päällä. Niillä on varmaankin poikaset, koska rikkoutuneita munankappaleita on pitkin pihaa. Ovat vielä niin pirun kiukkuisia, jos vaan hiukankin liikun pihalla.
Siis elämää ilman yhtäkään ihmistä.
Jos en nyt ihan väärin muista, niin olit Pentti siinä uskossa kun korona jylläsi, että hyvästi maaseuden autioituminen, nyt on suunta kaupungeista siirtynyt kohti maaseutua ja ”kirkonkyliä”.
Olin tästäkin eri mieltä ja kuten nyt nähdään, niin maaseudut tyjenevät entistäkin kiihtyvämpään tahtiin.
Arvi, se on siinä ja sen partaalla kumpaa aikaa myöten tulee tapahtumaan. Paljonhan se riippuu valtiosta ja sen tekemistä päätöksistä. Maaseutua pystyttäisiin hyvinkin hyödyntämään monissakin tarkoituksissa. Sääli vaan kun tämä nykyinen Keskustapuolue on täysi tumpelo ja vielä puhenjohtajansa vielä pahempi. Maaseudun asialla ei ole yhtään puoluetta nykyään ja minä väitän, että täällä lepää paljon ääniä ihan joutilaana.
”Maaseudun asialla ei ole yhtään puoluetta nykyään”
Ovatko siis ne äänestäjän olleet väärässä, kun äänestivät perussuomalaiset suurimmaksi niissä kunnissa, joita kepu on aikaisemmin lähes yksinkertaisella enemmistöllään ”kurittanut”.
Olen perussuomalaisilla silmiklaseilla seuraava ja pidän puoluettani sellaisena, joka päätöksillään haluaa edesauttaa siinä, että suomi pysyy asumiskelpoisena Hangosta ”Petsamoon.
Kun tarkemmmin katsoo taitaa olla ettei ole ainuttakaan puoluetta joka olisi kansan puolella mekot ja takit menee nurin päin vaalien jälkeen terv tepivaari
Onhan se valittettavaa kun maaseutu on asuttu se olis kaikkien parhaaksi
Mutta itselläni on elon kaari niin etten enää maaseutua kaipaa kun olen kaupunkin kasvatti muutoinkin
Mutta ei ole rohkeutta lähteä TAYSSISTA kauksi
Toki käyn usein maalla Teiskossa ja Kuusamossa ja vaikka tuo Teisko onkin Tampereen kaupunkia en sitä kaupunkina pidä lainkaan terv tepivaari
Niinhän sitä moni nuorempi ajatteli, että maalla on niin mukavaa. Mutta, kun piti ottaa harava, lämmittää puilla, lapio käteen tai ruohonleikkuri tai hoitaa jätteensä tai lähteä kauppaan autolla selvin
päin, eikä jälkipolville ollutkaan kaveria kuin rääkyvä lokki niin….
Jos syrjäkylillä asuminen olisi esteettömämpää ja itselleni yleensäkään fyysisesti mahdollista, niin asuisin todennäköisesti täällä Suomessa (jossa kaupungeissa ei ihmeemmin minulle oikealta tuntuvaa dynamiikkaa ole) syrjäkylällä jossakin nätissä pikku puutalossa, jota voisi laitella hissuksiin samoin kuin omaa pihaa. Sen verran sooloilija tai erakkomainen seikkailija olen luonteeltani, että täällä kaupungissa todellakin on useimmiten minulle tylsää. Pitää stimuloida itseään aika urakalla älyllisesti, että hetkittäin intoutuu asioista.
Vihaisia lokkeja löytyy kaupungistakin, kerran kesä-öisellä vaelluksella näsijärven tuntumassa minut ja koirani piiritettiin, kun idyllisesti ajauduimme vaeltamaan lokinpoikasten laumassa, joiden luota oli aika temppu yrittää päästä pois sitten, kuin aikuiset linnut hyökkäilivät ja koiraakin joutui tyynnyttelemään urakalla siinä tiimellyksessä. Jänniä tunnelmia saa luotua myös kaupungissa, kun autolla ajaa jonnekin missä lokkeja on, ja ryhtyy niitä ikkunasta syöttämään; pian rapisee niiden linnunvarpaat auton katolla sekä läpsyvät siivet auton pintoja vasten kun ympärillä on kokonainen lokkiparvi 🙂 Siiliä olen myös syöttänyt ja juottanut helteellä kaupungissa, kun tällainen majaili entisen asuntoni sisäpihalla.
Minä en olle siiliä nähnyt sen jälkeen, kun meiltä hävitettiin karja ja navettakissat.
Mutta kyllä äsken yksi lokki prujautti oikein kunnon mällin minun olkapäälleni, piti kipaista järven rantaan pyykille.
Olen joskus viisaudessani pohtinut toimia estää maaseudun autioituminen, niin olisiko ratkaisuksi maan jakaminen verotuksellisiin vyöhykkeisiin, kuten maataloudenkin osalta on käytäntö.
No kyllä esim kiinteistöverotus olisi yksi asia ja siinä olisi parempi alentaa sitä
Kun ruoka kauppaan on matkaa helposti 10 km se ei ole paras mahdollinen yhtälö terv tepivaari
Ihan vaan verohelpotuksia niin yritys,- kuin henkilöverotuksenkin puitteissa.
Syrjäkylää tyhjentää lisää kaavailtu kiinteistöveron korotuskin.
Syrjäkylällä auto on välttämätön ja sen pito monelle liian kallista.
Syrjäkylältä palvelujen katoaminen ajaa betonikeskustoihin
ja heidä asumisensa tukeminen lisää valtion kuluja.
Noinhan se Niilo on ja ilman omaa autoa maaseudulla ei tule toimeen mitenkään terv tepivaari
Paras ratkaisu olisi myydä- vuokrata kaikki sellaiset tilat, jotka ovat käypiä viljelyyn maatalous-puutarhayhtymille hyötykäyttöön. Tai jopa matkailuyrityksille. Ja muuttaa itse palvelujen ääreen kuntakeskuksiin, niin kaikki voisivat paremnin.
Tähän on vaikea pohtia. Kun urheilukisat olivat kovimmillaan Tampereella, pakenin syrjäseuduille enkä ihan äkkiä halunnut takaisin. Toisaalta töitä ei pysty pidemmän päälle kunnolla tekemään muuta kun toimistolla ja olisi taas ikävä jos olisi tunnin ajomatka joka päivä.
Aikanaan tässäkin maassa, Suomessa oli valtakunta kalleusluokiteltu. Oli kalleusluokka 1. ja 2. ja kolmas Cityalueet johon kuuluivat Halsinki Tampere ja Turku. En muista milloin se poistettiin ja miksi. Sehän vaikutti suoraan palkkoihin ja veloitukseen, enpäs sanokaan enempää, etten valehtele.
Pitäisi Heikin ainakin muistaa.
Muistan hyvin tuon ajan terv tepivaari
Pentti, haastanpa sinua vähän.
Se ei ole kenellekään uutinen että kepu ei tajua mistään mitään. Mutta heitäpä ideoita – mitä sinun mielestäsi pitäisi tehdä maaseutujen elinvoimaisuuden kasvattamiseksi?
Kyuu, miten minä voin tietää, kun sitä ei ole tämän paremmin pystyneet isopalkkaisetkaan hoitamaan. Minä ravistelin hihaani, mutta ei heti tullut toteutuskelpoisia ajatuksi, mutta mietitään.
Tuntuu niillä olevan keinot valmiina, kun luin sosialisti Tuomiojan ajatuksia.
Voin todeta mikä minua eniten pelottaa: se on kunnossapidon ennakoimattomuus. Jos asut kerrostalossa, pystyt melkoisen hyvin ennakoimaan remontit, kulut ja tarpeet. Jos hanasta ei tule vettä, soitat huoltomiehelle.
Syrjäseudulla omakotitalossa on vaikeampaa. Toki remppaajia on maa täynnä, mutta mistä tiedät kuka niistä on vastuullinen ja osaava? Olen kantapään kautta oppinut että edes rekistereissä LVI-urakoitsijaksi hyväksytysti kirjattu ei välttämättä osaa edes perusasioita, eikä hänellä kenties ole edes vastuuvakuutusta jos menee pieleen. Jos hän ryssii asennuksen ja pakoilee vastuutaan, lasku tulee tilaajalle.
Tämä on sinänsä aihe johon valtiolta tarvittaisiin lähinnä löyhiä puitteita, markkinoiden pitäisi rakentaa itse ratkaisu.
Viisas Vihreä O Soininvaara ei taidakaan olla vihreä?
Jutunmukaan tylyttää maalla asujia:
https://www.is.fi/politiikka/art-2000009632248.html
– Minä kun luulin että juuri vihreät ihannoivat maaseutua ja asuvat siellä?
Miten kivikylästä voi nähdä maaseudun vihreyden kun ei edes Osmo?
Soininvaara ei näköjään osaa edes laskea, kun ei ymmärrä, että melkoinen osa maaseudun tuista laskee kaupunkilaisten elinkustannuksia.
Oikeastaan tuet voisi lopettaa ja maksattaa kaupunkilaisilla täysi hinta elinarvikkeistaan.
Minäkin näkäköjään teen ihan jotain muuta, kuin puhun, Soininvaarahan minäkin, vaikka kirjoitin Tuomioja. Mutta samaa sarjaa kummatkin.
Minua harmitti kyläkaupan menetys 90-luvun lopussa kun oli kiva poiketa veneellä hakemassa täydennystä. Nyt pitää ajaa 20 km mökiltä Kuhmoisten kirkolle jos pitää käydä kaupassa.
Siis autolla.
Omalla kylälläni asuu noin 1000 ihmistä. Kun muutin tänne 42 vuotta sitten oli meillä 3,5 puotia, kaikissa elintarvikkeita ja kahdessa myös kaikenlaista rautanauloista maalipurkkeihin. Tuo 0,5 kauppaa oli pieni leipomo joka leivonnaisten lisäksi myi peruselintarvikkeita. Oli osuuspankkikin. Väkiluku on vuosien varrella hieman kasvanut ja nyt 1,2 kauppaa ja pankki poissa. 0,2 kauppa on pieni kyläkauppa jossa käy ehkä 10 asiakasta päivässä, vanha (n 70v) ei vaan osaa lopettaa. Komea uusi SALE kauppa nyt palvelee.
Näin se maailma muuttuu, väkiluku kasvussa mutta palvelut vähenevät. Selitys on että liki kaikilla on auto ja asioivat 20 kilometrin päässä Vaasan komeissa marketeissa.
Nykyään ei taida kannattaa pitää vaikkapa pientä maatilaa – paljon työtä, vähän tuloja. On helpompi muuttaa kaupunkiin työttömyyskortistoon.
Kaupankin pitäisi kannattaa – olla riittävästi kannattavia asiakkaita, tai se kauppa lopetetaan ja muutetaan kaupunkiin.
Jos ei ole tarpeeksi lapsia, niin koulu lopetetaan.
En tiedä lääkettä tähän ongelmaan. Itse en missään nimessä halua asua suuressa kaupungissa. Nyt asun pienen kaupungin reunalla, josta on hyvä pyöräillä luontoon. Polkupyörällä saa hoidettua kauppa-asiat, postiasiat, jne.
Me asuimme Porvoossa 12 km keskustasta. 2 km yleiselle valaistulle tielle ja bussipysäkille. 2 km ”elintarvike” huoltoasemalle. Yksotyistien päässä, meren rannassa. Oli kaikki värkit omavaraistalouteen, mitä se eläminen tosiasissa olikin, mitä kasvihuoneesta, pellosta, metsästä ja merestä sai kesät talvet. Etätyötä.
Kolmet naapurit ja ison kartanon kupeessa.
Mutta, päivittäin ajoimme Porvoon keskustaan kirjastoon ym. ym. ihmisten pariin.
Oli oikea aika hankkiutua eroon suurista tiloista ja kustannuksista ( öljy, sähkö, ym. ylläpito, maastoauto jne. ) ja muuttaa tänne Tampereelle palvelujen ja luonnon viereen.
Aikansa kutakin, emmekä kadu, vaikka ikäväkin on.
Mitään muuta keinoa pelastaa maaseutuyhteisöjä ei ole, kun järjestää sinne peruspalvelut fyysisesti, joka tarkoittaa uutta kunta/kyläkeskustaa tai muutamaa uutta yhdistettyä taajamaa, jossa on kauppa-kioski- kahvila-baari, pankkiautomaatit, kirjasto, terveyslääkäri/hoitajabussi tai asema, varhaisaste-ja päivähoito, kaikki saman kunta/kyläkeskuksen katon alla sekä ylemmille luokille yhteiskuljetus lähimpään.
Sitä tuetaan vero- veikkausvaroin sekä yritysten valitsemalla / tukemalla ja markkinoimalla kummikylätoiminnalla.
Haetaan muutama mallioppilas uudesta konseptista.
Loppu tuo viikottainen kolmen rivin lotto koska en rekistöidy veikkaukseen
Sekin kun on tehty turhan vaikeaksi
Noilla muilla asioilla alkaa oleen muuten kiire jos maasetu aiotaan pitää asuttuna
Muutoin sinne ei muuta kun poispäin maaseudulta ja kyllä tuo työkin on iso juttu siinä asiassa terv tepivaari
Lopetin vähäisenkin lottoamisen luettuani Senja Larsenin kirjan Veikkauskratia. Aikamoinen mätäpaiseiden verkosto piilee Veikkauksen taustalla.
Minulle on auvoa se, että pääsen hiihtämään heti talon nurkalta.
Messukylästä olen hiihdellyt Kangasalan kirkolle ja takaisin ottamatta suksia jalasta (ehkä 40 km). Kangasalla laskin harjulta kuolemaa uhmaten yhteiskoulun pihaan ja kapusin takaisin.
Hiihtelyyn liittyy niin paljon mieluisia kokemuksia, etten siitä mielelläni luovu. Nytkin pystyn lähtemään suksille vaikka suoraan eteisestä. Juuri nyt on lunta liian niukasti ja räntääkin tuli pari päivää sitten niin vähän, ettei siitä ollut iloa.
Lappiin oli keväällä kaipuu, mutta lieneekö lunta enää Saanankaan liepeillä?