Disneyn piti alunperin tuottaa uusi versio klassikosta ”Lumikki ja seitsemän kääpiötä”. Ollakseen ”suvaiseva ja edistyksellinen” päärooliin eli Lumikiksi ( englanniksi Snow White) latinon vaikka nimi Lumikki viittaa sadussa juuri Lumikin ihonväriin. Tässähän ei tietysti ole mitään uutta, onhan nähty mustaihoinen Mannerheim ja Lucia-poikakin. Mutta kun lyhytkasvuinen näyttelijä Peter Dinklage syytti Disneytä vanhanaikaisista stereotypioista lyhytkasvuisia ihmisiä kohtaan, päätti Disney korvata myös kääpiöt alkuperäisestä sadusta poiketen kuudella keskimittaisella ihmisellä joista yksi on nainen, ”kääpiöitä” tuli mukaan vain yksi. Loppu hyvin, kaikki hyvin ja Disneyn moraalinen maine pelastettu ja suvaitsevaisuus ja diversiteetti osoitettu? Eipä ollutkaan, sillä nyt jotkut muut lyhytkasvuiset näyttelijät alkoivat syyttää Disneytä heidän työmahdollisuuksiensa viemisestä! Huvittavaa, miten edes tauoton kumartelu ja suvaitsevaisuus-mantrojen toistelu ei riitä, aina joku voi loukkaantua, voi voi!
Toinen esimerkki tulee Suomesta, jossa muslimiperheen tyttö vapautettiin koulun päätöksellä käsitöissä possulaukun tekemisestä. Sikahan on islamissa saastainen eläin eikä sianlihaa syödä. Hienotunteisesti siis yritettiin kunnioittaa perheen uskonnollisia arvoja, ettei vain kukaan loukkaantuisi. Nyt tämä tyttö on jo nuori nainen ja kertoi episodista lehtijutussa. Jutussa kerrottiin, että silloin tyttö ei vielä ymmärtänyt että häntä syrjittiin! Super- suvaitsevaiset opettajat jotka yrittivät olla äärimmäisen ymmärtäväisiä syyllistyivätkin siis syrjintään!
Miten nämä suvaitsevaiset nyt kestävät sen? Varmasti täytyy olla musertavaa kun joku pahoittaa mielensä vaikka kuinka yrittää olla kaksinkerroin. Ehkä pitäisi alkaa ajatella, ettei kaikille voi aina olla mieliksi eivätkä kovaääniset aktivistit edusta kaikkia?
Minkä mahdat meidän kotimaisimmelle toisten puolesta loukkaantujille?
Asiallinen teksti ”asiantuntijalta” siihen asti, kunnes haavoittuvissa asemissa olevien asioista keskustelun kanssa samaan kontekstiin otetaankin/lipsahtaa ihan vahingossa, hupsista, ”huvittuneisuus” sekä ”kumartelu”.
Tämä on koulu-esimerkki siitä, miten nauruunkin on aina vain varaa — ja ehkäpä he, jotka ovat huvittuneita, voivat kumarrella itselleen siitä hyvästä, miten hienosti heillä omat asiat ovatkaan, kun suurin murhe maailmassa ovat nämä kumartelu-kysymykset.
Kyllähän itsekin hiljattain kuuntelin Yleltä vanhempaa (vuodelta 2020) pätkää, jossa nais-urheilijat kertoilivat ja ottivat kantaa alansa historiaan naisten näkökulmista. Selittivät hienojen huomioiden lomassa myöskin mm. miten naiset ovat kyvykkäitä kilpailemaan miehiä vastaan / miesten kanssa samoissa sarjoissa sekä miten naiset osoittivat toisessa maailmansodassa kykenevänsä miesten kanssa samoihin töihin ja miten meidän tulee yhdessä vaatia naisia tasavertaisesti armeijaan — ja miten naisia ei kuulu nähdä heikkoina eikä meille tarvitse availla ovia.
Mietin tuon kuunneltuani, miten oudolta ja vanhanaikaiselta itselleni tuntui tuollaisessa se, kuinka aikuiset naiset ikään kuin ryhtyvät sanelemaan miehille jotakin käyttäytymissäännöstöä, vähän kuin naiseus olisi jokin homogeeninen ompelukerho, jossa kaikki ovat samanlaisia ja haluavat yhtä ja samaa asiaa.
Itse mietin, että urheilijat olkoot lihaksikkaita kilpasuorittajia niin halutessaan, mutta on myös meitä muita erilaisia naisia, jotka emme halua armeijaan pakottaa edes miehiä, ja joille hyvä käytös sekä ovien availu on myönteinen ja mukava asia vaikkapa, eikä ole meiltä mitenkään pois.
Herneet kohtasivat aivoissani vielä senkin verran, että jotenkuten osasin ajatella, että vaikka naisurheilijat vaatisivatkin vähän hassustikin jotakin yleistyksiä, tekevät he sen parantaakseen oman alansa naisten ja kenties yleisemminkin monien naisten asemaa; ja vaikkei se minua koske enkä kaikkea heidän sanomaansa allekirjoittaisi, ei se kuitenkaan tarkoita minulle, että se olisi aktivistien syy, että he pyrkivät tekemään jotakin oman alansa naisten aseman parantamiseksi, vaikka virheitä sattuu eikä kaikki tietenkään päde kaikkiin.
Mutta toki Norppa näin kokemusasiantuntijana blogillaan voi pyrkiä voimaannuttamaan jo valmiiksi omassa hyvä-osaisuudessaan huvitukseen asti pitkästyviä valkoihoisia arvokonservatiiveja normaaleja miehiä insensitiivisyyden nimissä vaikka, jos ei muuta.
Ja miksemme kysyisi samaan hengenvetoon, että jos oman vähemmistöryhmän asioiden edistämispyrkimykset ovat rangaistava teko, josta tulee huvittua, ja jonka nimissä tapahtuvan aktivismin kömmähdykset sekä onnistumisetkin uhkaavat oman kumplan ehdollistumia/ dogmaattisia ompelukerhosääntöjä niin, että oikein tuntuu melkein siltä, että pitää vaivaantua ihan kumartelemaan, niin eikö silloin mielenterveysongelmaisille ja vammaisille kumartelukin ole ihan naurettavaa, kun heidän olisi coolimpaa vaan hiljaa pysytellä asioistaan, jottei vaan kävisi vaikka sellaistakin ilmi, että vähemmistöt saattavat jopa olla kömpelöitä tai osaamattomia lähtiessään edistämään vähemmistöryhmänsä asioita; ehkäpä juuri siksi, koska ovat osin valtavasti ”jäljessä” enemmistöjen terävintä poliittista trendihuippua, joka elämän helppoudessa on saanut vapaammin kehittyä tosiviileäksi ja ajan hermolla puhuttelevaksi?
Tapahtui 2015-2016 siirtolaisaallon yhteydessä. Tampereen seurakunnat järjestivät vapaaehtoisvoimin kielikoulutusta tulijoille. Ensin kurssin vetäjä kysyi mistä kaikki ovat tulleet. Eräs naishenkilö kertoi tulleensa Irakista, syvän uskonnollisesta muslimiperheestä.
Kurssin vetäjä vastasi kertomalla miten ihana kulttuuri Irakissa on ja miten paljon voimme oppia islamista ja miten on hienoa että hän kertoi tämän.
Naishenkilö muuttui kalmanvalkeaksi eikä uskaltanut oikein sanoa mitään. Vasta hieman myöhemmin hän kyyneliltään sai kerrottua että ei, hän tuli Suomeen koska halusi pois sieltä, pois siitä pahuudesta missä joudui lapsuutensa kasvamaan.
En epäile sekuntiakaan kurssin vetäjän halua olla myötämielinen ja ymmärtävä, mutta joskus menee metsään.
Disney on vastaavin ajatuksin mennyt jo katastrofaalisesti metsään viime vuosina.
Nämä super-suvaitsevaiset ovat oikeastaan itse rasisteja koska he suhtautuvat vähemmistöihin aivan kuin ne koostuisivat älyllisesti ja moraalisesti alemmista pikkulapsista joita pitää ymmärtää ja kehua mutta joilta ei voi vaatia mitään ettei heille tule paha mieli. Ja kannattavat vapaata kasvatusta näemmä.
Vielä puuttuu, että mentäisiin puhumaan ”turisteille” lapsen kieltä”
Lisättäköön, että kommentoin avausta velvollisuudentunnosta, vähemmistön edustajana.
Mikään velvoitehan se ei kuitenkaan ole kuluttaa Disneyn sisältöjä tai tukea rakenteellista rasismia ja syrjintää ylläpitäviä toimijoita, vaan ihmiset voivat niin halutessaan tarjoilla itselleen ja lapsilleen muuta kulttuuria sekä kannustaa jälkikasvuaan muuhun kuin viihteen kuluttamisen ja urheiluharrastusten pariin.
Omassa lapsuudessani kulutettiin korkeakulttuuria, luettiin mm. Grimmin veljesten ja Andersenin satuja, soitettiin soittimilla, sosialisoitiin hyvin kaikenlaisten lasten kanssa, oltiin luonnossa, eikä Disney ollut läsnä lainkaan, kun oli niin paljon kaikkea aivan muulla tavoin rikastavaa. 🙂
Jos ihmiset luulevat tai elävät illuusiossa, että mielekästä keskustelua syntyy haukkumalla ja kritisoimalla sekä mitätöimällä kaikenlainen erilaisuus, niin voin kertoa suoraa, ettei itselläni ole minkäänlaista intressiä tai halua lähteä pureutumaan, avaamaan eikä dissektoimaan rakenteelliseen rasismiin tai syrjintään liittyviä todellisia ongelmakohtia lyhytkasvuisen ihmisen näkökulmasta tällaisella keskusteluforumilla, jossa ihmisten asenteet ovat täysin luotaantyöntävät.
Kukkikoot kukkaset ja voikukkameri kaikessa kukkeudessaan vaan tässä ihastuttavassa Suomen suvessa ja sitä rataa.
On se niin sälittävää, kun on vain pakko roikkua foorumilla, mitä vihaa ja halveksii joka suhteessa…
Sameaa ja ohi osuvaa tulkintaa.
Liisa
Oliko tuo anteeksipyyntö?
Hyväksyttäneen? Hyväksytty.
Mutta palataksemme myönteisyyteen: eihän sitä ihmisten ole pakko riidellä, kun muistaa, että jokaisessa pilvessäkin on hopeareunus: itselleni esimerkiksi perussuomalaisten ja muiden itseeni nähden erilaisten ihmisten kanssa asioimisessa myönteistä on kuitenkin useimmiten ollut seksin harrastaminen, joka ei vaadi keskustelua ja jonka parissa voi löytää omanlaisensa yhteyden vaikka ihan lähes kenen hyvänsä kanssa. 🙂
Meidän tulee vain torjua vihreistön pöljyys ja Hessulan Hesarin mustamaalauskampanjat, niin olemme jo pitkällä.
https://www.suomenuutiset.fi/jos-olet-valkoinen-olet-todennakoisesti-myos-rasisti-julistaa-iltalehti/
On väitetty:
A. Vain vain valkoinen voi olla rasisti
B. Karoliinit ja A. O. Freudenthal ovat n
väittäneet, että fennot kuuluvat keltaiseen rotuun
C. Germaanit ovat valkoisia
D. Ruotsalaiset ovat pääsääntöisesti germaaneja
Jos A ja B ovat tosia, niin fennolle on mahdotonta olla rasisti.
Rotsalainen on valkoinen, jos on myös germaani
Ruotsalaista germaania voi siis huoleti iskeä turpaan ilman syytettä rasismista, mutta jos tämä ruotsalainen iskee takaisin on hänelle rasistinen motiivi mahdollinen. Ja voi saada huomattavasti suuremmat sakot kuin fenno.
Niinpä Seinäjoelta on rattoisaa pistäytyä Vaasassa hivauttelemassa ruotsalaissällejä, jotka pelkäävät saavansa ikuisen rasistin leiman, jos erehtyvät hivauttamaan takaisin.
Ruotsalaiset neitsykäisetkin suovat lempeä kernaasti, sillä eihän kukaan tahdo rasistina elää.
Tästä tulikin mieleeni, että taidan poiketa Vaasassa mennessäni rantatietä pohjoiseen päin jahka saan autoni kuntoon
Ollaanhan me nähty ”Musta Mannerheimikin”, joten mitä vikaa Mustassa Lumikissa muka on? Kuulostaahan se semanttisesti oudolta, mutta sanotaan että kaikkeen tottuu. Sadut ovat edelleen lapsille tärkeitä, myös Grimmin sadut ja semmoiset. Tällaisten satujen kautta lapset oppivat käsittelemään pelkojaan ja muita tunteitaan. Tätähän ei silloin ennen ymmärretty, tai ei haluttu ymmärtää. Tarkoitan aikaa jolloin Erich Fromm oli valttia nuoren älymystön piirissä, kaikkien aikojen lahtaria Mao DezeDongia pidettiin humanistina ja Kemin kaupunkirjasto julisti Aku Ankka-sarjakuvalehden boikottiin, mikä tapaus ylitti maailmanlaajuisen uutiskynnyksen.
Se oli sitä aikaa, mikä todistaa että myös me aikuiset tarvitsemme satuja, vaikka verisiäkin satuja kunhan niissä on onnellinen loppu. Kurjet lentävät, vilja huojuu vainoilla, miekat taotaan auroiksi, ja parrakas setä, joka eli toisten siivellä ja tappoi osan perheestään kurjuuteen, kertoi Platonin innoittamana parhaan ja onnellisen lopun käsittävän sadun, joka on kristinuskon ja islaminuskon jälkeen satujen satu, koska siinä opetetaan vihaamaan jumalaa ja totuutta.
”Musta Mannerheim” ei ollut mielestäni pimeyden asialla, toisin kuin kansallisvaltiovihamielinen vihreistö.
https://youtu.be/uM9a3vK5QfA
(Owen Pallett – Lewis Takes Off His Shirt)
Puss, puss, bang-bang 😛
”Barbie-elokuva näyttää tyttöyden ja naiseuden ilon”.
Otsikko on 1.8. Lapin Kansan takasivun mittaisessa artikkelissa.
Ingressissä lukee mm: ”Paljon esillä olleen Barbie-elokuvan suosio on räjähtänyt. Greta Gerwikin ohjaama elokuva voi äkkiseltään vaikuttaa höpsöltä komedialta, mutta siitä löytyy syvällisiä ja yhteiskunnallisia elementtejä:”
Että elokuva suosio on oikein räjähtänyt. MiIlä mittapuulla mitattuna? Kun minäkin kuulen ensi kerran koko filmistä Lapin Kansan feministitoimittajan kertomana.
Että elokuva on niinku opaskirja feminismin salaisuuksiin. Aha! No nyt rupeaa kirkastumaan.
Artikkelista poimittua: ”Sukupuolentutkija Helena Louhelan mielestä – – joilla ei ole tietoa feminismistä, oppivat siitä aatteen peruskäsitteitä. – –
Elokuvassa tuodaan esille sukupuoleen liittyviä teemoja, kuten toksista maskuliinisuutta ja naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. – -”
Kuten tiedetään Toksinen maskuliinisuus tarkoittaa myrkyllistä miehisyyttä. Tämä on vakioesitys feministihenkisissä kirjoituksissa ja on se hiipinyt yleiskieleenkin ikään kuin se olisi aksiooma, jota ei tarvitse perustella. Se on vihapuhetta, jota kulttuurimarxilaiset piirit pitävät vissiin marxilaisena rakkauspuheena.
Millä tavalla maskuliinisuus on sitten muka myrkyllistä? Jokainen ihminenhän on miehen siittiön ja naisen munasolun yhtymisen seuraus.
No, ylimääräiset perustelut vain hämmentävät soppaa, riittää kun Karl Marx on viittaillut siihen suuntaan ja ranskalainen kivikova kommunistinainen Simone de Beauvoir on sanonut sen suoremmin.
Olkoonkin, että Beauvoirin todellinen elämänkumppani filosofi Sartre rypisti kulmiaan ja intellektuellitkin ranskalaiset sanoivat karkeasti Beuvoirin kuulusta kirjasta, joka julkaistiin 1949, että ”huora on paljastanut vittunsa”.
Tunteet ne pärskähtävät joskus pintaan fiksuilla ranskalaisillakin.
Naisten jalkapallo. Jostain syytä se ei oikein kiinnosta, samoin kuin ei naisten jääkiekkokaan. Ei sen puoleen, ei minua suuremmin kiinnosta miestenkään joukkuepelit, vaikka muuten kyllä urheilua seuraankin. Kuitenkin.
Ei ole pitkä aika kun tv-studiossa oli pelkkiä naisia puhumassa naisten jalkapallosta. Seurasin ohjelmaa puolella silmällä. Yksi oli valmentaja (ilmeisesti), toiset pelaajia ja/tai urheilukommentaattoreita. Valmentaja, tanakkatekoinen jytynainen, istui jalat levällään kuin mies (se tilan haltuunotto), siten että isohko maha, kuin pyöreä iso kivi mahtui jalkojen väliin, selitti mimmeille jalkopallon kovia faktoja. Toiset nyökyttelivät ja yrittivät puhua miesmäisesti nasaaliäänteellä. En tiedä. Toisaalta minua huvitti, toisaalta säälitti ja tausta-ajatuksena mieleen tuli Tapani Kansan laulu ”Tulkaa naiset takaisin”.
Ehkä ne tulevatkin, kun tämä kristinuskon ja sen maallisen version, kommunismin, tarpeelliset hullutukset on käyty läpi.😄
Joo, tähän puolustus-argumentti on se, että ”kaikki voittavat” kun Yle alkoi lisätä naisurheilun tarjontaansa, joka kuulemma oli lisännyt urheilun seuraamista, saanut useammat naiset lukemaan urheilusta ja näin päin pois.
Tukeehan tämäkin osiltaan tasapäistämisen ja kaiken nautraloinnin ideologiaa, kun urheilun kautta saadaan läpilyötyä se viesti, että kaikkien naisten on oltava kuntosalihirmuja, joille herkkyys ei merkitse mitään, kun ollaan vaan niin vahvaa naista että; ollaan jo melkein miehiä, eli hupsista keikkaa kääntyi se feminismi vähän kuin itseään vastaan?
Minulla lähipiirissä ollut ihan kunnolla skismaa kyseisen Barbie-elokuvan tiimoilta, johon riitelöön kieltäydyin itse osallistumasta.
Sillä onhan se vaan niin, että ritariromantiikan ja romanttisen konsumerismin pullistamassa mieshuoraajien länsimaailmassa oli varmaankin vain ajan kysymys, että naiset ja lopulta lapsetkin ryhtyvät huoraamaan sosiaalisen median tarjotessa siihen mitä oivimmat puitteet voittoa tavoittelevien ylikansallisten korporaatioiden toimesta.
Mikäpä tässä marginaalista asioita seuratessa, enpä itse ole joutunut kärsimään edes barbinukeista johtuvista vääristyneen kehonkuvan ongelmista lapsena, kun ei meille mitään Barbeja ostettu, vaan leikin omassa lapsuudessani mm. pienoismalli-autoilla sekä keräily-posliininukeilla vaikkapa.
Kova maailma on lapsukaisilla nykyään somen hyperbolisiin mittasuhteisiin paisuvassa peppukuvatulvassa…
Beauvorin tunnetuin teos ”Toinen sukupuoli” julkaistiin vuonna1949.
Paljolti Beuavoirin kirjan myötävaikutuksesta Feminismi lakkasi tavoittelemasta sukupuolten välistä tasa-arvoa ja rupesi tavoittelemaan naisten ylivaltaa ja feminismistä kehkeytyi kulttuurimarxismin lippulaiva ja ihmiskunnan vihollinen.
Naiset eivät ole toksisia pääsääntöisesti, toisin kuin feministit, joilla tuntuu olevan ongelmia kaikkien isyyteen liittyvien asioiden kanssa.
Toksisuuden huipulla on Taideyliopiston rehtorinakin toiminut Tiina Rosenberg, joka on esittänyt ideoita, jotka johtaisivat isänmaamme talouden ja kulttuurin tuhoon.
https://yle.fi/a/3-7468694?utm_source=social-media-share&utm_medium=social&utm_campaign=ylefiapp
Jos feminismi on ihmiskunnan vihollinen, mihin kategoriaan työväenluokkaisten ja rahvaiden omassa älyttömyydessään ryventä asettuu?
Olen välillä miettinyt, että työväenluokkaiset perhetaustat voisivat luoda tiettyä tarvetta todistaa maailmalle omaa pärjäämistä kannustamalla ihmisiä akateemisten statusten tavoitteluun sekä muille kukkoiluun sitten älyllisesti; siinä missä se voinee myös luoda kroonista alemmuuden tuntoa sekä pakkomielteen oman taloudellisen aseman loputtomaan ja jopa sikamaisen ahneeseen/ itsekkääseen paranteluun — mutta entäpä tällainen rahvas luokattomuus sekä siinä ryventä; mitä se edustaa?
Voisiko priden-tavoittelukin kummuta rahvaan luokattomuuden sun muun alhaisuuden aiheuttamasta ankeudesta, kun ihmisessä itsessään ei ole sisäistä itsekunnioitusta tai tuntoa siitä, minkä arvoinen on (mikä ”ylpeys” perhetaustoistakin ja yhteiskuntaluokasta voinee kummuta), mietin?
Että Suomessa kaikkien täytyy alistua paskalle ja rasismille sun muulle alhaisuudelle, jotta sitten voi prideillä ja akateemisuuksilla sekä lääkkeillä ja rahalla itseään elvyttää ja tekohengittää johonkin hyväksyttävämpään ihmisyyteen?
Minä en pysty käsittämään, mistä kumpuaa tällainen loputon valkoroskaisuuden (white trash) dogmaattinen ihannointi, jossa ilmeisesti jonkinlaisesta amerikkalaisesta unelmakuvastosta on omaksuttu tällainen yksi ainoa oikea ryysyistä rikkauksiin- elämäntapa. jonka ylimmät pyhät ovat feodaalinen pläntti humisevalla harjulla kahden auton autotalleineen sekä Anttilan kuvastosta poimittuine perhepotretteineen, joka käytännössä kuitenkin muuttuu sukupolvesta toiseen yhä halvemmaksi ja tyhjemmäksi, jossa pakonomaisella ylikulutuksella ja peppujumppaamisilla täytetään sitten arvotyhjiö kouriintuntuvin sisällöin, joihin ylikansoittaneella ihmiskunnalla on aiempia sukupolvia paljon vähemmän varaa tosiasiallisesti luonnonresurssienkin puitteissa.
Tämä on ihan yhtä järjettömyyttä.
Uuno Kailakselle ja Mika Waltarille on annettu muistotilaa Itä-Hämeen museossa Hartolassa. Poikkesin museossa vuosi sitten. Ehkä taas ensi viikolla.
Uuno Kailas kirjoitti vuoden 1930 itsenäisyyspäivää varten runon ”Suomalainen rukous”.
Vuonna 1939 Taneli Kuusisto sävelsi runon.
Yhtyneet kirkkokuorot esittivät virren Messuhallin konsertissa marraskuussa viisi päivää ennen talvisodan syttymistä.
Komppania: lakki – päästä !
https://youtu.be/qruB4YXrFrs
Lasin voi nähdä puolityhjänä tai puolitäytenä.
Kokemusminä johtaa useammin harhaan kuin järkiminä. Kokemusminä on alisteinen egolle, järkiminä on alisteinen sielulle ja kollektiiviselle alitajunnalle.
Epäkohtiin puuttuminen on ok. mutta tyhjän nariseminen masentaa itsen ja muut. Ugh!
Onko tällä pirkan blogien vakiporukalla todella ollut joku face-to-face tapaaminen, jossa ydinporukka on aidosti tavannut toisensa ja tietää, kuka on oikeasti 75-vuotias mies ja kuka kirjoittelee luodun nettipersoonan kautta?
Itselleni ehkä epämielekkäintä tässä kokoonpanossa se, etten ole kasvotusten nähnyt ihmisiä, mikä varmasti olisi valaisevaa ja tervehdyttävääkin kommunikaationkin kannalta sekä väärinymmärrysten välttämiseksi. Nyt yhdyn Heikin näkemykseen, että tällaisenaan blogien henki junnaa paikoillaan eikä kutsu ketään uusiakaan ihmisiä puoleensa, vaan on kuin sameaa, pahalta döfäävää vettä.
Ei ole pakko leikkiä masokistia ja riekkua täällä varsinkaan, kun et erityisemmin asiaa kirjoita.
Herätys ihmiset. Hyvää huomenta.
Tosiaan vähemmistön edustajana minulla on suorastaan vastuu operoida jonkinlaisen tasokkuuden puolesta, koska kuten Juhak:lle sekä muille sokeasti sananvapautta puolustaville vaikuttaa oma liberalisminne sekä oma normaaliutenne muodostavan niin suuren sokean pisteen, ettei teillä ole näköjään mitään edellytyksiäkään hahmottaa sitä tosiasiaa, ettei meille vähemmistön edustajille ole mitään paikkaa, minne poistua ”turvaan” tai piiloon yhteiskunnallisella tasolla ja yhteiskunnan rakenteissa sekä kaikkialla vaikuttavia realiteetteja.
Minne hyvänsä menenkin, kohtaan ja olen läpi elämäni kohdannut eri-asteisesti tätä aivan vakituista samaa paskaa, jota nyt hallituksemme toitottaa megafoneilla niin, että vastuuttomuus leviää kuin kulovalkea jokaiselle helvetin nettiforumillekin.
Se on täysin mieletöntä, jossa mielettömyydessä olen kokeillut läpi kaikki keinot ilkeydestä ystävällisyyteen, mistä ei mikään tehoa eikä auta, joten lopulta ainoa vaihtoehto on canceloida ja suomen lain mukaan ryhtyä raivaamaan polkua.
Kyse on vastuullisuudesta, josta osaatte saarnata ja puhua kauniita, mutta käytännössä edes blogien moderaattoreilla ei ole halua/ edellytyksiä toimeenpanna vastuullisuutta, kenties omien sokeiden pisteidensä vuoksi, jolloin entistä suurempana taakkana minulle ja muille vähemmistön edustajille lankeaa oman polkumme raivaaminen tähän yhteiskuntaan, jota ei pakoon pääse kuin hautaan, kuten eräs läheiseni valitsi, johon itse en ole ryhtymässä, vaan raivaan ihan vaikka kirves kädessä itse polkuani se on aivan selvää.
Tämä risti, jota vähemmistön edustajana kannan, ei ole minun itseni valitsema, mutta elämäni elän silti pää pystyssä itseäni kunnioittaen.
Juhak:lle suosittelen, että hän menee vaikka Tokmannille ostamaan itselleen peilin.
Kyllähän se olisi hienoa, jos ihmiskunta olisi sellaisessa transhumanismin tilassa, että teidän päissänne olisi aukko muistitikulle, jolta voisi ladata älykkyys- ja sivistys-ohjelmiston teihin, jonka jälkeen asiointi kanssanne olisi mielekästä.
Sitä odotellessa taitaa oma elämäni mitta tulla vastaan ennen kuin näin tapahtuu. Mutta helvetissä olen tottunut operoimaan, ja tänäänkin rengasliikkeeseen lähtiessäni duunari-äijien kanssa hölisemään, valmistaudun henkisesti hyvin epämiellyttävään koitokseen, jossa joudun arpomaan minkä roolin joudun ottamaan päälle, jotta saan asiani hoidetuksi barbaarien kanssa mahdollisimman kevyesti.
Ymmärrän, että se voi olla äijille vaikeaa hahmottaa sitä omaa vastuuta sen suhteen, mitä maailmaan kylvätte ja millaista ilmapiiriä levitättä vähemmistöjen taakaksi, mutta voin sen verran avata, että minun kaltaiseni elämässä se on arkipäivää ja arkinen realiteetti, että joudun vuokranatajiani myöden lähettelemään oikeuden kautta kirjeitä, jotta te miehet ymmärtäisitte, ettette te voi kävellä toisten ylitse miten pakkomielteenne/ mielivaltanne teitä ajaa toimimaan pidäkkeettä.
Se on ihan arkista paskaa minulle, käydä istumassa jossakin vitun käräjäoikeudessa empatiavajakkien akateemisten älykköjen tai milloin ihan kenen hyvänsä yritettyä kävellä ylitseni, koska on mies ja koska olettaa että tämä on ihan ok.
Joudun jatkuvasti väsymykseen asti melomaan tätä paskaa ja pyytämään oikeuden toimijoita lähettelemään kirjelmiä; toisinaan ihan syyttäjä itse nostaa minun puolesta syytteen sitten ihan oma-aloitteisestikin.
Tällaista on vähemmistön edustajan elämä, kun ei kumartele paskaan päin.
Yhden kerran jouduin jahtaamaan rasisteja kauppaan, jossa suuren ihmisjoukon edessä verbaalisesti nöyryytin heitä, jonka jälkeen sain rauhassa ulkoiluttaa koiraani lähipuistossa ilman puistosetien raakuntaa minulle.
Arkista paskaa.
Jos avaaja sallii, vähän balanssia.
”On olemassa elintärkeä ihmisjoukko, joka on julkisuudelle näkymätön. Heikäläisiä ei haastatella aamutelevisiossa. He eivät näy iltapäivälehtien otsikoissa. Heidän tekemisiään ei seurata somessa vaikka pitäisi. He eivät bloggaa eivätkä tubeta.
Puhun nyt heistä, jotka saapuvat, kun asiat menevät vikaan. Puhun persvakoäijistä.
Sillä kun viemäriputki halkeaa ja lokavesi tulvii kadulle, apuun eivät riennä hipsterit jopoillaan. Asfalttimurtuman reunalla eivät kilise nenärenkaat. Siellä eivät komeile rastapipot eivätkä pasteeraa muotibloggarit kuin korkeintaan ottamassa onnettomuusselfieitä.
Sen sijaan paikalle ilmaantuu omenavartaloiden ponteva rivistö. Huomioliivit päällä nämä miehet kyykistelevät putken äärellä valkoiset persvaot vilkkuen.
Lähes säännönmukaisesti he ovat miehiä. Sillä kuka marssii kotiimme, kun pesukone on laskenut alleen? Kuka tulee vaihtamaan rikkoutuneen lieden? Kuka oikoo kolariauton pellit? Ketkä korjaavat maanteiden routavauriot, rakentavat pyörätiet ja ajavat kärsivällisinä oranssia jyrää? Ketkä saapuvat iltahämärissä hakemaan pois työkoneet ja lastaavat ne varoitusääntä tuuttaavaan rekkaan?
He ovat harvoin neuvottomia, sillä he tietävät, mitä pitää tehdä. Usein he ovat hieman myöhässä, mutta se ei haittaa. Persvakoäijillä ei ole kiire, sillä he ovat yhteiskunnan voiteluainetta. Sisimmässään he aavistavat, että ilman heitä pyörät jumittuisivat paikoilleen.
Persvakoäijien hiljainen joukko ei ole mediaseksikäs. Luovan luokan mielestä he tapaavat äänestää aivan vääriä puolueita. Tälle ei voi mitään, sillä heitä on lähes mahdotonta korvata.
Asianajajien, puhelinmyyjien, opintoneuvojien ja urheilutoimittajien työt hoidetaan ennen pitkää robottivoimin. Automatisaatio saattaa viedä lopulta jopa kosmologien työt. Mutta persvakorobottia ei mikään tietokoneohjelma pysty ohjailemaan, sillä kädentaidon ja tilanneälyn kombinaatio on ihmisyyttä puhtaimmillaan.
Robotit pystyvät kasaamaan autoja ja muita monimutkaisia vempeleitä, sillä niiden rakentamiseksi on suoraviivainen ohje. Toimiva laite kun voidaan kyhätä kasaan pohjimmiltaan vain yhdellä tavalla.
Mutta laitteet voivat rikkoutua miljoonilla erilaisilla tavoilla. Ja kuten kokemuksesta tiedämme, aina yllättäen.
Tässä ollaan entropian määrittelyn ytimessä: hyvin järjestettyjä tiloja on vain kourallinen, epäjärjestyneitä ziljoonittain. Siksi epäjärjestys tulee aina voittamaan.
Jokin menee vääjäämättä aina vikaan, nyt ja tulevaisuudessa. Sen takaavat fysiikan lait ja entropian ankara laulu. Epäjärjestyksen lisääntymistä ei voi estää. Sitä voi vain yrittää korjailla. Kutsumalla persvakoäijät hätiin.
Kun siis näette esimerkiksi ojaan kaatuneen maitolastin ja sen äärellä keski-ikäisiä äijiä viittoilemassa, puhumassa kännykkään ja könyämässä perävaunun teliakselien alle, ajatelkaa näin: tässä konkreettinen syy, miksi ihmislaji on kavunnut tämän planeetan valtiaaksi.
Hattu siis päästä tuolle joukolle. Varsinkin näinä päivinä, jolloin uutisvirrasta tuntuu löytyvän niin vähän hatunnoston arvoista.” – Kari Enqvist, Etelä-Suomen Sanomat, 2.6.2018.
Kukaan ei kyseenalaista persvako-äijien tarpeellisuutta, renkaat on pakko vaihtaa kun ne puhkeavat tai puhkaistaan. Pakko hoitaa asiat ja hehän saavat rahallisen korvauksen työstään, joten ei liene syytä ruikuttaa. Koska elämä jatkuu ja kirjelmää tulee kyllä oikeudesta minun toimesta rasisteille ja kenellä tahansa väriin tai muuhun statukseen katsomatta, jos ei meinaa sujua inhimillisesti asiat.
Sinällään olisi hyvä muistaa, että oikeuden tulisi olla viimesijainen keino asioihin puuttumiseen myöskin. Eli vastuu on myöskin röi-miehellä joka on vaan röissä täällä ja tuolla. Hyvin he osaavat hiekkaa aurata kielojen ja taloyhtiön pihan istutusten päälle. Meillä turvallisuuspäällikkö taloyhtiössä infonnut kuinka isännöitsijämme vaihtuu useammin kuin pultsarin alusvaatteet.
Rydmanille voisin itse asiassa tässä joku päivä lähettää palautetta hänen kielenkäytöstään, että jos ”aavikko-apinat” aiheuttavan hänelle niin mieletöntä hysteriaa, niin hänen ei tyttöystävineen kannata koskaan muuttaa yhteenkään suomalaiseen lähiöön, jossa hänelle kuitenkin valkenisi kloorin ja kalman valkeana tosiseikkana se realiteetti, ettei apinointi liity ihonväriin, vaan suomalainen valkoroska muodostaa sellaisen arkisen painajaisen, ettei Rydman selviäisi sellaisessa omiensa joukossa päivääkään — puhumattakaan hänen naikkosista.
Ehkä femakot ovat oikeassa. Ehkä soturi-identiteetti ja viha-ideologian omiminen sopii myös naisille. Ja jos oikeita vihollisia ei ole, sitä vartenhan on mielikuvitus.😉
Eiköhän mediassa ja julkisuudessa pyöri näitä soturi-identiteetillään ratsastavia lyhytkasvuisiakin miessukupuolisia, jotka toki tekevät oman osansa vähemmistöryhmämme näkyvyyden ylläpitämisen sekä meihin totuttelun tiimoilta, kuitenkin toisaalta myös valitettavasti mitätöiden ulostuloillaan monia niitä todellisia ongelmia ja realiteetteja, jotka tosiasiassa heitä itseään ja meitä kaikkia siviilissä koskettavat.
Identiteeteistä tai persoonallisuuden kokonaisvaltaisuudesta puheen ollen, voisihan tämän blogin avaaja itsekin osoittaa vastuullisuutta omaksuen vaikkapa psykologisoivan tunne-älykästä suhtautumista osaan bloginsa kommenteista, johon kuitenkaan ilmeisesti eivät rahkeet/ osaaminen yllä, josta johtuen Lasse-setäkin ottanut vastuunkantajan roolia.
Minua tämä ei nyt kiinnosta tällaisen blogin kontekstissa, leikkiä ymmärtävää psykologia ja äidillistä pehmeää muumia, joka rooli kyllä repertuaaristani löytyy, ei huolta.
Kuka tykkää mistäkin. Aggresiivinen tätiselittäminen ei suinkaan ole nykyään harvinaista, ei edes toimittajilla. Silti se saa minut pohtimaan asioita.
Sadannen apinan arvoitus.
Riikka Purran puolustelija ja tekopyyhydellä kenties ratsastava toksinen sovinisti kenties ymmärtää minua, kun kuvailen asiaa siten, että samaan tapaan mitä Riikka Purra näkee ”mustia säkkejä” en minäkään näe viholliskuvia, vaan estemöykkyjä, jotka vyöryvät päälleni ja joita joudun diilaamaan pohjattomaan väsymykseen asti.
Kyllähän se häpeä ja jonkinlainen omatunto eli yhteinen tunto ajaa sovinistinkin toisen sovinistin blogiin korjaamaan sitä satoa, mitä on vuositolkulla tänne kylvänyt tajuamatta kylvönsä seuraamuksia. 😉
Tuskin kukaan kieltää oikeuttasi fanittaa islaminuskon patriarkaattia ja naisen alistamista. Joten miksi hypit seinille?
Psykoterapeutti ja teologi Tommy Hellstenin mukaan se ei muuten ole viha, vaan häpeä, joka olisi rakkauden vastapari. Että siitä näkökulmasta kovin lämminsydämisiä ovat nämä meidän älykkyyden ja älyttömyyden sinimustissa mielenmaisemissa metaforisesti katkokävelevät sovinistimme.
Ei ole minun vastuullani takoa elämän monimutkaisuutta kaiken typistävään yksinkertaisuuteen sentään.
Assosiaation viekas kettu toi mieleeni ”Mikkosten maailma”- tv- sarjan vuonna 2009. Muistan kun isäntä Timo Mikkonen sanoi, että tuskin mistään muusta maasta löytyy niin paljon v-maisia 30 plus naistoimittajia kuin Suomesta. Ja rouva Mikkonen lohkaisi ”feministi on nainen, jolla aivot ja g-piste ovat vaihtaneet paikkaa”. Sain käsityksen että pariskunta oli joutunut ikävän julkisuuden kohteeksi.
Femakot ovat kylväneet sukupuolten välistä marxilaisperäistä vihaa (länsimaissa) 1960-luvun lopulta lähtien.
Senpä vuoksi olenkin arvellut, että josko tämä älyvapaa intersektionaalinen feminismi olisi femmakkouden joutsenlaulu.
Eikö kiitokseni vastuunotostasi blogissasi kelvannutkaan, kun sinne myötämielisesti kommentoin varmaankin ihan kiinnostavaa asiaa, vai mistä kenkä puristeleepi?
Oikaisen sen verran, tai heitän röi-mies teemaan liittyen shoutoutia Lakalaivan Euromaster-rengasfirman henkilökunnalle, että heidän liikkeessä asioiminen oli itse asiassa aidosti poikkeuksellisen myönteinen kokemus — ja heitä lämpimästi voin myös suositella muille Tampereen rengasrikkoisille.
Läheskään aina näin ei ole huolloissa tai varsinkaan katsastuksissa autoa käyttäessäni, mutta tällä kertaa oli myönteinen poikkeus.