Tuntematon sotilas selvisi liikkumalla ja maastoa suojana käyttäen.
Otsasi hiessä sinun tulee leipäsi ansaitseman.
– Nykyaika on pysäyttänyt liian monen liikkumisen.
– Liikkumattomuus on syy moneen sairauteen:
Syöpä
Diabetes
Ylipaino
Mielenterveys jne
Jos liikkumiseen olisi kehitetty lääkepilleri, niin sillä olisi taattu menekki.
https://www.aamulehti.fi/tiedejateknologia/art-2000009767547.html
– Ylös ulos ja lenkille, jos jalat ei kestä niin kuntosalille!
Sopivan mansellismielinen blogialusta
”Ylös ulos ja lenkille, jos jalat ei kestä niin kuntosalille!”
Kuntosalille ei tartte välttämättä mennä. Liikuntaa voi vähitellen lisätä kunnon mukaan myös ilman kuntosalia. Olen 70-vuotias ja liikun. Ei ole tarvinnut käydä kuntosalilla vielä tässä elämässä.
En ole minäkään tähän ikään mennessä käynyt kuntosalilla. Minun lääkkeeni on moottorisaha ja kirves, sekä muutama hehtaari metsää.
Läheskään kaikilla vanhemmilla ihmisillä ei ole mahdollisuuksia hakea endorfiineja/ hyvää oloa liikunnasta, jolloin hyvin simppeleitä psykologisia kikkoja voi kokeilla.
1. Ystävien/ läheisten kanssa voi esimerkiksi tehdä sellaisen kokeilun, että kertoo itse ja pyytää läheisiään vastavuoroisesti kertomaan jostakin onnistumisesta viimeisen viikon ajalta, aivan sama mikä tuo onnistumisen kokemus on ja onko se suuri vai pieni ilo. Näin kun miettii ja jakaa yhdessä myönteisiä asioita, saa omaa pääkoppaa käännettyä mukavampiin feeliksiin.
— Saman asian ajaa syvemmällä tasolla sellainen pikku rutiini, että aamuisin ennen sängystä nousemistä miettii hiljaa mielessään viisi asiaa, joista juuri tällä hetkellä tuntee aidosti olevansa kiitollinen. Asiat eivät saa olla samoja, vaan idea on miettiä joka aamu uudet/ eri asiat, jotka voivat olla aivan mitä hyvänsä omassa elämässä.
Tällaisen kiitollisuus-harjoituksen kun tekee aamuin tai vaikka aamuin-illoin hiljaa itsekseen mielessään, on sillä ällistyttävä vaikutus ihmisen mielenterveyteen.
2. Traumoja voi myös käsitellä hyvinkin yksinkertaisen visuaalisen harjoitteen avulla, jossa ihminen käy ulkoa etsimässä pussillisen vaaleita ja tummia kiviä tai vaikka punaisia ja mustia viinimarjoja.
Nämä vaaleat ja tummat tai punaiset ja mustat kivet/marjat asetellaan sitten eräänlaiseksi janaksi tai helminauhaksi, joka kuvastaa omaa elämäntarinaa, jossa vaaleat/punaiset kivet tai marjat symboloivat elämässä koettuja hyviä ja iloisia virstanpylväitä tai myönteisiä asioita, siinä missä mustat/tummat kivet/marjat kuvastavat niitä surun paikkoja, joita meidän jokaisen elämät pitävät sisällään.
Näin sitten voi tarkastella ja fundeerata hyväksyvästi oman elämän janaa ikään kuin etäämmältä tarkastellen kaikkea kokemaansa myötätunnolla.
Itse kävelen joka päivä 5km. Salilla en enää käy kun on masentavaa ettei pysty enää samoihin voimaharjoittelutuloksiin kun nuorempana. Kovin suoritukseni oli penkistä 10 toiston sarja 115 kiloa romua levytangossa.
Minä olen käynyt n. 30 vuotta eri paikkuntien saleilla, nyt oman taloytiön, ”kun syksy saa”. Korona keskeytti 2 vuodeksi.
Hyöty-, maasto ym. kävelyä tuleen n. 3 000 km/v. Portaita aina alas ja joskus ylös 100 rappua.
90 kg:n omapaino liikkuu rivakasti mukana.
Juoksuaskelia en ole ottanut kuin kokeeksi tolpan välin. Askel nousee edelleen kuin Vasalalla, mutta akilles on herkkä suuttumaan.
Joku minussa tökkii kuntosaleja kohtaan, sisäilmassa ja jotenkin luonnotonta ihmisen rasittaa kroppaansa muuten kuin ruumiillista työtä tekemällä. Kuten Pentillä kohdallani paras kuntosali on metsä ja halkoranttee kotipihalla, moottorisaha ja kirves, myös rankojen kiskominen umpihangessa traktorin ajouralle tekee eetvarttia lihaksille, jänteille ja sisukaluille. Kesällä on nurmikonleikkuu raskaalla vanhalla leikkuukoneella ja talvella lumien luonti.
Pyöräilyyn olen vähän laiskistunut, vasta 800 kilometriä koossa tälle suvelle. Lehdestä juuri luin 10 vuotta itseänikin vanhemmasta 87 vuotiaasta äijästä joka oli pyöräillyt 3000 km ja tuhat vielä aikoi lisää polkea syksyn mittaan. Sähköpyörään suhtaudun epäillen, ehkä sitten vanhempana.
Hiihto on jäänyt vähemmälle kun ei tahdo mutaisemmissa alamäissä tasapaino riittää.
Askelia useimmin koiran kanssa kertyy 6000 – 9000 päivässä. Viime lauantaina kun oli Vaasan marssikin ja vähän muuta tuli 22000 askelta mitä pidin jo vähän yltiöpäisenä.
Matti: ”Sähköpyörään suhtaudun epäillen, ehkä sitten vanhempana.”
Eihän sähköpyörässä ole kuntoilun kannalta mitään järkeä. Sitten kun aikanaan keho on jo ihan lopussa – ollaan haudan reunalla – niin sähköpyörällä voisi ehkä hoitaa asioita.
Kun itse ajan vuonna 1980 ostamallani Helkamalla, niin jo kauppareissutkin käyvät liikunnasta. Pyöräilyreissuilla saa hyvissä ylämäissä keuhkoille ja sydämelle tekemistä.
Parin tuttavan mukaan sähköpyörässä on yksi juju: sillä voi kulkea työmatkoja hikoilematta. On se kuitenkin merkittävästi autoa parempi optio, vaikka liikunnan määrä onkin pienempi. Pakko sitäkin on kuitenkin polkea, ei siinä istuminen riitä.
Tuolijumppa ohjattuna vanhemmille heille jotka eivät pysty kunnolla kävelemään.