Lapsien koulumenestys tärkein yhteiskunnan menestymiselle.
Edelliset hallitukset ovat saaneet paljon pahaa aikaan säästötoimillaan.
Nykyhallitus on onneksi muuttanut suuntaa piirun verran parempaan.
– Yhdeksän syytä alamäkeen ja siinä riittää korjattavaa vielä pitkäksi aikaa,
mutta olemme ehtineet menettämään joukon nuoria jotka pudokkaina
ovat menetettyjä.
Valitettavasti vielä Sipilän kepu/kokoomus/perussuomalaiset hallitus
oli tuhoamassa ammattikoulutuksen ja nyt valitetaan ammattityövoiman puutteesta?
– Kokenut rehtori mainitsee yhdeksän syytä joissa korjattavaa:
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000009352461.html
– Koulutetun työvoiman tuonti ei paikkaa jos oma pesämme ei ole kunnossa,
niin ja nyt tuskaillaan oppilaista jotka eivät osaa suomen kieltä?
Sopivan mansellismielinen blogialusta
Maahanmuutto tuo muukielisiä. PS on aina tuntenut asian, vähämielisten puolueet eivät. Lisäksi tulokkaiden tukipalvelut vievät rahaa. Valtion lainaamistarve lisääntyy. Tätäkään eivät vähämieliset ole osanneet ottaa huomioon.
Mielestäni meneilläolevaan katastrofiin on syynä 70-luvun alussa tehty kylvö. Sitä niität, mitä kylvät!
Vapaa ”kasvatus”!, eli määräys villiinnyttämisestä.
Sen aikaiset villit, joita ei saanut kasvattaa, ovat olleet jo kauan ”kasvattajina” omalle kylvölleen. Kuinka voidaan olettaa, että he, joita ei koskaan ole opetettu ihmisten tavoille, osaisivat kasvattaa omia lapsiaan!?
Koulujen opetus sekoitettiin ja sitä hämmentämistä on jatkettu tähän asti ja jatketaan. ”Laskentotunneilla” alettiin sekoittaa oppilaiden päitä joukoilla ja alkioilla.
Taisivat vähitellen sekaantua halkioihin, koska sitä pitää translailla saada kuntoon!?
Mulla oli peruskoulun päättötodistus 6,6. Ainoastaan kuvaamataito ja äidinkieli olivat kiitettäviä. Muut aineet olivat minulle pakkopullaa. Silti nuorena miehenä opiskelin artenomiksi asti.
Nykyhallitus pisti rahaa, vaan en osaa uskoa, että se pakollinen jatkokoulutus korjaisi mitään jo aiheutettua vahinkoa.
Rahaa olisi pitänyt kohdistaa alaluokille ja tukiopetuksen järkeistämiseen nykyisen ”integraation” sijaan.
Samoin digi-digi-pelleilyyn syydetyt rahat ovat osin menneet hukkaan, kun lapset oppivat näpyttelyn, mutta eivät lukemaan ja kirjoittamaan.
Olen samaa mieltä. Rahan ohjaaminen pakolliseen jatkokoulutuksen ei uskoakseni ”pelasta” koulupudokkaita, mutta saattaa jopa heikentää motivoituneiden oppilaiden/opiskelijoiden menestystä, kun mukaan pakotetut ja motivaationsa menettäneet häiritsevät opiskelua.
Rahoille olisi varmasti saatavissa parempaa vastinetta.juurikin alempien luokkien tukiopetukseen sekä ryhmäkokojen pienentämiseen sijoittamalla.
Aika samoilla linjoilla nyt ihan politiikkaan liittymättä edellisten kanssa. Opettajia sekä kasvatuksen ammattilaisia kannattaisi ehkä kuunnella, lapsille suoda aidot mahdollisuudet yrittää rakentaa pohja elämälleen/ oppia jotakin sekä keskittyä olennaiseen — ja kaikenlainen suurtalous-ajattelu pienemmälle, ryhmiä ja luokkakokoja sellaisiksi, että lapsi niissä viihtyy.
Myöskin opettajien suhteen ehdottaisin sitoutuneempaa systeemiä, jossa lapsen tukena koulun aloittamisesta lähtien aina peruskoulun loppuun saakka olisi yksi ja sama tuttu luokanopettaja, joka oikeasti tutustuisi luokkansa jokaiseen yksilöön, jolloin ketään ei jätettäisi kolossimaiseen teollisuuskoneiston suurluokkalaarin perälle oman onnensa sepäksi/ pelleilijäksi/ unohdetuksi mustalampaaksi, vaan oma luokka olisi ikään kuin toinen perhe — tai joillekin ehkä se ainoa ”oikea” perhe, jossa saisi kaivattua tukea elämässä pärjäämiseensä.
Nykysuomessa yksi ongelmallinen tekijä lienee kenties yhteiskuntamme byrokraattisuus sekä pitkälle ja monimutkaisiksi hiotut säännöt, joita ennen vanhaan ei varmaankaan ollut samassa suhteessa mitä nykyään, mistä johtuen ennen vanhaan varmaan seuraaviin koulu-asteisiin hakeutuminen lienee ollut inhimillisempää.
Nykyään byrokratia saattaa jopa estää lahjakkaankin yksilön etenemisen korkeakouluun, kuten omallakin kohdalla tapahtui, huolimatta siitä että kokeilin vaikka mitä reittejä ja olin kovasti motivoitunut sekä olisin halunnut yliopistoon, johon minut olisi avosylin otettu valintakokeiden ohi pelkkien numeroiden perusteelle, ellei ylioppilastutkintolautakunta olisi käyttänyt valtaa estääkseen minun menon korkeakouluun.
Tämä massiivinen byrokratian sekä sääntöjen lisääntyneisyys kenties pakottaa sitten miettimään kaikenlaisia kiertoteitä sekä sekalaisia opintopolkuja, reittejä ja väkisin pakotettua jatkokoulutussilppua ihmisille, joita järjestelmä hylkii. Tämäkin on ongelma, ei mielestäni hyve.
Omalla kohdallani kyse oli paperin, eli todistuksen väristä, joka oli byrokraattien ylläpitämän instituurion edustajille peruste evätä minulta korkeakoulupaikka, jonka olisin saanut. Yliopisto, joka minut olisi mielellään ottanut, pyysi ylioppilastutkintolautakuntaa lähettämään heille (siis vain yliopistolle, ei minulle itselleni väärinkäytettäväksi) olemassa olevan oikean värisen paperin, jota ylioppilaslautakunta panttaa kunnes olen täyttänyt heidän sääntöjen sekä byrokratian mukaisen pilkun nussimisen mukaiset kurssivaatimukset, joilla ei paskan haileenkaan merkitystä olisi ollut sillä koulutusalalla, jonne hain ja jonne minut olisi hyvien numeroiden perusteella ohi valintakokeiden otettu. Että sellaistakin paskaa meillä Suomessa.
*ylioppilastutkintolautakunta* siis, korjaus nopeasti kirjoitettuun tekstiin.
Että Suomi voi mielestäni katsoa peiliin ja syyttää itseään siitä, mihin pisteeseen on tultu, jos tärkein prioriteetti on paperin väri, vaikka painettuna olisi olemassa kaksi identtistä todistusta, joissa molemmissa erinomaisiakin numeroita. Mutta kun sääntöjä pitää tuijottaa niin että paperinpyörittäjän omat silmät jo katsovat kieroon kun katse joskus kohtaa oikean elävän ihmisen.
Ja tuskin olen Timo Lennartin lisäksi ainoa, jolla on epätasainen suoritusprofiili opiskelussa. 😉 Ajat vain ovat muuttuneet yhä pilkkua nussivammiksi, sanoisin. Ja fokus kohdistuu aivan toissijaisiin asioihin koulutuksen politisoinnissa.
Itselläni oli yhteiskuntaopista, historiasta sekä kotitaloudesta peruskoulussa sekä lukiossa numeroina kuutoset (6), joska kyseiset aineet eivät vähempää olisi voineet kiinnostaa. Eivätkä kiinnosta tänäkään päivänä. Toisista kiinnostavammista aineista, jotka myös asiallisesti kirjoitin, oli erinomaiset arvosanat.
Opettajia kannattasi kuunnella, enkä tässä yhteydessä tarkoita oppilaiden.
Kymmenien vuosien aikana tehtyjä virheitä niin kotona kuin kouluissa ja niistä aiheutuneita vahinkoja ei pystytä mitenkään paikkaamaan.
Ainoa toimiva malli olisi nopeasti perustaa soveltuvin osin brittiäinen sisäopilaitos- kokonaisuus mahdollisimman laajasti ja ottaa nuoriso varallisuudesta riippumatta hanskaan. Se koskisi ala-ja yläasteita.
Suomalainen malli ei toimi enää monikulttuurisessa ja eriarvoistuneessa yhteiskunnassa.
Edelleen, Suomen koulumenestys on luotu siten, että kaikille varallisuudesta ja yhteiskuntaluokasta riippumatta on tarjottu ilmaiseksi peruskoulutus. Ja edelleen varallisuudesta riippumatta pääsy ylioppilaaksi tai ammattikoulutukseen. Oli tietenkin valtion ja yksityisiä oppikouluja, jossa oli hyvin kohtuullinen lukukausimaksu. Sen pitää olla edelleen mahdollista.
Mutta sitten on eri laitokissa esim. SYK tms.Helsinki ja Tampereen Yhteiskoulujen lukioita, joiden pääsyvaatimukset ovat pilvissä. Se on metsässä.
Täysin eri juttu on se, miten suuri joukko lahjakkaita maahanmuuttajia pääsisi opin tielle siirtymäkielisesti.
Edelleen miten ratkaistaan häiriökäyttäytyjien ongelmat ja eriytyetään heidät erityisopetukseen.
Tässä tarvitaan isoa valtion lompakkoa ja verovaroja ja siten motivoituneita hyvin palkattuja opettajia.
Suomalaiset korkeakoulut ottanevat varmaan avosylin vastaan muualta maailmalta tulevat opiskelijat, joiden avulla kukaties voidaan ajatella voitavan tekohengittää Suomea kilpailukykyisemmäksi, kun meillä omasta pienestä populaatiosta ei synny riittävästi huippumenestyjiä, kuten maailman muiden väestötiheämpien kulttuureiden parista, joissa ihmisistä ja osaajista on ylitarjontaa.
Että jos tämä on linja ja kantaväestö sekä suomalainen Suomi ajatuksena on vanhentunut ja voidaan jo korvata kilpailukykyisemmillä kulttuureilla, niin siitä vain! Tervemenoa 😀
Entä, jos tuo kuvitelma muualta tulevista ”kilpailukykyisistä” onkin vain perusteeton utopia multikulttuurista?
Tämäkin saattaa olla osin totta. Tuskin yhtä totaalista vastausta on monimutkaiseen itseaiheutettuun ongelmaan, jota tuskin kannattaa pahentaa… en tiedä.
Kaikki intialaiset huippu-osaajat meille vaan, heidän kulttuurissahan korkekoulutus on niin arvostettua, että painivatkin aivan eri luokassa! Eiköhän maailmalla riitä kulttuureja ja väkeä, mistä valita!
Jotenkin it-firmat ovat alkaneet huomata, että intialaiset ”huippu-osaajat” tarkoittavat suurta määrää virheitä ja vaativaa korjaamista eli suomalainen on sittenkin kannattavampaa.
Voin kuvitella, että näin hyvinkin saattaa olla, jos intialaiset huippu-osaajat ovatkin omassa kotimaassaan, ja sieltä tänne valuvat ovatkin niitä, jotka eivät pärjää oman maansa huippuihin nähden ja näkevät siksi paremmat mahdollisuudet houkuttelevassa piskuisessa Suomessa…
It-alalla ostotyöt Intiasta vaativat äärimmäistä osaamista ostaa ja valvoa niitä sekä täällä Suomessa että käydessä siellä.
Virheiden määrä on ollut iso ongelma, koska määrittely ymmärretään eri tavalla.
Suuret luokkakoot ja samaan muottiin opettaminen. Kuten Liisakin sivuaa. Yksilöllisempi opettaminen korostaen oppilaan omia vahvuuksia saataisiin menestyjiä monelle alalle. Miksi kaikkien pitää tankata esim pakkoruotsia ei me kaikki kuitenkaan palvella ruotsinkielisiä?
https://www.is.fi/tiede/art-2000000832704.html
Tutkimus: Näin suomalaiset tulivat Euroopan älykkäimmäksi kansaksi.
Antropologi Edward Dutton ja psykologit Eki Roivainen ja Jan Te Nijen tekivät Oulun yliopistossa suomalaisten älykkyyttä käsittelevän artikkelin, joka ilmestyi Intelligence-lehdessä.