Mitään ei voi yleistää, mutta kun iäkäs menee kauppaan häntä kuunnellaan ja kartoitetaan mitä kaikkea voisi myydä.?
– Älykänny on laite joka jokaisella pitää olla vauvasta vaariin.
Kun sitten palaat operaattorin tiskille vuoronumerojonossa olet jo herpaantunut ja myyjä oivaltaa tilaisuuden. Lähtiessä sinulla on kainalossa laite jollaista et tarvitse ja se varinainen asia on edelleen osin hoitamatta.
Tarpeettoman laitteen palauttaminen on todella työlästä ja joudut maksamaan ainakin kuukauden ”hyödystä” josta et ole hyötynyt.
Sama kokemus myös HS-linkki:
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000009577859.html
Sopivan mansellismielinen blogialusta
Noinhan ne tekee vanhemmille ihmisille kun huomaavat ettei hän ole enää tässä maailmassa terv tepivaari
Itsekin myyjänä vuosikymmenet, niin tulee asioidessa kiinnittäneeksi huomion nykyisten toimintaan.
Kävelin äskettäin Gigan myymälään jossa myyjät pitivät keskenään ns kokousta ja lopulta yksi kysyi asiaani: Sanoin haluavani radion joten toinen myyjä oli sen alan myyjä joka lähti opastamaan paikalle. Siinä mennessä myyjä kyseli minkälaista – sanoin haluavani radion jonka voi liittää talon antenniin – meillä ei ole sellaista valikoimissa kannattaa mennä alan liikkeeseen. Käännyin kannoilla kiittäen ja poistuessa mietin enkö ollut alan liikkeessä? Netistä jälkeen katselin ja löytyi kaksi sellaista heidän valikoimista.
Ei viitsinyt tehdä töitään siksi en gigantissa käy terv tepivaari
Olen ollut monta tällaista tapausta selvittämässä. Seniorille on myyty jopa puolenkymmentä eri mobiili- ja laajakaistaliittymää. Jokaiselle talon televisiolle oma nettiliittymä. Sama maksu-tv-sopimus moneen kertaan vaikkei ensimmäinenkään toiminut. Kuukausimaksuja useita satasia.
Pahimpia kieltämättä ovat nämä jotka saavat bonusta epärehellisyydestä, gigantti ja power, mutta operaattoreilla on myös melkoisia paskiaisia.
Palvelualttiutta löytyy aina.
Minulle kerran tuli Osuuspankista kirje, tilinne on lopetetttu, eli se on lakannut kasvamasta korkoa. Tulkaa hakemaan rahanne pois.
Minä sitten kerran menin, kun olli hetki aikaa, astuin pankin ovesta sisään, ketään se ei kiinnostanut. Olin noin puolentoista metrin päässä pariskuntaa, joilla ainakin tuntui olevan aikaa siitä naurun hekotuksesta päätellen. Heitä ei vähään minun läsnäoloni häirinnyt, olihan meillä lasi siinä välissä, mutta huolimatta siitä.
Kassarouvan paikka oli tyhjä, eli arvatkaa, mitä minä tein, aivan oikein, minä lähdin pois. Odottelinhan minä jo varttin verraan, eikä siinä mitään, jos joku olisi edes nostanut katseensa.
Vähän sellaisia itsekkyyden ajamia saattavat olla nuo myynti-ihmiset, kenties eritoten tekniikkaliikkeessä joku nuori miesmyyjä.
Itse lähestyn heitä yleensä sellaisella aivan tietyllä asenteella, jossa arvioin nopsaan myyjän ulkoisesta olemuksesta, onko hän about kiltti vai uroskukohtava, ja jos on tällainen kovin itsevarman oloinen nuori mies, niin esitän heti alkuun melko viiltävästi asiani sellaisella prologilla, jossa tavallaan rivien välistä haukun nuoret teknologiasta kiinnostuneet pellet, jotka kusettavat säälittävästi asiakkaita, jolloin myyjä joutuu heti alkuun varpailleen ja skarppaa sitten eri tavalla, kun kokee itse joutuneensa loopin alle.
Tämä yleensä toimii melko hyvin, kun asiakas on Suomessa kuitenkin lähtökohtaisesti se, kuka vie tanssissa.
Oma isoisäni oli onneksi melko itsevarma ja kova komentamaan nuoria miehiä oma-aloitteisesti, niin häntä ei ihmeemmin uskallettu huijata. Yhdessä kävimme asioilla, minä auton ratissa sitten kun hän ei enää itse voinut ajaa — ja kyllä sain itse hiljaa ihmetellä sitä auktoriteettia sekä ryhtiä ja vastuunkantoa, joka isoisälläni oli yhteiskuntaa kohtaan, jossa hän ei katsonut sormien läpi ei yhden yhtä epäkohtaa; vaan jo talon pihasta parkista lähtiessämme saatoimme joutua stoppaamaan isoisäni havaittua jonkun luksusautollaan pihaan kaahaavan, jonka nähdessään heti ponnahti ulos autosta ja kävi pitämässä jampalle puhuttelun, jopa joskus nyrkkiä heristäen 🙂 Luimistelivat sitten aina, ja minua hymyilytti. Sitten jatkoimme matkaa, ja isoisä sadatteli sekä haukkui joka ikisen hidastetöyssyn sekä rumat uudet rakennukset ja rakennustyömaat matkamme varrella.
Minulle hän oli aina herrasmies ja uskoi minuun jopa niin, että antoi minulle vanhoja tähtitieteen kirjojaan luettavaksi, vaikka arvelikin, etten lukisi. 🙂
Heillä oli tosiaan lankapuhelin, joka edelleen toimii heidän vanhassa osoitteessa, ja senioripuhelimet sitten sekä tällainen lukulaite, joka suurensi tekstiä niin että isoisäni näki lukea lehdet. Välillä niitä myös hänelle luimme, mutta saattoi ärähdellä, kun häntä ärsytti kun halusi ja oli tottunut olemaan kovin omatoiminen.