Yritän nyt mennä Orpon pään sisään mistä todennäköisesti ei täällä mitään hyvää seuraa.
Hänellä on käytännössä kaksi vaihtoehtoa valittavanaan. Sietää Purran ja persujen rasismin luonteisia puheita ja nieleskellä siitä johtuvat parjaukset ja toteuttaa pokkana hallitusohjelmaa tai sitten hylätä persut ja hallitusohjelmansa.
Kova paikka, en kadehdi.
Pitä sietää myös RKPn räksytys, mutta äärioikeiston ottaminen mukaan taisi olla se suurin vika.
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000009714025.html
Niilo,:
Ei RKP ole äärioikeistoa, vaikka saattaa siltä näyttää. Puolue ei ainakaan enää tavoittele totalitarismia.
Jotain olisi aika pian jonkun syytä tehdä, koko ajan joutuu Orpo tuollla maailmalla selittelemään, että eihän meillä mitään. Siinähän on sitten tietysti koko hallitus vaarassa, jos aletaan persuja perkaamaan. Siellä se piru kuitenkin makaa, ihan Purrasta alkaen.
Anna mun kaikki kestää, vai on Purra nyt jo pirukin.
Samaa mieltä. Eikä ne pirut siihen lopu, niitä on iso pirujen joukko lisää. Näyttää siltä, ettei osa kokoomuksestakaan halua jatkaa tuota piruleikkiä RKP:stä puhumattakaan.
Todellisuus on karu. Tuosta hallituksen touhusta ei tule mitään persujen kanssa- se on fakta.
Niistä ei ole valtakunnan asioiden vastuullisiksi hoitajiksi. Se Orpon olisi alun perin hoksata.
Jos vanhoja aletaan kaivella, niin RKP ei rotuoppipuolueena pääsisi hallituksseen ikinä.
Ruotsalaisissa RKP:n hyväksymissä rotuopeissa turkinsukuiset kansat (turaanit) kuten fennot (ja Erdogan) määritetään alempirotuisiksi ja alistettaviksi.
Pitää kai lähettää Erfoganille postia freudentalistien opeista. Saa sitten Saukki ja pikkuoravat mennä vuorostaam pyytelemään anteeksi freudentalistipuolueen olemassaoloa.
Kylä jämpti on näin. Ja pönttö tasan.
Välikevennysmusiikkia:
https://youtu.be/EnU_oJFaIu0
Lukekaas tämä kolumni US:ssa:
”Olen koukussa hallitusdraamaan – Turtuneet aivoni eivät enää ymmärrä eroa todellisuuden ja viihteen välillä
Uutinen, jonka tekijä on Lauri Petrell • 50 min sitten
© Toimittanut Uusi Suomi
Jatkuvan informaatiotulvan keskellä ihminen helposti turtuu sille, mikä oikeasti on merkityksellistä, kirjoittaa Lauri Petrell.
HBO julkaisi alkukesällä kolmiosaisen dokumenttisarjan maamme edellisestä hallituksesta. Sarja oli ammattitaidolla tehty, mutta sai lopulta pliisut arviot eikä herättänyt odotettua huomiota kansainvälisillä markkinoilla. Poliittisten draamojen ystävänä tämä harmitti, sillä kaipasin täytettä Game of Thronesin ja Successionin jättämille aukoille.
Viime viikot ovat hellineet. Olen seurannut pakonomaisesti Petteri Orpon hallituksen alkutaivalta ja viihtynyt mitä karmeimpien käänteiden äärellä. Kansainvälistä huomiota on lopulta ansaitusti saatu.
Hallituksen draamaa seuratessa turvallisesti erinäisten näyttöjen läpi pääsee helposti unohtumaan, että kyseessä ei olekaan viihdettä varten käsikirjoitettu tv-sarja. Kyseessä on aito, Suomen korkeinta toimeenpanovaltaa käyttävä elin, joka kompuroi ihan oikeasti uusnatsiyhteyksien ja ilmiselvän rasismin kanssa. Sen ei pitäisi viihdyttää, sen pitäisi järkyttää.
Jatkuvan informaatiotulvan keskellä ihminen helposti turtuu sille, mikä oikeasti on merkityksellistä. Vastaanotamme alati tietoa joka puolelta maailmaa. Suurimman osan siitä aivomme kategorisoivat automaattisesti viihteeksi, sillä kosketuspinta omaan todellisuuteemme on niin pieni.
Muutama viikko takaperin koko maailma odotti kuin tv-sarjan päätösjaksoa päivityksiä siitä, kärsivätkö Titanicin hylylle sukeltaneet raharikkaat pitkää ja tuskaista kuolemaa, vai ovatko he kenties armollisesti murskautuneet silmänräpäyksessä. Ihmekös tuo, että aivojen on hankala enää erottaa tosielämä viihteestä.
Muistan kysyneeni Juha Sipilältä aikoinaan poliitikkojen yhä kasvavasta julkkisstatuksesta ja sen vaikutuksesta politiikan tekoon. Jos nyt pääsisin esittämään vastaavan kysymyksen nykyisen hallituksen pääjehuille, vaihtaisin sanan ”julkkis” sanaan ”tv-sarjan hahmo”. Näin jälkikäteen olisin saanut olla tyytyväinen, että poliitikot olivat tuohon aikaan ”vain” julkkiksia.
Hallituksen kauhudraamalle lienee turha odottaa päätösjaksoa. Häpeäkseni löydän itseni mielenkiinnolla odottamasta, mitä kauheuksia valtaapitävistä seuraavaksi paljastuu. Haluaisin oppia muistamaan, että kyseessä ovat aikuisten oikeasti vakavat asiat, joiden seurauksena yhä suurempi osa suomalaisista tuntee olonsa turvattomaksi ja joutuu pelkäämään tulevaisuutensa puolesta. Joskus se on hankalaa, kun parodiahorisontti on ylitetty. ”
Päätösjakso voisi olla se, että RKP sanoo viimeisen sanansa ja laittaa lapun luukulle.
Orpo ihan varmasti tietää ja tuntee tilanteen, varmasti hän myös tekisi sen korjausliikkeen, mutta siinä on tietysti riskinsä. Orpo tietysti myös säilyttäisi hallituksen, on hänellä siinä miettimistä. Taitaaa olla niin, ettei ole muuta, kuin huonoja vaihtoehtoja.
Pentti taitaakin olla piru mieheksi.
Kun nyt piru pääsi irti, niin piruillaan sitten, meinaan, että Arville sopii pirun hyvin pirun hiilihanko käteen !
Eikä Pena-parka tunne historiaa. Jos vanhoja aletaan kaivella turkkilaisiin tukeutuen se saattaa tietää loppua kaksinaamaiselle freudentalistipuolueelle, kun ei hallituksiin ole enää asiaa.
Jos turkkilaiset olisivat ajoissa kuulleet karoliinien rotuopeista, olisi se ollut hyvä asia. Mutta ehditään tässä vieläkin jälkijunaan.
Piruon irti ja punademu huutaa hysteerisesti suu vaahdossa.
Onneksi punademu ei päätä asioista.
Matilta erinomainen tiivistelmä.
Minusta hänellä on yksi selkeä optio, joskin se on vaikea: palata luterilaisiin perusarvoihin, rehellisyyteen ja anteeksiantamiseen. Virheet todetaan avoimesti, käsitellään ja pyydetään anteeksi. Sitten annetaan anteeksi. Sitten sovitaan jatkon pelisäännöt.
Jos persut heitetään nyt bussin alle, median moralisoidessa kovaan ääneen, heidän kannatus voi nousta aivan uusiin sfääreihin.
Mistä persuille pitää antaa anteeksi, kun he eivät siitä miksikään muutu. He provosoivat entistä enemmän ja porukka on äänensä antanut jo aikanaan Halla-ahon rasismiin ym. vastakkaisasetteluun ja kaiken kyseenalaitamiseen ja vastustamiseen. Se on heidän koko ideansa ja äänimääränsä peruste.
Kokoomuksen itse pitää ryhdiststäyä ja viheltää peli poikki ja etsiä muut kumppanit.
Mitä nopeammin sitä vähemmän lommoja kokoomus saa.
Mitäpä, jos aloitettaisiin arvokeskustelu natsismista ja demuista?
Julkistettaisiin kaikki Lindtmanin natsikuvat?
Petteri Orpon pitää vaan olla kovanahkainen ja jatkaa hallitusohjelman toteuttamista mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti. Koirat haukkuvat, mutta karavaani kulkee.
Heikki, jos anteeksi pyydetään, anteeksi annetaan. Se on lähtökohta.
Sen jälkeen pitää tietenkin puhua siitä että mitä tästä eteenpäin. Mutta menneisyyteen ei voi hirttäytyä. Menneisyyttä emme voi korjata, tulevaisuuden voimme rakentaa.