Vasten tapojani tässä pätkä Oskari Onnisen kolumnista ILssä, että osaakin kirjoittaa osuvasti ja pirullisesti. Mutta Oskari on tasapuolinen, juttunsa alussa hän antaa reippaasti huutia rikkaalle veronkiertäjä Natalia Salmelalle. En tätä siksi kirjoita että Marinia vihaisin, ihmisiä heikkouksinemme ja vahvuuksinemme olemme joka ikinen, oma etuamme ajamme kaikki tavalla tai toisella. Motiivinani osin harmitus siihen että on ihmisiä jotka näkevät toisen mustavalkoisesti, jaotellen pyhimyksiin ja konniin, kukaan ei ole sataprosenttisesti kumpaakaan.
Seuraavan tarinan sankarilla, ex-pääministeri Sanna Marinilla, on hänelläkin kaikki arvokkaat määreet liittää itseensä. Hän on queer-perheen tytär, josta tuli pääministeri ja globaali politiikkajulkkis. Hän kielsi sukupuolensa vaikutuksen ja yksityiselämänsä mutta samaan aikaan ratsasti niillä julkisuudessa.
Lisäksi niin Marinin kannattajat kuin vastustajat korostivat hänen olevan radikaali ja poliittisesti hyvin vasemmalla – vaikkei hän oikein mitään sellaista saanutkaan aikaan.
Siinä missä influensserin työ on myydä omaa naamaansa hinnalla millä hyvänsä, demaripoliitikolle se on paradoksi. Sosiaalidemokratian kaunein ydin on siinä, että siinä on ensin kyse yhteiskunnasta ja sitten vasta yksilöstä. Se on täydellisessä ristiriidassa Marinin omaksuman Instagram-kulttuurin kanssa.
Lopulta ex-pääministerinkin piti tehdä faustilainen sopimuksensa: minä vai aate. Suomalainen sosiaalidemokratia tarvitsi enemmän Marinia kuin hän sitä, joten tietenkin hän toimi, kuten nykyaikaiselle esikuvalle sopii ja valitsi itsensä. On kyse arvoista, hän muistutti muistuttamistaan, keräsi vaaleista äänet, vaikeni ja jätti opposition johtamisen Eva Biaudet’n hommiksi.
Minä lirautin jopa pienen kyynelee Marinin lähdöstä johtuen, mutta ne tulivat ilosta ja siunasin Suomen kansan viisautta, kun ei hänelle avointa valtakirjaa annettu vaaleissa, viedä hyvinvointivaltion tuhoamista loppuun, mitä neljä vuotta oli jo harjoitellut.
Minä kirjoitin juuri Uuden Suomen puheenvuoron blogiin Marinin uudesta tehtävästä. Lukekaa sieltä !
Minkä ihmeen takia pitäisi?
Ei todellakaan kiinnosta lusmun tekoset.
Luin, vähän erilaista Heikkiä, ehkä pilkahti huumorikin.
Täytyyhän minun siviilissä yritysjohdon konsulttina neuvoa osaamattomia.
Paljon porua. Oskari Onnisen kirjoitukset kyllä ovat olleet mitä sattuu. Marin vaihtoi tehtävää, siihen on ihmisellä oikeus.
Kukaan tuskin kieltää vaihtamasta eikä myöskään kiellä pohdiskelematta poliitikkojen tekemiä valintoja. Marin on mielenkiintoinen tapaus niin poliitikkona kuin ihmisenä, ei jätä kylmäksi
Marin kateelliset.
Mistä ihmeestä?
Niilo taisi itse kadehtia Volvo-Markkasta? Uudenkarhea Volvo aina perseen alla. Itse olin varrella wirran.
Tasapaino on todellakin fiksua, kiitos Matti.
Marin teki monia asioita todella upeasti, mutta myös äärimmäisen pahoja virheitä.
Totuus ei ole absoluuttinen hyvä tai paha, ja se on hyvä.