Olen aina kärsinyt vähän huonosta itsetunnosta, parempia ihmisiäkin katsellut yläviistoon. Autohan on yksi tärkeimmistä mittareista millä ihmisen arvoa mitataan. Kerran sitten takavuosina harmaudessani ajattelin että olisi se komea paikallisen kyläkaupan pihaan ajaa köräyttää vähän paremmalla pirsillä, tutut ja satunaiset ulkopaikkakuntalaiset katsoisivat autosta noustessani että siinä on elämäänsä tyytyväinen mies jolla on asiat ja lompakko hyvässä kunnossa. Vähän peilin edessä harjoittelin jo ilmeitäkin joiden arvelin kuvastavan hyväosaisen olemusta.
Päätin ostaa hienomman auton, ongelma oli käytettävissä olevien rahavarojen rajallisuus, oli pakko tyytyä vähän vanhempaan malliin. Päädyin Volvo XC60 autoon, se on vähän korskean näköinen ja kookas katsella, mikä korostuu kun pienen perheauton viereen parkkeeraa.
Sellaiseen vaihdoin ja ajattelin elämäni jotenkin muuttuvan, itsetuntoni kohenevan, saavani uusia tuttavia ja vaikutusvaltaa. Tarkkailin ihmisiä parkkipaikoilla, miten suhtautuivat Volvosta selkä suorana ulos astuvaan. Aika pian sain huomata että vaikutukset olivat masentavia, ei sen kummempaa tehoa kuin edellisen vanhan autonkaan kanssa. Toiveajattelin että naapurit, vaikka visusti välttävät asian esille tuomista kuitenkin edes sisimmässään kadehtivat. No näistä kuvitelmista ei pitkään lohtua riittänyt, rupesin ajattelemaan että rupeavat jopa ylenkatsomaan ja hyljeksimään niinkuin ihan oikeisiin parempiosaisiin usein suhtaudutaan.
Vuoden pidin Volvoa, sitten vaihdoin mauttomaan ja värittömään Nissaniin ja nyt olen tyytyväinen, naapuritkin moikatessaan katsovat päin.
Sopivan mansellismielinen blogialusta
Kumpikohan miehelle enempi tuottaa itsetunnon puutetta, jos hänellä on suuri sydän ja pieni muna, vai päin vastoin.
Kun minulla oli mahdollisuus ajaa työsuhdeautoilla lähes läpi koko työelämän, ei ne isot Saabit, Citikat ja Opelit paljoa merkinneet muussa mielessä kuin elämän helppoutta.
Kun sitten alle 60-v vaihdoin yrittäjävaihteen päälle, mietin onko varaa korskeilla hienoilla autoilla.
No mutta, kun tyyli pitää aina säilyttää, eteeni tupsahti hieno, mutta edullinen automaatti Jeep Cherokee ”nahoilla”, ja kun asuimme jo Porvoon maalla, se oli suorastaa enemmän kuin itsetunto +. Saabit saivat voittajansa ja, kun vaimon silmiin sattui vielä punainen hohtava Volvo Amazon 121 vm. -69; hommasimme sen ja ajelimme karanoltamme ”Villanilta” kuin herrat entiseen aikaan, valkoiset nahkakäsineet kädessä kaupunkiin.
Kyllä ”herrana” olo oli itsetunnon parasta aikaa. Vaikka itse asiassa, lapio odotti paskan luojaa, verkot puikkaria, traktori monttööriä ja paja vasaraa.
Hienosti kirjoitit Heikki, saattaisiko olla että olisitkin lahjakkaampi pohdiskelija päivänpolittikan ulkopuolisilla aiheilla.
Minusta on ollut mukava lukea Heikinkin bloginavauksia siinä missä muiden. 🙂
Minä olen sen verran komea, persoonallinen, upea, fiksu, vaatimaton ja hyvä valehtelija, etten halua antaa autolle yhtään mahdollisuutta nousta ylitseni.
Siksi sanon: jännä mies, tylsä auto – tylsä mies, jännä auto.
Itse toivoisin, että meistä jokainen pääsisi enemmän kosketuksiin itseensä ja omiin tunteisiin. Voimme sitä paremmin, mitä vapautuneemmin uskallamme olla sellaisia kuin olemme, vaikka se aiheuttaisi toisissa vastustusta. Ja mitä rehellisempiä/ rakastavampia olemme itseämme kohtaan avoimesti, sitä paremmin toisetkin voivat oppia jotakin ”erilaisuudesta”, uskon.
Olin joskus ihmisen kyydissä, jonka isohkolla luksusautolla kieppasimme tankkaus-asemalle, ja minua alkoi ahdistaa autossa odottaessani se, kun havauhduin sille, miten muut ihmiset ympärillä suhtautuivat läheiseeni auton kautta.
Kerran omaa kummityttöäni hammaslääkäristä hakemaan lähtiessäni jouduin puolestaan viestittämään tytölle, että jos hänen gummitätinsä sattuu olemaan vähän myöhässä, niin se johtuu tädin liukastumisesta oman autonsa alle, mutta että kyllä täti saapuu kun pääsee auton alta.
Ylellä on hieno ja kuuntelun arvoinen sarja tunteista:
https://areena.yle.fi/podcastit/1-50995033
…joiden joukosta myös kateus sekä siihen liittyviä ajatuksia itsetuntemuksen syventämiseen voi halutessaan fiilistellä vaikka teekupin äärellä:
Jakso 8: Kateuden avulla tunnistetaan omat tarpeet:
”Hyvä kateus on tavoiteltavaa, sillä se auttaa meitä huomaamaan ja saavuttamaan itsellemme merkityksellisiä asioita. Huono kateus puolestaan voi lamauttaa ja katkeroittaa, jopa uuvuttaa. Kuinka välttää kateutta parisuhteessa, ystävyyssuhteissa ja työpaikalla? Voiko kateuden tunne olla vaarallinen? Haastateltavana psykologi Katja Myllyviita.”
–> https://areena.yle.fi/podcastit/1-50014720
🙂
Tässäpä vielä musiikkia julkisiin kulkuvälineisiin liittyen, sekä siihen, jos vaikka myöhästyisikin bussista tai junasta — jopa lentokoneesta:
https://youtu.be/_HVGoPk13YI
(Milla Rumi – Minulla on sateenvarjo)
Lauantairauhaa toivon ihmisille.