Mielenterveyspalveluiden kriisin siemen kylvettiin 1971 ja satoa alettiin kerätä 1977.

Mielenterveyspalvelut ovat kriisissä, mutta se ei suinkaan ole uusi asia, kaikkea muuta.

Kriisin siemen kylvettiin jo 1971 kun lääkintöhallitus asetti työryhmän suunnittelemaan psykiatrisen terveydenhuollon kehittämistä, jonka työn perusteella vuonna 1977 hyväksyttiin mielisairaslain osittaisen uudistuksen, jossa luovuttiin A- ja B-mielisairaalajaosta.

B-mielisairaala.

”Kaikkiaan 1950–60-luvuilla perustettiin hieman yli 50 B-sairaalaa.
Pääosa sairaaloista sijaitsi maaseutumaisemassa, jossa sairaala saattoi harjoittaa myös maataloustoimintaa. Vuodeosastojen ohella sairaaloissa oli tiloja potilaiden työ-, askartelu-, opetus- ja vapaa-ajan toiminnoille, joita järjestettiin tutkimus-, hoito- ja kuntoutustarkoituksessa”

https://www.rakennettuhyvinvointi.fi/fi/terveydenhuollon-rakennukset/b-mielisairaalat

”Tie helvettiin on kivetty hyvillä aikeilla” ja niin tälläkin kertaa.

Psykiatrinen hoito, laki ja järjestelmä olivat tuolloin mitä olivat ja uudistusta tarvittiin jo pelkästään ihmisoikeuksien vuoksi, mutta samalla päätettiin korjata jotain joka ei ollut rikki, päinvastoin.

Tarkoitus oli korvata B-sairaalat avohoidolla, mutta sitä ei ikinä saatu vastaamaan tarpeisiin, jotka olivat ja yhä ovat paljon resursseja mittavammat.

”Nykyinen akuutti tilanne” on sekin olla päällä oikeastaan jo viimeiset 15 vuotta, yhä pahentuen, mutta totuus on, että ongelman juuret juontavat kauas taakse.

On toki hienoa, että ongelmasta nyt puhutaan, mutta niin siitä on puhuttu monta kertaa aiemminkin ja siitä huolimatta psykiatrisen hoidon osuus terveydenhuollon kokonaispotissa on supistunut vuodesta toiseen 2000 luvuilla, ongelmien lisääntyessä.

On ikävää kun julkisuuden henkilöinä tunnetut nuoret ihmiset päättävät oman elämänsä psykiatrisen hoidon puuttellisuuden siihen osin vaikuttaneena, mutta tapaukset eivät ole sen ikävämpiä kuin ne lukuisat muut joista ei puhuta.

Uskokaa pois, että potilaan / asiakkaan itsemurha on myös työntekijälle raskas kokemus.

Joillekin se on ollut jopa niin raskas kokemus, että ei ole kyennyt palaamaan vaan vaihtanut kokonaan alaa.

9 vastausta artikkeliin “Mielenterveyspalveluiden kriisin siemen kylvettiin 1971 ja satoa alettiin kerätä 1977.”

  1. Vuosisatoja on tiedetty, että juuri tuo luonnon läheisyys ja irtaantuminen kiireistä on äärimmäisen hyvää hoitoa.

    Nytkin se tiedetään. Ei vain tehdä.

  2. Hyvä avaus kehityskulusta. Ylöjärvellä ja Pitkässäniemessä ei toimintaa. No ei loppunut tarve.
    – Mutta ennen maaseudun vaatimattomissa oloissa vanhemmat ehtivät olla psykiatrina jälkikasvulleen ja ne heikoimmat yksilöt nekin pidettiin kotona ja osallistuivat talon askareisiin kykynsä mukaan omaan tahtiinsa.

  3. Nykyisellä leikkauspolitiikalla tullaan taas menettämään yksi sukupolvi nuoria.
    Se tulevaisuuden toivo tulisi säilyttää.
    No tärkeintä on kasvattaa varakkaiden varakkuutta
    ja samaan aikaan velkavuori jatkaa kasvuaan.

    1. Niilo, ongelma on kyllä ihan pirun paljon monimutkaisempi kuin kommenttisi antaa ymmärtää.

      Eikä suoraan sanoen tuo Göebbelsin tekniikka tähän nyt tehoa.

  4. Tästä kukaan asiaa hiukankin tunteva ei voi olla eri mieltä:

    ”B-mielisairaala.

    ”Kaikkiaan 1950–60-luvuilla perustettiin hieman yli 50 B-sairaalaa.
    Pääosa sairaaloista sijaitsi maaseutumaisemassa, jossa sairaala saattoi harjoittaa myös maataloustoimintaa. Vuodeosastojen ohella sairaaloissa oli tiloja potilaiden työ-, askartelu-, opetus- ja vapaa-ajan toiminnoille, joita järjestettiin tutkimus-, hoito- ja kuntoutustarkoituksessa”

    https://www.rakennettuhyvinvointi.fi/fi/terveydenhuollon-rakennukset/b-mielisairaalat

    Tämä tapa hoitaa ihmisiä koski myös ja yhdistettyjä vanhainkoteja / B- mielisairaaloita pitikin Suomea ja se oli oli ideaali. Ne olivat kauniilla pakoilla kuten keuhkotautisairaalat mäntymetsien keskellä.
    Sen sijaan, että ihmiset saattoivat osallistua oikeaan koko kunnalle tuottavaan toimintaan ja toipua ja olla ihmisiksi korvattiin pillereillä ja reunasängyillä.

    Kirjoitin tästä asiasta tulenpalavan kirjeen erään suuren kunnan päättäjille 80-luvun lopulla, jolloin sen kunnan perinteinen tuottava puutarha-maataloustoiminta oltiin ajamassa alas. Maat oltiin vuokraamassa ulkopuolisille ja upea vanhainkoti haluttiin purkaa ja porukka keskittää kauas kotiseudultaan.
    Puhuin, ”uhkasin ottaa halon käteen ja tulla takomaan järkeä kuntapäättäjien päähän”, mutta päätökset oli jo tehty ja ”korkeemman kärees”. Surullista.

    Nyt syyt mielenterveyden alkusyihin ovat toiset kuin aikaisemin. Mutta perinteiset parannuskeinot kauniin luonnon keskellä rauhassa edelleen auttavat toipumaan.

    1. …. ja lisäsi suurin osa vanhainkodeista / B- mielisairaaloista olivat tämän päivän mittapuun mukaisesti arvorakennuksia, joiden sisutus ja kalustus koostuivat Alvar Aallon tuoleista/ huonekaluista, Paavo Tynellin huippuarvokkaista messinkivalaisimista, Merivaaran lääkärintuoleista, arvotauluista jne..
      Jonnekin ne katosivat, josta kukaan ei tiedä mitään, edes kirjanpito ? Eikä niistä yksikään ole siirtynyt uusiin rakennuksiin. Kävin itse asian toteamassa.

  5. Katsoin tuon murheellisen Mot- ohjelman.
    Mieleen nousi 1990-luvun laman vuodet. Muistan kuinka silmiinpistävän paljon psykiatrit ja muut mt-alan ammattilaiset moittivat silloin mediassa Lipposen hallitusta mt-alan resurssien liiallisesta vähentämisestä (lue Lipposen hallituksen leikkaukset) . Perusanoma oli: tämä tulee kostautumaan tulevaisuudessa.
    En tiedä liittyykö tämä mitenkään tähän nykytilanteeseen, mutta nähdäkseni pääministeri Lipponen ja valtionvarainministeri Sauli Niinistö olivat päättäneet viedä Suomen EU:n kovaan ytimeen (rahaliitto) maksoi mitä maksoi.

  6. Lasse, kyllä tuolla yhtymäkohtia on tähänkin päivään, aivan kuten vuosilla 1971 ja 1977, jotka avauksessa mainitsin.

    Toki 90 luvun jälkeen ongelmat ovat syventyneet ja saaneet uusia ulottuvuuksia.

    Vielä tuolloin merkittävällä ruiskeella riihikuivaa oltaisiin niin halutessa voitu vaikuttaa eritäin paljon ja nopeasti, mutta se ei enää tässä ajassa onnistu.

    Toki sillä edelleen voidaan vaikuttaa mutta rajallisemmin ja hitaammin, koska yksinkertaisesti ei ole tekijöitä, eikä niitä saada mistään sormia napsauttamalla.

    Mitkään mitoitukset, kiintiöt jne.jne. eivät itsessään tuo yhtään uutta käsiparia suorittamaan joten ne eivät myöskään ratkaise ongelmia, pikimminkin ne ovat kärjistäneet ja luoneet niitä lisää.

  7. Aikoinaan kun olin osastolla vakavan masennuksen vuoksi niin oli kaikenlaisia musiikkiryhmiä, atk-ryhmiä ja liikuntaryhmiä niin ihmettelin jo silloin miksei ollut vain sellaista ryhmää jossa olisi vain rehellisesti voinut sanoa että on ihan helvetin paha olla !!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *