Mara sitte otti ja läks

Presidentti Martti Ahtisaari
– vaihtoi hiippakuntaa
– siirtyi suuren keskusviraston palvelukseen
– otti askeleen tuntemattomaan
– teki tupakkalakon
– päästi kylmän pierun
– heitti lusikan nurkkaan
– potkaisi tyhjää
– lakkasi hengittämästä
– sulki kännykän
– suoristi jalkansa
– muutti viimeiseen yksiöön
– käänsi off namiskaa
Jne.jne.

No mikäli oli univelkaa niin nyt ne kuittaantuu.

Huumorimies tuskin pahastuu, joten kohti uusia seikkailuja.

22 vastausta artikkeliin “Mara sitte otti ja läks”

  1. Erikoinen ”muistokirjoitus” Mikalta.
    Plussaa ei kerännyt myöskään eilisessä YLEn A-studiossa Tarja Halonen joka Ahtisaaren muistelotilaisuudessa puhui lähinnä omasta urastaan. Pääsi IS otsikoihinkin luonnehdinnalta tilannetaju puuttuu

    1. Matti, tarkoitukseni ei ole pahoittaa kenenkään mieltä, eikä väheksyä vainajaa, mutta ehkä oma suhteeni kuolemaan on hieman yleisestä poikkeava.

      Yksi mikä on varma, on se, että Ahtisaari ei tästä pahastu ja hän kai on pääosan esittäjä, joten…

    2. Matin kanssa samaa mieltä niin itse blogin avauksen ala-arvoisesta tasosta kuin vähintään Halosen täydellisistä tilannetajuttomuudesta. Haloselta aivan käsittämätön riman alitus tuoda oman karriäärinsä muistelu, joka sekin oli onneton millään vertailutasolla.
      Rauli Virtanen oli erinomainen ja pelasti, mitä pelastetavissa oli.

  2. Kyllä minä niin mieleni pahoitin.
    Martti Ahtisaari on niin pitkään kun olen käynyt äänestämässä niin ainoa demari jolle olen ääneni antanut. Se tapahtui presidentinvaalien toisella kierroksella kun hänellä vastassa oli ”Elisabet I.nen”

    1. Arvi, itse en ole antanut ääntä ikinä demarille, eikä Mara ollut siinä poikkeus. En äänestänyt toisella kierroksella.

      1. Todennäköisesti se kerta jäänee viimeisekseni, joten annettakoon minulle anteeksi tämä yksi.

    2. Koivisto ja Ahtisaari olivat esipersuja. Ymmärsivät kansallisvaltioiden arvon.

      Ahtisaari auttoi Namibian ja Kosovon itsenäistymisestä.

      Olivat veroisiani ymmärrykseltään. Jokainen kulttuuri tarvitsee ympärilleen rajat. Rajojen poistaminen johtaa sisällissotiin ennemmin tai myöhemmin.

      RKP:n ja Folktingetin pj. Eric von Rettig totesi vuoden 1918 tapahtumien jälkeen, että kyseessä oli kahden eri rodun välinen sota.

      RKP:n historia osoittaa meille älyä omaaville monikulttuurisuuden vaaralliset puolet.

      Kalevalaisen kulttuurin palaaminen rajan takaa Suomeen 1800-luvun alussa sai ruotsalaiset vaatimaan 1850-luvulla suomenkieliselle kirjallisuudelle sensuuria poissulkien uskonnollisen ja talousopillisen kirjallisuuden. Vain fennokulttuuri piti tukahduttaa, koska sen oli jo Birger-jaarli kovalla vaivalla ja murhaamisella hävittänyt.

      Nujertaakseen fennot kehittivät ruotsalaiset rotuopit ja muut kommervenkit.

      Koska svekomaanien mielestä fennoille sopi vain orjan asema, se ei voinut olla osaltaan vaikuttamatta kapinaan vuonna 1918.
      Maahan tunkeutuneilla ruotsalaisilla oli paljon valtiovaltaa, joka johti siihen, että ruotsalaisia punaisia vapautettiin siinä missä fennovankeja tapettiin.

      Älyä omaava Kekkonen oli suomalaisuusmies siinä missä aiemmat fennomaanitkin. Mutta koska RKP asettui vakaasti Paasikiven-Kekkosen ulkopoliittiselle linjalle, ei Kekkonen voinut ajaa fennojen oikeuksia, etenkään kun imperialistinen Ruotsi oli RKP:n tukena.

      1. Ahtisaari oli esipersu myös suhteessaan ay-liikkeeseen. Mara kannatti parlamentarismia ja oli sitä mieltä, ettei työmarkkinajärjestöjen pitäisi sekaantua valtion hallintaan.

        Saattaa olla, että hoitohenkilökunta salasi viime aikoina Maralta uutiset ay:n kapinallisista hankkeista.
        Vai olisiko Mara sitten kuitenkin saanut käsiinsä jostakin päivän lehden ja kuollut sydänhalvaukseen?

  3. Mitähän Eeva tykkäs, kun Tarja kertoi telkkarissa, että Mara soitti hänelle ja sanoi, että tuletko kulta rantaan syömään kanssani!?

    Vai ymmärsinkö väärin? Pitiköhän se olla Kultarantaan!?

  4. Uskon, että joku ymmärsi viimeisen lauseen ”Huumorimies tuskin pahastuu, joten kohti uusia seikkailuja.” tarkoittavan itseään Ahtisaarta.

  5. On turha haukkua ketään kuoleman jälkeen siitä voi saada syytteen vaikka vainajan halveksumisesta
    Taikka ruumiin häväistyksestä
    No ainakin sen voi katsoa pilkkaajan älykkyyteen jota ei kovin iso luku ole terv tepivaari

    1. Kuka tässä ketään on miksikään haukkunut?

      Meni kyllä taas niin ohi ja yli, ettei edes hipaissut.

  6. Mara oli kansanmies. Monella on ravintoloitsijalla tarinoita hänen maakuntamatkoilta – ihan iloisia. Ongelma vaan on että se itse politiikanteko jäi kotimaassa aika vähälle eikä se heijastellut kansan tahtoa juurikaan. Päätöksissä oli selvästi eliitin etujen puolustamista, kansan kustannuksella.

    Maailmalla hän oli suuri mies ansaitusti. Mutta eikös se niin ole ettei kukaan ole profeetta omalla maallaan?

    Se hyvä mitä hän teki maailmalla on monin verroin suurempaa ja tärkeämpää kuin ne kömmähdykset mitä kävi Suomessa. Niistä hänet muistetaan vuosisata sen jälkeen kun kotimaan asiat ovat jo tomuttuneet.

    1. Ahtisaari jalkautui kansan keskuuten synkkknä laman jälkeisinä aikoina ja teki ihan oikein. Tätä kaikkialla kaivattiin, kun muut vastuupoliitikot pakenivat piltuisiinsa Esko Aho etunenässä.
      Miten presidentin sitten olisi kotimaan politiikkaan pitänyt sotketua, kun EU-jäsenyys toi hommia ?
      Samaan aikaan kuvassa oli toinenkin Ahtisaaren valitsema suurmies Jaakko Iloniemi.

  7. Mikan avaus on kooste ”kadunmiehen” ilmauksista tilanteessa, kun joku on kuollut. Oli tuossa luettelossa pari itselleni uutta ilmaisua.

    En osaa nähdä, että avauksessa olisi mitään loukkaavaa ja vielä vähemmän vainajan halveksumista.

    Monesti on nyt toistettu, että Ahtisaari oli kansanmies, joka ei halunnut nostaa itseään tikun nokkaan. Eiköhän hän olisi osannut ottaa tämänkin avauksen huumorilla.

    1. Jos ken kokee tarvetta tuoreeltaan lausua jotain juuri manalle menneen henkilön kohdalla niin suotakoon hänelle vapaus kuitata asia vaikka huumorilla

    1. … tai ehkä se biologinen juuri todistettu tutkimus, että Maran solut, geenit, dna elävät edelleen pitkään sieltä maan alta, ikihongan juurista latvaan katsellen meidän biologista tyhmyyttämme.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *