Halla-aho kirjoittaa isänpäivänä vanhempien roolista ja irti päästämisen vaikeudesta
”Jokaisen ihmisen on kompuroitava omat kompurointinsa, emmekä voi suojella niiltä omia lapsiamme sen enempää kuin omat vanhempamme aikanaan meitä. Mutta voimme seurata lapsiamme rakastavilla ajatuksilla ja kertoa heille, että tapahtui mitä tahansa, ovi on heille aina auki. Se on meidän vanhempien rooli.”
Näinhän se juuri on.
Halla-aholle tyypillistä inhorealismia. Sanoisin että varsin perisuomalaista asennetta tuossa. Ei hän väärässä ole, joskin sanoisin että toisenlainen sanomakin voisi löytää kivasti kaikupintaa.
Isän osuus lapsen kasvussa on yksi tärkeimmistä ja niitä huomiotta/huolehtimisesta jääneitä on aivan liikaa.
Totta. Isän tehtävä on kokemukseni mukaan usein olla se ”paha poliisi” joka pitkii persuksille ja estää tekemästä suurimpia tyhmyyksiä. Toki napakka äiti voi tehdä samaa mutta usein äidit tuntuvat enemmän hoivaavan ja untuvikot eivät sitten viitsi itse tehdä mitään.
Maailman toiseksi vaikein asia on lapsen kasvattaminen hyväksi aikuiseksi ja vaikeinta ei ole vielä keksitty terv tepivaari
Kyllä noista ajatuksista itsensä tunnistaa. Vaikka lapset ovat aikuisia niin heidän onnestaan riippuu paljon myös oma onni. Ja onhan se varmaan vähän niin myös toisinpäin.
Näin se on kaikille eläville Kun lemmikki on onnellinen se antaa isänälle /emännälle paljon enemmän
Samoin tekee lapsetkin vaikka olisivatkin aikuisia silti ne ovat vanhempiensa lapsia aina terv tepivaari