Se että Ruotsi teki sitä mitä sen on pakko tehdä koska raha, niin Suomi teki omaa historiaa, hei tuollaisella biisillä ei pääse minun karaokeporukassa kovin pitkälle ja jätkä oli koko Euroopan 2.
(Kuva: MTV)
Ei tässä muuta.
Sopivan mansellismielinen blogialusta
Voitte pitää ihan oman makunne mukaisesti vaikka voittajana on kuitenkin numero kakkonen
Vanha totuus on kuitenkin kaikilla ikä luokilla on oma musiikkinsa eikä se mikään ylläri ole terv tepivaari
Ruotsi voitti, mutta Suomi oli paras. Ei minun silti tarvi tykätä.
On hienoa että Käärijä on saanut niin monet innostumaan, suurella joukolla hurmaantumaan, sellaista ihmisen mieli kaipaa ja tietysti tulee nuorten keskuudessa tunnettuvuutta Suomelle.
Itse pystyn tässä nauttimaan vain kun katselen toisten riemua, mutta itse performanssi, laulu, sanat, sävel ja mieletön riekkuminen koen meluna ja vähämielisenä hyppelynä, pisteenä iin päällä tässä laulajan pitkälle ulos työnnetty kieli.
”sellaista ihmisen mieli kaipaa”
— Eskapismin teollisuuteen käärijä ja kannabis sopivat, kun ihminen siirtyy kokonaan irti itsestään.
Vanha kunnon viina; sitä on käytetty paremman puutteessa ja avuttomuudessa apuna itsen rauhoitteluun/ pasifointiin.
Mutta nämä kukkapojat ja sedät ovat keksineet jotakin vielä parempaa: päihteen sekä kokonaisen kulttuurilootan itselleen sekä kasvavalle kevytzombijoukolleen, jossa kenenkään ei tarvitse olla yhtään kukaan. Eikö ole hienoa ja hurmaavaa?
Otetaan lentävä joogamatto ja lennetään yhdessä kohti astraalisfäärejä hassut peruukit päässä, muovituttipullo lohtuna.
No en niistä kisoista löytänyt suosikkia lauluna, mutta Suomi sai kuuluisuutta!
Maailma on muovia.
Ai että olikin hyvin kiteytetty, hyvä Liisa
Viisut koskaan mikään laulukilpailu ollu.
https://youtu.be/9xsNNF7UzNQ
(Gwen Stefani – Long way to go)
Lavashouta ja vähemmän melodista ulinaa tai sitten räminää ja pauketta, etupäässä, minusta noi viisut. Mutta tuossa Suomen Käärijässä on jotain särmää ja karismaa, hän ei pyytele anteeksi olemassaoloaan. Toivon että kaveri menestyy jatkossakin maailman turuilla. Hieno juttu tuo hopeasija!
Ha ha, Lasse. Venyttäisitkö minulle chakran stratosfääriin samalla, kun minä lohdutan blogeja sillä ajatuksella, että vaikkei sunnuntain puolesta päivästä löytyisikään tuoretta kukkaa, niin bongista voi silti aina kaapia pienen mällin, jonka hengitettyään pääsee oksentamaan vessanpönttöön. Olen nähnyt. Seitsemän nahistunutta rypälettä, Lasse.
Oletko Valerie Solanasin ja kumppaneiden etäpääte?
Etkö kykene vastaamaan kysymykseen Kiveä koskien? On se vaan niin kummallista kun ei keskustelu luonnistu!
Kysymykseen vastaaminen kysymyksellä on takaoven vahtimista.
Esitin sinulle kysymyksen ensin.
Olen pahoillani, en ymmärrä.
Samaa yritin kysyä Lasselta, koska hänkin vaikuttaa kirjoja lukeneelta: sanooko italialainen käsite ”barbarossa” sinulle jotakin tai tunnetko siihen assosioituvia tarinoita?
Luin ritariromantiikkaan liittyen:
”Fredrik on monien legendojen aihe, joista kuuluisin on nukkuvan sankarin legenda. Sanotaan, että Fredrik ei ole kuollut, vaan unessa ritareidensa kanssa Kyffhäuserin vuoressa Thüringenissä, ja kun korpit lakkaavat lentämästä vuoren ympärillä, Fredrik herää ja palauttaa Saksan sen muinaiseen suuruuteen. Tarinan mukaan hänen punainen partansa on kasvanut läpi pöydän, jonka ääressä hän istuu. Hänen silmänsä ovat puoliksi suljettuina unessa, mutta silloin tällöin hän lähettää pojan ulos katsomaan, ovatko korpit lakanneet lentämästä. Tätä legendaa Hitler käytti nimetessään Saksan hyökkäyksen Neuvostoliittoon toisessa maailmansodassa vuonna 1941 operaatio Barbarossaksi.” / wikipedia
—
Mistä minulle heräsi kysymys:
Voisiko tällainen Kyffhäuserin vuori vertautua myöskin ilmeisesti Aleksis Kiven romaanissa esiintyneeseen ”impivaaraan”?
Tätä yritin Lasse kysyä.
Asiaproosa, viestintä, nettikeskustelu jne.
Jos kyseessä ei ole niin sanottu retorinen kysymys, kysymyslauseeseen kuuluu kysymysmerkki. Lisäksi: jos kysymys ansaitsee vastauksen, se pitäisi olla enemmän tai vähemmän asiallinen.
Sitten. Blogin aiheena on Käärijän megamenestys Euroviisuissa.
Jos jollekin Käärijän sukupuoli on ”väärä” ja/tai jos tämä joku saa näppylöitä Suomen menestyksestä Euroviisuissa, onko pakko kommentoida mitään?
” Impivaara on keskeinen juonellinen ja maantieteellinen elementti Aleksis Kiven romaanissa Seitsemän veljestä. Se on myös suomalaisen mentaliteetin ymmärtämisessä käytetty vertauskuva.
Seitsemässä veljeksessä Impivaaraksi kutsutaan toisaalta Jukolan tilan takamailla sijaitsevaa vuorta ja toisaalta tilan takamaata, jonne Jukolan veljekset pakenevat uudisviljelijöiksi, koska he kokevat itsensä kyvyttömiksi vastaamaan ympäristönsä vaatimuksiin. Tästä nimen merkitys on laajentunut eräänlaiseksi mielenlaadun kuvaukseksi, ”impivaaralaisuudeksi”.”
(Wikipedia)
Kysymys liittyi kansallismielisyyteen, josta esimerkkinä ritariromantiikkakin ylväine moraalikäsityksineen sekä väkivaltaisen imperialistisine valloitus- ja alistusretkineen pyhän sodan sekä keisarillisen koston hengessä.
Luin juuri asiaan liittyen:
”Seitsemän veljestä on Aleksis Kiven kirjoittama romaani, jota pidetään yhtenä suomalaisen kirjallisuuden suurimmista merkkiteoksista. Seitsemän veljestä ilmestyi keväällä 1870 Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Novellikirjasto-sarjassa neljän vihon painoksena. Romaanijulkaisu ilmestyi vasta vuonna 1873. Teosta pidetään suomalaisen kirjallisuuden ja realistisen kansankuvauksen tienraivaajana.
Aleksis Kivi itse toivoi teoksellaan pääsevänsä taloudellisesta ja henkisestä ahdingostaan. Ilmestyessään kirja sai kuitenkin niukasti ymmärrystä kirjallisuuspiireissä, koska ajan henkeen kuuluivat kansallismieliset ihanteet, idyllisen kuvan antaminen Suomesta ja kansan kuvaaminen ylevästi. Ihanteellisuusaatteen ajajista voimakkaimpia oli professori ja kirjallisuusvaikuttaja August Ahlqvist, joka kirjoitti romaanista murska-arvostelun Finlands Allmänna Tidningeniin.
Kirjallisuudentutkija Markku Eskelinen pitää Seitsemää veljestä syntyajankohtaansa ja tuolloiseen suomalaisen proosakirjallisuuden tilaan nähden erittäin poikkeuksellisena. Eskelisen mukaan teos on jännitteisempi ja esteettisesti monimutkaisempi kuin Kiveä seuranneen merkittävän kirjailijasukupolven realistiset romaanit. Eskelinen tuo esiin myös Kiven kielellisen tyylilajeilla leikittelyn: vaikka teoksessa esiintyy tuonaikaisen uskonnollisen kirjallisuuden valta-aseman vuoksi ymmärrettävistä syistä paljon raamatullista ja muutenkin uskonnollista kielenkäyttöä, sen suhtautuminen uskonnon auktoriteettiin ei Eskelisen mukaan ole muusta tuonaikaisesta proosakirjallisuudesta poiketen alistuvaa.”
(Wikipedia)
—
Ritari ja kuningaskäärme, Seitsemän veljeksen kuvitusta, Akseli Gallen-Kallela, 1907:
https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/e/e7/Akseli_Gallen-Kallela_-_Knight_and_the_Snake_King%2C_Illustration_for_Seitsem%C3%A4n_veljest%C3%A4.jpg
Kivi siis lienee pyrkinyt erottautumaan aikanaan vallinneesta kansallismielisyydestä kirjoittamalla romaanin, jossa suomalaisuutta pyritään kuvaamaan realistisesti ylvään sankarillisuuden ja ritarillisuuden asemesta.
Minulle ei kuitekaan edelleenkään auennut, kuinka Aleksis Kivi kenties on antanut uudenlaisen merkityksen tällaiselle perinteisen kansallismieliselle ”nukkuvan sankarin legendalle”, jossa tuhovoimainen sankari uinuu ritareidensa kanssa jossakin vuoressa odottaen pääsevänsä toteuttamaan pyhän ja ylvään koston, jolla palauttaa kansansa muinaiseen loistoon.
Sinulta kysyin, Lasse, asiasta, koska sinun lukuisia kertoja täällä(kin) blogeilla hehkutettuasi ”konservatiivisesta korjausliikkeestä” perussuomalaisuuden puolestapuhujana, olin utelias ja minua kiinnosti, miten mahdollisesti ottaudut ritariromantiikkaan. Ei sen kummempaa.
Olet kovasti, Lasse, painottanut sekä julistanut siitä, miten nationalismi on hyväksi ja miten se ei ole häviämässä mihinkään — nationalismia tai suhdettasi kansallismielisyyteen sen enempää täsmentämättä. Näin sinulle ventovieras ihminen, kuten itse olen, ei voi mitenkään pystyä hahmottamaan, miten kansallismielisyyttä edes käsität. Tästä on kysymys.
Ymmärrän, Lasse, että persoonallesi kenties ominaista on eräänlaiseen esoteerisuuteen itsesi verhoaminen, jolla luot tiettyä mystiikan usvaa ympärillesi, jonka seassa varmaan onkin mukava piileskellä, ei siinä mitään.
Mutta kun se johtaa jatkuviin ja toistuviin väärinymmärryksiin, nimittelyyn, pelkoihin, toksisen naisvihamieliseen hyökkäilyyn sekä äärimmäiseen ennakkoluuloisuuteen, niin näkisin, ettei pieni ilman kirkastus ja avoimuus olisi pahitteeksi ihan vaan kommunikaation sekä molemminpuolisen ymmärretyksi tulemisen nimissä. Ei muuta.
Ymmärrän. Et halua/uskalla tehdä omaa avausta feminismin, internationalismin ja sen semmoisen hyvää tekevistä vaikutuksista ja puolustamiskelpoisista arvoista.
Sen sijaan häiriköit ja sabotoit kansallismielisten tai vaikkapa siinä mielessä neutraalien blogistien kirjoituksia enemmän tai vähemmän älyvapailla kommenteillasi, joissa 60% on turhanpäivästä sanakonstailua ja/tai ehtaa sitä itseään sekä mielistelet niitä blogisteja, jotka eivät kirjoituksillaan uhkaa särkeä sinun pikku kuplamaailmaasi ja sen eteerisiä höpsyjä!
Hyvää päivänjatkoa!
Ajattelun arvoisia näkemyksiä, huomaathan myös, että esittämäsi oli omaa olettamaasi minuun liittyen? Olettamina, että haluaisin kirjoittaa luettelemistasi asioista. Olen mielestäni kirjoittanut mistä olen halunnut sekä poistanut melko vapaakätisesti omia juttujani. En tunne juurikaan kiinnostusta kirjoittaa feminismistä tai internationalismista tai ryhtyä kanssasi moiseen vastakkainasetteluun. Mutta ehkäpä toivot moista, jotta saisit kohdistaa minuun jotakin raivontunteita/ patoumaa, jota varten olet kerännyt minusta aineistoa leikekirjaasi, josta usein tunnut poimivan asioita käyttäen niitä taitavasti minua vastaan pyrkimyksenä mitätöidä sekä pelotella, jos en sinun tunne-elämääsi myötäile sinulle sopivasti. Lisäksi myös taitavasti osallistat muita blogien pappoja naisvihamielisyyteen.
Viisaat sanovat: Jos provosoidaan, ei pidä provosoitua, mutta pitää asettaa rajat.
Vielä. Radikaalifeministit ja heitä peesaavat passaripojat vääntävät aina feminismikriittisyyden naisvastaisuudeksi, mitä se ei tietenkään ole. Toisaalta mitäpä muuta he osaisivat sanoa.
Miehen pitää saada aina viimeinen sana (muulloinkin kuin äitienpäivänä) ja sen sanan pitää kuulua: ”Totta kai kultaseni!”.
Liisa: ”Ajattelun arvoisia näkemyksiä, huomaathan myös, että esittämäsi oli omaa olettamaasi minuun liittyen? Olettamina, että haluaisin kirjoittaa luettelemistasi asioista. Olen mielestäni kirjoittanut mistä olen halunnut sekä poistanut melko vapaakätisesti omia juttujani. En tunne juurikaan kiinnostusta kirjoittaa feminismistä tai internationalismista tai ryhtyä kanssasi moiseen vastakkainasetteluun. Mutta ehkäpä toivot moista, jotta saisit kohdistaa minuun jotakin raivontunteita/ patoumaa, jota varten olet kerännyt minusta aineistoa leikekirjaasi, josta usein tunnut poimivan asioita käyttäen niitä taitavasti minua vastaan pyrkimyksenä mitätöidä sekä pelotella, jos en sinun tunne-elämääsi myötäile sinulle sopivasti. Lisäksi myös taitavasti osallistat muita blogien pappoja naisvihamielisyyteen.”
Kun patologisen totuuden vääristelijän narratiivin kääntää ylösalaisin, ollaan lähellä totuutta.
” Lasse Kallo
15.5.2023 16:47
Viisaat sanovat: Jos provosoidaan, ei pidä provosoitua, mutta pitää asettaa rajat.
Vielä. Radikaalifeministit ja heitä peesaavat passaripojat vääntävät aina feminismikriittisyyden naisvastaisuudeksi, mitä se ei tietenkään ole. Toisaalta mitäpä muuta he osaisivat sanoa.”
— Osaan sanoa, että alan ymmärtää sinua. Mistä kokemuksesi radikaalifeminismiydestä kumpuaa. Mutta tiiätkö olet väärässä 💛
En katso tämmöistä.
Etkö kestä tosiasioita?
Juhak puolestaan voi hakata kaksin nyrkein omaa rintakehää hautaan asti, se kuten ei hänekään feodaalitodeliisuutensa minua kosketa. En katso paskaa, koska en tarvitse paskaa, niin hyvin yksinkertaista se on. Minulla ei ole lannalle mitään käyttöä. 🙂
Ei nyt ole syytä vetäytyä tämmöisen taakse.
Minä poistun linjoilta.
Liisa:”Osaan sanoa, että alan ymmärtää sinua. Mistä kokemuksesi radikaalifeminismiydestä kumpuaa. Mutta tiiätkö olet väärässä 💛”
”Kokemukseni” radikaalifeminismistä on alkuaan ja valtaosin peräisin Arno Kotron ja Hannu T. Sepposen toimittamasta kirjasta ”Mies vailla tasa-arvoa” (2007) sekä Niemelän ja Tammisalon kirjasta ”Keisarinnan uudet (v)aattet” (2006) mikä teos ruoti akateemista feminismiä. Nämä olivat ensimmäiset suomenkieliset kirjat, jotka paljastivat kunnolla feminismin nurjan puolen. Paljolti näiden kirjojen julkaisemisen vuoksi Tulva-lehden silloinen päätoimittaja Anne Moilanen käynnisti Suomessa miesvihakampanjan, jonka kaltaista ei ole nähty sitä ennen eikä sen jälkeen, kun presidentti Tarja Halonen myötävaikutti Moilaselle oman radio-ohjelman ”Tulta munille”.
Kunpa maailma olisi sellainen kuin toivot, Lasse. Kaikille se ei kuitenkaan tule olemaan. Minulla ei tänään ole sinulle muuta.
En siis tykännyt, en edes viitsinyt valvoa mokoman takia. Ainoastaan Italian viisu sattui silmiini jossain vaiheessa, en pitänyt edes siitä ja taatusti saan kuulla jälkeenpäin mielipiteeestäni.
Se Ruotsin juttu ei ollut mikään voittaja, eli ihan selvästi maksettu, Ruotsi on rikas maa.
Pentti minä tein juuri käsillä kieltomerkin tietokoneeni näytölle päätä pudistellen. On tämä työmaa sunnuntainakin.
Ai, koskiko se kielto minua, sanon silti. Se Ruotsin juoni selvisi, piti se voitto saada, keinolla millä tahansa. Piti saada se ensi vuoden ABB an 50 vuotisjuhhlaa varten.
Anteeksi Pentti, en ollut havainnut kommenttiasi! Mutta kieltomerkki ei siis liittynyt sinuun mitenkään. Liittyi Lassen yhteen kommenttiin. Ei ollut mitään pahaa vaan jopa hymyilytti.
Euroviisut eivät kiinnostaneet tälläkään kertaa.
Euroviisufanitus kyllä kiinnosti. Niin iloista ja positiivista oli viestintä muutaman päivän ajan että huh. Melkein missä vaan muussa fanituksessa puhutaan miten huono on vastustaja, nyt vain kehuttiin omia ja muitakin.
Liisa:”Anteeksi Pentti, en ollut havainnut kommenttiasi! Mutta kieltomerkki ei siis liittynyt sinuun mitenkään. Liittyi Lassen yhteen kommenttiin. Ei ollut mitään pahaa vaan jopa hymyilytti.”
Liisan olisi hyvä lopettaa nimeni mainitseminen yhteyksissä, joissa se ei minun mielestäni kuulu olla.
Lasse kukaan ei ole pyytänyt, toivonut eikä pakottanut sinua kokoamaan kenestäkään leikekirjaa, vaan kyseessä on SINUN oma sairaalloinen pakkomielle toisesta.
Ja voin rehellisesti todeta, että olisi sinulle itsellesi kannattavampaa keskittyä paimentamaan Albanuksen tai muiden poikien kaltaisia ihmisiä, joiden kautta sinun tarvituksi tulemisen tunteesi sekä tarve kontrolloida sekä käyttää valtaa maksaisivat itsensä takaisin siinä, että idealismisi dogmit ehkä jopa lähtisivät tuottamaan hedelmää jonkun elämässä.
Ja mitä ”peesaaviin passaripoikiin” tulee, niin onhan se hyvänen aika ihmeellistä, miten joku saa noin vakuutettua itsensä siitä, että kenenkään toisen ihmisen elämä hänelle millään tavalla kuuluisi. Ehkä jollakin on tullut mädätettyä takalistoaan vähän turhan pitkään ja turhan kauan feodaalisen maaplänttinsä päällä, kun on päästänyt itsensä uskomaan siihen, että oma reviiri ulottuu koko maailman ylitse. Ehkäpä kannattaisi astua maailmaan, Lasse? Hankkia kokemusta muualtakin kuin kirjasta. Silloin todellisuuskaan ei pakenisi.
Itselläkin kun aivot toimivat ihan ilman kenenkään peesaamista silloin, kun valitsen naksauttaa ne päälle. Pääosan ajasta on mukavampaa ja miellyttävämpää elellä OFF-asennossa.
Liisan kommentista:”Lasse kukaan ei ole pyytänyt, toivonut eikä pakottanut sinua kokoamaan kenestäkään leikekirjaa, vaan kyseessä on SINUN oma sairaalloinen pakkomielle toisesta.”
Olen tallentanut törkeimmät sinun minuun kohdistamat solvaukset, herjaukset yms. Huolestuttaako se sinua? Kannattaisiko pitää suuta väliin soukemmalla niin nimimerkki kuin onkin.
Minua kiinnostaa huolehtia lähinnä siitä, ettei yksikään mielisairas tule enää elämääni. He voivat kaikessa vapaudessa nokkia omia lantakasojaan, minua EI PASKAAKAAN kiinnosta mitä heidän elämiinsä kuuluu sen jälkeen kun olen jo jatkanut omaani.
Voin tulla kevyesti leikkimään tänne aikuisten hiekkalaatikolle, mutten kaipaa yhtäkään takiaista hihaani roikkumaan, eikä asiaa tämän selvemmin voine ilmaista.
Pirkan Blogit on kaikille avoin ja vapaa blogialusta, jossa vapaat (aikuiset) ihmiset voivat kokoontua vaihtamaan ajatuksia. Ja jos rajojen hahmottamisen kanssa on ongelmaa, lienee terveellisempää mennä vaikka kiertelemään sen oman tontin tai metsän rajoja. Tämä ei ole kenenkään yhden tontti, ei sen enempää Lassen, Juhak:n, Mikan, Juhani Putkisen kuin Marko Suutarinkaan.
Ja jos elämälle tuttaviensa kanssa joukossa vapisevä, tärisevä turre saa elämäänsä sisältöä toisten ihmisten vaikeille elämäntilanteille marisemisestaan, jos tunne-elämä ei vielä ole kehittynyt kypsälle tasolle, niin sekään ei ole minun häpeäni.
Terapia ei ole koskaan huono idea kenellekään. Itsekin käyn vastuullisen aikuisen tavoin käsittelemässä elämäni paskavuorten huippureissuilta keräämiäni muistoja.
Jos on traumoja torjutuksi tulemiseen tai koulukiusaamiseen liittyen, niin niitä kannattaa terapiassa käydä reflektoimassa ja sanallistamassa, ei purkaa toksisena naisvihana ja mustana mönjänä ventovieraiden naisten päälle. Me emme tarvitse teidän paskaanne.
Kun patologisen totuuden vääristelijän narratiivin kääntää ylösalaisin, totuus on lähellä.
Jos ei omaa minkäänlaista kunnioitusta toisia ihmisiä kohtaan, on turha inistä ja täristä elämän raadollisuudelle. Etenkin kun itse elämää pelkäävine tuttavineen on tosiasiassa täysin ja aivan tavallinen.
Omaa tavallisuuttaan ei kannata pelätä, vaan kohdata se realiteetti että näin on ja ihminen hukkuu kaltaistensa joukkoon vaikka peruukki päässä, vaikka kaikki laittaisivat peruukit ja polvistuisivat toistensa eteen julistamaan muovin sanomaa. Mikään ei siitä muutu miksikään suuressa kuvassa.
”Jos ei omaa minkäänlaista kunnioitusta toisia ihmisiä kohtaan, on turha inistä ja täristä elämän raadollisuudelle. ”
Suosittelen lukemaan omia kirjoituksiasi ja katsomaan peiliin…
En ole velvoitettu kunnioittamaan ihmisiä, jotka eivät minua kunnioita. Sen verran Hammurabilaisesti toimin itse tässä maailmassa.
Etpä näytä kunnioittavan ketään missään mielessä, joten katso vaan peiliin.
Täällähän me yhdessä, peilisalissa, Juhak.
Jos minä edustan ”vasemmistovetoista, kulttuurimädättävää politrukkia”, niin kukas se Lassen paskahuussin peilistä kurkistelee?? Varmaan tosi ihana ihminen kaikkien juttujen perusteella juupa joo. – Liisa
23.2. Juhak: blogi ”Mistä näitä typeryyksiä sikiää,
Lasse, sinä olet täysin tervetullut hankkimaan junalipun Tampereelle, jossa voimme käydä kahvilla juttelemassa, jos kiinnostan sinua niin mielettömästi.
Muustakin voidaan sopia:
https://youtu.be/EQMuU7pP3aA
(Marteria – Eintagsliebe)
”Liisan liukkaat” 11.3.2023 viime yönä.
Liisa02:29: ”Uskallusta Lasse! Älä piiloudu päälleliimatun taakse, jos todella omaat omapirkanblogit.fi/…-rehottaa/comment-page-1n sielun!”
Liisa
11.3.2023 02:29
”Kerro siitä!”
Liisa
11.3.2023 02:29
”Kerro miltä vanhan miehen seksuaalisuus ja taiteellisuus on?!”
Liisa
11.3.2023 02:30
”Älä lymyile ismien ja sitaattien varjoissa kuin munaton mies!”
😀 en pysty kestämään. Päivän naurut, kiitos Lasse.
Liisa Iso-Mörkötalo
27.8.2022 15:47
Persujen nainen saa minun puolestani kirmata vaikka ilkosillaan kesälaituria pitkin sekasaunasta niin, että rinnat hölskyvät olkien yli maitorepuksi hänen perässään roikkuvan uskollisen uroslauman kirnu-virvokkeeksi, for all i care. 18 litran voireppu ei roiku minun selässäni.