Tämmöisiä tyyppejä löytyy varmasti Suomesta lisääkin, tämähän on vain pieni pyyhkäisy pazkapaperiin. Hyvä nyt siltikin että tämäkin saatiin kiinni, minkähänlaista hallaa tämä on ehtinyt jo tähän mennessä Suomelle tekemään.
Suomessa on n 80 000 venäläistaustaista, osa kaksoiskansalaisia ja osa mitä lie. Olen täysin varma että heistä löytyy 5. kolonnan henkilöitä jotka tekee tälläkin hetkellä myyräntyötä Suomessa…
”Entisen sotilastiedustelun päällikön Georgij Alafuzzofin rikosepäily on siirtynyt syyteharkintaan. Häntä epäillään törkeästä palvelusrikoksesta, jonka tekoaika on 1.5.2005–8.4.2016.” (Iltalehti)
(Kuva: Jarmo Teinilä/ Iltalehti)
Lähde:
https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/ee9063bd-e0fb-480b-a281-b7826765f4ff
No varmaan on lisääkin ja kaiken lisäksi Suomi poika myy omaa maataan heille kun saavat siitä rahaa
Myis sitten mieluummin aidolle Suomalaiselle pienemmällä rahalla terv tepivaari
Nytkin erään ”lomapaikan” piti aueta tässä kuussa täällä lähellä, mikä lie kun ei ole auennut,,,vaan päivämäärää siirretty elokuulle 2023. Taustalla muutakin kuin suomalaisia, itätuuli puhaltaa tuonkin hankkeen ympärillä…
Tuo alkaa muistuttamaan mitä Suomi poika tekee tuo karjalaa vaikka pullo kerrallaan Suomeen
Tuo maa kauppa on että viedään isänmaata hehtaari kerralla venäjään terv tepivaari
Alafuzoff on venäjämielinen venäläinen, jota ei olisi milloinkaan saanut nimittää Suomen upseerin virkaan.
Näitä on muitakin, tämä jäi kiinni,,,fiksummat jatkaa myyräntyötään edelleen…
Ne pitää saada eroon maanpuolustuksesta kokonaan terv tepivaari
Tässä on aivan selviö ei miksikään puolustusvoimissamme terv tepivaari
https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000009330217.html
Näitä riittää.
Tiesittekö muuten, että Yhdysvaltain vankiloissa on yli 100 000 sotaveteraania, ja heistä yli 15 prosenttia on tuomittu murhasta?
(Lähde Netflix-dokumentti ”I am a Killer”, jakso ”Lusinta”)
”I Am A Killer” -sarjan neljännen tuotantokauden kolmas jakso alkaa siten, kun Toby Gregoryn äiti näyttää meille poikansa mitaleja ja valokuvia, jotka poika otti palvellessaan maataan. Toby oli Afganistanissa ja taistelussa ennen kuin hänellä diagnosoitiin traumaperäinen stressihäiriö (PTSD).
Toby palveli kahdesti Afganistanissa, ennen kuin hänet vapautettiin armeijasta. Äitinsä mukaan Toby ei ollut enää sama ihminen, kun hän palasi toiselta palvelukselta. Palvellessaan maataan näkee ihminen paljon sellaista, jota ei voi jakaa muiden kanssa/ josta ei voi puhua. Sota jättää suuren arven sotilaisiin; he näkevät ystäviensä loukkaantuvan ja jopa kuolevan. Sotilaat ovat valmiita kaikkeen, ja kuolema on jotain, mitä he näkevät hyvin läheltä. Tietenkin tämän kokeminen on erittäin vaikeaa. Kun sotilaat vapautetaan armeijasta, heidän on vaikea sopeutua ulkomaailmaan, koska he ovat niin irti todellisuudesta.
(https://fugitives.com/i-am-a-killer-season-4-episode-3-recap-ending-2022-documentary-series/)
Jatkoa Tobyn tarinalle:
Toby Gregoryn tarina ei ole erilainen; hänen oli vaikea sopeutua siviilielämään, kun hänet vapautettiin. Syy, miksi hänet vapautettiin armeijasta, johtui hänen lisääntyvistä PTSD-oireistaan. Hän oli vaarallinen muille sotilaille. Oli aika, jolloin Toby luuli, että hänen oman maansa sotilaat kääntyivät häntä vastaan ja heistä tuli vihollisia. Tämä on erittäin vaarallinen tilanne, koska hän olisi voinut hyökätä maansa sotilaiden kimppuun.
Tobyn ystävän Jesse Anderlan mukaan Tobylla ei ollut paljon ystäviä. Toby tukeutui Jesseen ja Jesseltä saamaansa henkiseen tukeen. Jesse rauhoitti häntä huonoissa tilanteissa ja piti hänestä hyvää huolta.
Toby tapasi tytön palvellessaan armeijassa, Inezin. Inez oli kaunis tyttö, joka rakasti maataan ja oli tarpeeksi rohkea mennäkseen armeijaan.
Toby päätyi avioitumaan Inezin kanssa sekä murhaamaan lopulta oman vaimonsa.
”Traumanjälkeinen stressihäiriö, joka tunnetaan myös nimellä posttraumaattinen stressihäiriö (engl. post-traumatic stress disorder, PTSD), on ahdistuneisuushäiriöihin luokiteltu psykiatrinen häiriö, joka saattaa kehittyä traumaattisen tapahtuman (äkillinen, itsestä riippumaton ja tunteita, mm. avuttomuus ja pelko, herättävä) kokemisen tai todistamisen seurauksena. Traumaattisella tapahtumalla tarkoitetaan tässä tilannetta, jossa henkilön tai hänen läheistensä henki, terveys ja/tai fyysinen koskemattomuus on uhattuna, esimerkiksi sotatila, luonnonkatastrofi, liikenneonnettomuus tai perheväkivalta.
Trauman jälkeen on aivan normaalia kokea erilaisia stressioireita, jotka useimmiten lievittyvät itsestään ajan kuluessa. Osalla stressireaktio kuitenkin pysyy ja saattaa kehittyä traumanjälkeiseksi stressihäiriöksi.
Termiä käytetään psykologiassa ja psykiatriassa. Yksityiskohtaiset kriteerit PTSD:lle on esitetty kansainvälisessä tautiluokituksessa ICD-10:ssä.”
(Wikipedia)
—
Sotilaan syndrooma eli traumaperäinen stressihäiriö:
”Me kaikki olemme varmasti kokeneet stressaavia tai traumaattisia tilanteita elämässämme. Kun stressaava tilanne on tietynlainen ja tarpeeksi intensiivinen, voi se aiheuttaa äkillistä ja täydellistä mielen rakenteiden epätasapainoa. Samaan aikaan se estää ihmistä käynnistämästä adaptiivisia tai puolustusmekanismeja. Toisin sanoen tilanne on niin murskaava ja kokonaisvaltainen, ettei ihminen kykene vastaamaan siihen millään järkevällä tavalla. Tämän tuloksena traumaattinen stressi ottaa vallan.
Sotilaan syndrooma tai traumaperäinen stressihäiriö (PTSD) johtuu yleensä sellaisista kokemuksista tai ympäristötekijöistä, jotka synnyttävät henkisen trauman. Traumaperäinen stressihäiriö on seurausta altistumisesta traumaattisiin stressitekijöihin, jotka vakavasti uhkaavat henkilön henkistä ja fyysistä hyvinvointia. Lisäksi henkilön omakohtainen kokemus pelosta ja kyvyttömyydestä reagoida tilanteeseen ovat vaikuttavia tekijöitä.”
(https://mielenihmeet.fi/sotilaan-syndrooma-eli-traumaperainen-stressihairio/)
Mielestäni sotaa ja maataan puolustavia on aivan turha glorifioida, olipa kyseessä mikä hyvänsä maa.
Menetettyäni itse oman läheiseni itsemurhalle, pyöri mielessäni pitkään hyvin inhottavia pelkoja ja mielikuvia, jotka aiheuttivat minulle myös fyysisiä oireita, esimerkiksi huimausta ja pahoivointia, koska jännitin niin paljon, että välillä koko kehoni meni ylivirittyneisyydestä kramppiin jne.
Tähän lopulta minua auttoi, kun tilasin kuolemansyy-raportit itselleni sekä kävin yksin poliisilaitoksella katsomassa kuvia sekä raportteja siltä päivältä, kun läheiseni löydettiin kuolleena.
Tämä tapahtui turvallisesti poliisin kanssa yksityisessä huoneessa, jossa minulla oli rauhassa aikaa katsoa kuvia ja papereita sekä esittää kysymyksiä poliisille. Se ei ollut helppoa, mutta auttoi minua omien inhottavien mielikuvieni selättämisessä, kun sain kaikki asiat varmistettua perin juurin.
Kuolemasta lukeminen myös auttoi sekä helpotti, kun lueskelin ihmisen ruumiin lahoamiseen liittyvistä eri vaiheista lääketieteen näkökulmasta, jolloin kuolema tuli omalla tavallaan minulle tutuksi jonakin elämään arkisesti kuuluvana, luonnollisena tosiasiana.
Mutta mitään glorifiointia tähän ei liittynyt. Haudalla käymiseenkin auttaa hyvin arkinen suhtautuminen, jossa käyn vaikka syömässä roskaruokaa ikään kuin läheiseni kanssa, samalla tiedostaen että hänen ruumis lepää rauhassa allani maassa antaen maan madoille ravinnetta, yhdistyen näin luonnon omaan kiertokulkuun ilman suurempaa nyyhkykuoroa.
Zelenskyi voisi puolestani myös kollektiivisen psykoosin lietsonnan sijaan vaihtaa vihreän paidan mustaan ja laittaa showta pienemmälle. Maailma on kuullut ja nähnyt hävityksen, eikä sota glorifioimalla lopu.