Tuli hommattua mekaaniset näppäimet pöytäkoneeseen, eli on vielä Lenovon läppäri ja Lenovon tablet, kaikki laitteet pöytäkonetta myöten on Lenovon tuotteita koska laatu on huikean hyvä.
Mutta se siitä, eli hommasin pöytäkoneeseen mekaaniset näppäimet, jotka voi myös ohjelmoida, voin sanoa että on kuin kirjoittaisi kirjoituskoneella, tuntuma on aivan sama, sekä on paljon enemmän käyttöä itselle.
Maailma menee eteenpäin, on hyvä päivittää maailmaansa jos siihen on mahdollisuus ja tahtoa.
Odotan aikaa jolloin voi puhumalla kirjoittaa – niin no tai miksi kun voisi jo nyt tänne siirtää puheensa? Kyuu se aina välillä tekeekin.
Olen noita puhe-kirjoitusohjelmia muutamaa testannut ja jokainen teettää enemmän työtä korjaamisessa kuin suora kirjoittaminen.
Onhan se niin että raskaammat näppäimistöt – siis ne perinteiset – on luotu käyttöön. Välissä keksivät ne halvat muoviset ja eihän niistä tule kun sanomista.
Mutta minulle kelpaa vain alkuperäinen. Vain se näppäimistömalli jota on valmistettu 1980-luvulta alkaen Lexingtonissa, USA:n Kentuckyssa. Siellä on yhä näppäimistötehdas. Ei multimedianäppäimiä, ei ohjelmoitavuutta, ei väriefektejä, ainoastaan järeä näppäimistö joka kestää ydinsotia ja toimii kirvestä väkivaltaisempana lyömäaseena hädän tullen.
Mahtaako noita löytyä Suomen putiikeista?
Hyvä mekaaninen näppäimistö on poikaa, jos tarttee oikeasti kirjoittaa jotakin.
Siis painikkeet, jotka oikeasti painuvat kun painaa. Painamisen tarttee tietysti myös aikaansaada luotettavasti haluttu merkki.
Kosketusnäyttö on kirjoittamiseen aivan surkea keksintö.
Se on autojenkin toimintojen ohjaamiseen täysin älytön.
Onneksi minun 1994 vuosimallia olevassa autossani ei ole kosketusnäyttöä.